Miksi lätkänpelaajilla on mailat, on muutens paljon helpompi pysyä pystyssä. Se on nyt todistettu. Käytiin luistelemassa, pitkästä pitkästä aikaa ja jouduttiin menemään vielä sellaiseen paikkaan jossa mailoja ei saanut käyttää. Eipä paljoo ollut valinnan varaa jos luistella halusi, on aikas vähä jäinen talvi ollut.
Pikkasen kyllä jo matkalla sinne arvelitti kuinka tulisi käymään, onneksi oli lumisade ja luotin siihen että sitä lunta olisi ainakin nilkkaan sakka, mutta potaskan marjat. Perille kun päästiin, oli jääkone putsaamassa jäätä. Jotenka sekin ajatus helpottavasta luistelusta hävis kuin tuhka tuuleen tai minun tapauksessani kuin pieru saharaan. Eiku rohkeesti vaan luistimet jalkaa ja yritin ottaa mallia Pikku-Äijästä joka oli elementissään ekasta potkusta lähtien, eikä haitannut vaikka kaatuilikin. Pikku Prinsessa hiukan arkaili alussa, mutta ei aikaakaan kun jo piruetit sujui. Kyseli välillä tuliko nauhalle, johon minä, juu juu... niin uskottavasti kuin osasin. Niin en muistannut mainita, oli minulla videokamerakin mukana, eikä muutens auttanut luistelua pätkääkän. Nyt oli vaan toinen käsi vapaana millä sain huidottua tasapainoa itselleni. Saas nähdä mitä tuli kuvattua, välillä näkyi varpaita ja välillä linssi kastui rännästä kun kuvasin taivasta. Pitänee varmaan ottaa pahoinvointi pillerit ennen kuin alkaa nauhaa katsomaan, ettei tule merisairaaksi. Kyllä se tavan räpiköintiä oli, ei tosiaan tietänyt kaatuako eteenpäin vai peffalleen. Pipon vedin varmuudenvuoksi silmille ettei kukaan tunnistaisi. Onneksi siinä kentän laidalla oli jääkoneen tekemä lumikasa, joka alkoi Pikku-Äijää viehättämään. Jotenka pikkuisena pelastuksena tuli, kun mentiin purkamaan äijä energiaa lumikasaan. Vaatteethan siinä kastui, mutta haitanneko tuo. Pääasiahan oli että Prinsessalla ja Pikku-Äijällä oli hauskaa
Lupasin heidet viedä toistekin luistelemaan...pitäiskö mennä jäähalliin että vois ottaa mailat mukaan. Olis mulle ainakin helpompaa kun saisi nojata hiukan...=))))
Pikkasen kyllä jo matkalla sinne arvelitti kuinka tulisi käymään, onneksi oli lumisade ja luotin siihen että sitä lunta olisi ainakin nilkkaan sakka, mutta potaskan marjat. Perille kun päästiin, oli jääkone putsaamassa jäätä. Jotenka sekin ajatus helpottavasta luistelusta hävis kuin tuhka tuuleen tai minun tapauksessani kuin pieru saharaan. Eiku rohkeesti vaan luistimet jalkaa ja yritin ottaa mallia Pikku-Äijästä joka oli elementissään ekasta potkusta lähtien, eikä haitannut vaikka kaatuilikin. Pikku Prinsessa hiukan arkaili alussa, mutta ei aikaakaan kun jo piruetit sujui. Kyseli välillä tuliko nauhalle, johon minä, juu juu... niin uskottavasti kuin osasin. Niin en muistannut mainita, oli minulla videokamerakin mukana, eikä muutens auttanut luistelua pätkääkän. Nyt oli vaan toinen käsi vapaana millä sain huidottua tasapainoa itselleni. Saas nähdä mitä tuli kuvattua, välillä näkyi varpaita ja välillä linssi kastui rännästä kun kuvasin taivasta. Pitänee varmaan ottaa pahoinvointi pillerit ennen kuin alkaa nauhaa katsomaan, ettei tule merisairaaksi. Kyllä se tavan räpiköintiä oli, ei tosiaan tietänyt kaatuako eteenpäin vai peffalleen. Pipon vedin varmuudenvuoksi silmille ettei kukaan tunnistaisi. Onneksi siinä kentän laidalla oli jääkoneen tekemä lumikasa, joka alkoi Pikku-Äijää viehättämään. Jotenka pikkuisena pelastuksena tuli, kun mentiin purkamaan äijä energiaa lumikasaan. Vaatteethan siinä kastui, mutta haitanneko tuo. Pääasiahan oli että Prinsessalla ja Pikku-Äijällä oli hauskaa
Lupasin heidet viedä toistekin luistelemaan...pitäiskö mennä jäähalliin että vois ottaa mailat mukaan. Olis mulle ainakin helpompaa kun saisi nojata hiukan...=))))
Vastaukset 36
Vanhimmat
Voitko mitenkään laittaa sitä tallennetta tänne meidän ihasteltavaksi..?
