onko täällä ketään jonka vahemmat ovat eronneet tai ovat asumuserossa? mun äiti on muuttanut pois kotoa jo yli puoli vuotta sitten mutta silti tuntuu tosi pahalta joten olisi kiva jutella tästä jonkun kanssa kuka on kokenut samaa.
isä ja äiti eros
danke
71162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
melkein kaikkien vanhemmathan ne nykyään erroo . . minun vanhemmat sillon kun olin seiskalla . . siitä lähtien oon saunut isän luona enkä äitin kanssa paljon yhteyksissä oo ollu . . . semmonen saatanan huora sekkii . .
vanhemmat eros kun olin 6 vuotias, en tajunnut silloin sitä, mutta nytten olen alkanut miettiä MIKSI HE EROSIVAT? nimittäin epäilen että jompikumpi teki jotain. tunne mikä ei häviä, isä uusissa naimisissa ja kaksi ihanaa murua, en tahdo että he palaisi yhteen, he eivät siedä toisiaan, ja varma juttu on se että en järjestä rippijuhlii jos ei molemmat voi tulla.
Meijän äiti ja iskä eros, koska iskä hakkas äitiä!
Oliko vanhempasi uskovaisia. Ne ei nimittäin tule toimeen kenenkää kaa. Uskonnot pitäisi kieltää lailla.
mun vanhemmat ei ole mitään uskovaisia.me ei edes kuuluta kirkkoon joten tämä ei liity siihen.äiti ei vain jaksanut isää koska ne eivät pystyneet puhumaan ongelmistaan kunnolla.äiti puhui mulle ja pikkuveljelle ja isosiskolle avoimesti että niillä ei mene hyvin ja mulle vielä enemmän kun oltiin kahden kesken.yritin olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut mutta aina kun kuuntelin äidin puhetta rupesin aina itkemään ihan hirveästi enkä pystynyt puhumaan miltä se ero musta tuntui vaikka äiti niin toivoikin.sekin tuntui pahalta että äiti kielsi aluksi kertomasta ero aikeista koulukavereille.ei mulla kyllä sillä hetkellä ollut paljon kavereita joille olisin voinut kertoa.en pysty kyllä vieläkään kertomaan äidille tuntemuksistani mutta oon mä kuitenkin kertonut muutamalle kaverille siitä ja onneksi ne ei ole hirveästi siitä kyselleet.joskus tulee hetkiä jolloin muistelee niitä aikoja jolloin kaikki oli hyvin mutta tällä hetkellä oon kyllä tyytyväisempi elämääni kun olen tottunut siihen että näen äitiä vain viikonloppuisin.jotnkin tää ero on ollu mulle hirveän raskasta koska olin aina pitänyt vanhempieni onnellisuutta itsestään selvyytenä ja me asutaan pienellä paikkakunnalla jossa ei ole avioerot ei ole kovin yleisiä.mutta kunpa elämä taas hymyilee sitten kun peruskoulu keväällä loppuu ja aloitan lukion ja muutan äidin luokse.ainoa asia mitä tällä hetkellä toivon olisi se että saisin lukiossa mahdollisimman paljon uusia kavereita.
Munkin vanhemmat erosivat joskus kun olin mmm... 3 vuotias kai... Mut siinä vaan m elähettiin äitin kanssa eri kaupunkiin ja isä jäi jälkeen. Muutaman vuoden ajan kortteja läheteltiin, mu sitten se loppui eikä ole sen jälkeen kuulunut mitään. Tekis nyt täysi ikäisenä itekkin käydä synnyin seuduilla katsomassa ja juttelemassa, kun kuitenkin ajattelee että kasvanut nelihenkisen perheen ainoana miehenä.
Vanhemmat erosi kolme vuotta sitten mutta eipä siitä jäänyt pahaa mieltä koska heillä oli kauheita riitoja siitä asti kun olin pieni. Ainoa outo asia oli se että kaikki tehtiin ennen perheen kanssa mutta nyt on jäljellä äiti ja minä. Isä asuu kyllä lähettyvillä mutta jotenkin on vain ikävä niitä aikoja kun oltiin vielä perhe :(