Pari vuotta sitten kokeilin luistimia 15 vuoden tauon jälkeen - en kerro mitä tapahtui, mutta lopputulos oli 3 viikkoa sairaslomaa :P
Mun tarttee varmaan neuvotella Prinsessan ja Piku-Äijän kanssa asiasta, ennen kuin uskallan tehdä mitään...=))))
Ei kun uudestaan, ennen kuin taas menee se 15 vuotta. Nythän sulla on hyvin mielessä miten ei pidä kaatua, ettet vaan sitäkin unohtaisi...=))))
Pelottaa ajatellakin, miten monta erilaista väärinkaatumistapaa voi olla... :P
Mulle riittää tää yksi, vaikka kun oikein muistelen, taidan tietää muutaman sen pällekin... autsh!
Kun seuraavan kerran laitan luistimet jalkaan, olen joko lapsi, hullu tai humalassa - niillä on kuulemma erityinen suojelusenkeli ;D
Toisaalta, hulluhan olin viimeksikin, eikä se kelvoton siipiveikko eväänsä (lue: sulkaansa) liikauttanut :/
mikä auttaa... joustinpatja eteen ja taakse ja liinoilla kiinni, ei ihan jokainen kaatuminen tunnu. Ja jos oikein alkaa ramasee niin eikun pötkölleen...=))))
Vai ei ollut suojelusenkeli puolellasi. Olisko että olet käyttänyt kaikki suolelukset loppuun vai oliko enkelillä sulkasato...=))))
Tänä talvena en oo luistellut yhtään, mutta nyt on näköjään taajaman kaukalo onnistuttu jäädyttämään. Eka yritys voisi olla vaikka tänään!
Mukavaa se on. Tuntuu makeelta kun pääsee lujaa ilman konevoimaa; vähän kuin kevään ekat polkupyöräilyt. Lätkän pelailu siinä samalla tietysti tekee hommasta vielä mielekkäämmän. 12-v. juniori on myös oppinut tykkäämään jääurheilusta, mikä on mulle tärkeä asia. Lapsessa näkee liikunnan ilon, ja nuoren ihmisen kehitys on nopeaa!
vaan luistimet jalkaan ja jäälle... ja niin kuin sanoit, mukavaa se oli, ainakin katsojista...=))))
Pitäisköhän ottaa opikseen sun kokemuksista? Olen päättänyt tänä talvena luistella 20 vuoden tauon jälkeen, mutta ei se taida sitten niin helppoa ollakaan kuin luulin tai sitten munkin pitää ottaa se maila tueksi :-)) Tänään taas vaihteeks näyttää ihan lupaavasti siltä että talvi vois tulla: lunta, ihanaa!!!
Se luistelun aloittelu olis helpompaa kuin eilen, olis enemmän lunta jäällä. Ja mailaa tai luutaa suosittelen... on tukena ja turvana...=))))
Mitäs mun pitäis sillä luudalla tehdä? Jos se ois Potterin Nimbus 2000, niin lentäisin sillä taivaan tuuliin, mutta jos se on ihan tavallista mallia, sillä vaan sitten pitää putsata jäätä, vai? Lunta tulee kyllä niin, että saattaa illalla lumitöihin päästäkin :-))
Jos mailaa ei saa pitää niin luuta on oiva apu, olisit niinkuin siivoovinas jäätä. Kukaan ei huomais todellista tarvetta luutaan...=))))
Tolla Potter mallilla saattas tulla korkeanpaikan kammo...=))))
mä ihan unohdin, että pelkään korkeita paikkoja. Tosin kun en ole luudalla lentänyt, en tiedä pelkäisinkö silloin...Mun täytyy sit hankkia sellainen pitkävartinen luuta, kun tossa nykyisessä on niin lyhyt varsi: en varmana pysyis pystyssä, kun kumartelisin pyrstö pitkällä jäätä kohden ;-))
Siinä lyhyt vartisessakin puolensa... olis katsojilla hauskempaa kun koukkuselkäisenä viuhtoisit menemään pitkin kenttää...=))))
...jos vetäisen tiukat trikoot jalkaan ;-))
Vaan paranee...=))))
Varo ettei persus repee...=))))
...ne on riittävän joustavat ja mä oon ihan sopivan kokoinen niihin ;-)) Kerron sitten sulle kuinka sujui, jos onnistun luistimet jalkaani saamaan :-))
Jos ite et onnistu luistimia jalkaan saamaan, kyllä siellä joku auttaa, kun hiukan räpsyttelet silmiäsi...=))))
taannoin opettelin minäkin nuorena tyttönä luistelemaan,mutta kaunoluistimiin ne piti sitten jo "kauneussyistä" vaihtaa.
Kovasti sitten luistelinkin,meni piruetit ja sirklauksetkin mitenpäin vain:)
"Vuosikausia" kului ja oli sitten mentävä jäälle ja itsevarmana sidoin nyt hokkarit jalkaan,ihan piis of keik kyllä lähtee.Lumivallin yli jäälle ja huisk ja heti persiilleen:(
Kyllä vaan hokkareilla oli vaikea olla pystyssä kun ei kaunareiden kärkiä ollutkaan tukea antamassa.Oli olo kuin keinuvassa jollassa myrskymerellä.
Otetaan kaksi mailaa mukaan seuraavalle kerralle,kyllä se siitä;D
Ihan noin rohkea ollut... nätisti huojuvin askelin aloitin luisteluni... Niin minäkin luulin että kyllä se siitä, vähän siihen tyyliin... minkä nuorena oppii niin sen vanhana taitaa. Juu taitaahan sen, ainakin luistinten jalkaan laiton...=))))
menen mukaan aivan apinan raivolla,kait se on veressä se apinan geeni,heh:D
Kilpailuvietti on kova ja tosi kova onkin varsinkin itseäni vastaan.
Mutta...jos pitäisi lenkille lähteä,esiin nousee laiskiaisgeeni..eiih ei millään.
Kukahan sen lajin on keksinyt?
Taktikoida... Kun olet menossa lenkille, sanot itsellesi että tämä on kilpailu. Sillähän siitä selvii ja tulee lenkki heitettyä apinan raivolla...=))))
itse itseään.Oiskohan doktor philillä suhteita sellaisiin tahoihin,jotka osaisivat päivittää noita vanhoja nauhoja?:D
mutta pahasti jumittaa nyt nämä palvelut:(
Kuitenkin totean,että on vaikeata itse itseään huijata,vaikka monilla se toimii??!!
Tietäis vaan kellä...
Välillä jumittaa ja pahasti...
Vai Dr Phill...Sit sun vaan täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja kantaa pihalle...=))))
Olipas menoa ! Hyvä kun on rohkeutta laittaa itsensä peliin lasten takia.
Itse olen luistellut viimeksi ylä-asteella , rangaistuksen uhan varjo leijuen pään päällä. Jäi vain kehnot fiilikset siitä puuhasta. Koululiikunnassa voisi hiukan antaa armoa kehnommille tapauksille,ja antaa aikaa. Vaikutukset jäävät aikuisikään,jos ei ole "varaa valita" kuinka esim.luistelee ja mihin tahtiin pistää menemään.
Saatan maan vetovoimaa uhmaten vielä kuitenkin jonain päivänä mennä jäälle hämärän turvin treenamaan ;)).... kypärä päähän ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat pehmusteet vaatteiden alle !
Se oli lastenkin silmin, kun ilmeitä katseli...=))))
Ja sitten kun saat kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennä jäälle... suosittelen kypärän lisäksi, isoin tyyny minkä löydät, se jeesusteipillä kiinni pepanderin suojaksi...=))))
ERITTÄIN hyvä idea. ;)) Ja polviin pienemmät tyynyt ja kyynärpäihin kohtalaisen kokoiset. Sitten vain ryhdikkäänä jäälle tekemään jouhevia liikkeitä. Vaaka voi olla hankala,kun se mahdoton tyyny pepulla hannaa vastaan... , mutta turvallisuus ennen tyyliä ;D
Kun on suojautunut tarpeeksi hyvin, voi rennosti kokeilla mitä vaan, vaikka hyppyjä. Mutta kannattas aloittaa jossain vaikka takapihalla missä olis mahdollisemman vähän yleisöä ja paparetseja...=))))
Eikö sulla olekaan enää hokkarit lapsuusajan iskussa? ;D
Vähänkö ootan, ett pääsis meän hirmu keskushyökkääjän kanssa testaamaan uusia lätkähanskoja! ;D
Kyllähän ne hokkarit varmaan iskussa on, mutta peijoonit eivät enää mahtuneet jalkaan...=))))
Siitä tulee ikimuistoinen hetki, sen takaan...=))))
on jo kokemusta edellisilten talvien jäiltä .. ;D
Tosin mailan kanssa, mutta onnistuu meikeläiseltä ilman mailaakin .. Tuohon kaupungin keskellä olevalle järven jäälle aurataan normaalitalvisin kiva luistelurata ja siellä ei paljoa mailoja näy .. ;D
Olet harjoitellut vuosittain. Ilmankos ei ole propleemia ilman mailaa...=))))
vuoden tauko sitten nuoruusaikani .. mulle toi on kuin fillarointi .. kerran oppinut, aina osaa .. ;D
Poikani on kuin mä lapsena .. ei malta kävellä vaan juoksee, hyppii ja pomppii joka paikkaan. Ihaileen Parquirea (mikä lie oikeinkirjoitusasu?) ;D
mut hitsi vieköön, kun nilkat tulee kipeäksi.
Mä ostin muutama vuosi sitten ihan uudet luistimet, että pääsee lasten kanssa jäälle.
Vuosia sit verestin taitojani ja kokeilin hokkareilla, kun ei omia silloin ollut. Niillä on vaikeaa luistella, kun on tottunut tyttösenä kärjillä kikkailemaan.
Mä tykkäsin nuorena pelata liikuntatunnilla jääpalloa, mutta meno ei ole enää yhtä vauhdikasta eikä pysähtyminen ja kääntyminen yhtä nopeaa.:)
Tänä talvena ei ole jäitä täällä ellei sit tekojäälle yritä.
sulla apupyörät apuna, kun pystyssä pysyit...=))))
Vai hokkareita kokeilit... mulla ei ole tullu mieleenkään kokeilla kaunoluistimia...=))))
hyvä tasapaino. Monta vuotta sitten rullaluistelin paljon enkä niilläkään koskaan kaatunut.
Kaikkea pitää aina edes kokeilla...jospa löytyis jotain itelle sopivaa. :D
Olen minäkin reenannut rulliksilla... se onkin juttu erikseen, enkä mä täällä kokonaan halua menneisyyttäni paljastaa...=))))
Niin muutens pitääkin kokeilla ja jos oikein tykästyy johonkin. Sitä kun aikansa jauhaa niin menee se kuin ammattilaisilta, tai ainakin melkein...=))))