Eli tässä muutaman viikon sisällä on tulossa pienimuotoinen esitelmä englannin kurssissa, jonka onneksi saa tehdä kaverin kanssa jos haluaa. En vielä jännitä esitystä, mutta varmasti olen siellä luokan edessä sitten aivan hermona. Änkytän, ääni tärisee, hikoilen, sydän tykyttää... Ja siinä ei saa lukea suoraan paperista, saa olla vain jokin tukisanalista mukana. Varmasti lausun kaikki mahdolliset sanat aivan päin mäntyä ja olen aivan vaivaantunut kun pitäisi katsella yleisöön, eli luokkaan. Ja he katsovat takaisin. Se on niin piinaavaa :S apua.
Esitelmä
Lukiossa opiskeleva
2555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama tunne minullakin. meillä koulussa on jatkuvasti esitelmiä.
Vaikka jännitykselle ei ole järjellistä selitystä, niin jännitän aivan hemmetisti. Pahinta on kun menen luokan eteen ja punastun, tärisen ja puhe on epäselvää ja hengittäminen vaikeaa. Katsoessani yleisöön, huomaan ilmeistä ja katseista, että jännittäminen on huomattu. Se pahentaa vain tilannetta. ajattelen mielessäni, että nyt se on sitten huomattu, että turha enään on jännittää, mutta jännittäminen ja oireet eivät lopu.
Olen harkinnut että menisin opintopsykiatrin puheille. Beettasalpaajat auttavat varmasti tähän ongelmaan. Toki se on "ongelmien lakaisua maton alle", mutta jos en saa jännittämistäni kuriin, niin en tule ikinä valmistumaan tuosta koulusta.
...esitykseen mukaan paperi, jossa lukee koko esitettävä teksti, jos sinusta tuntuu, ettei esitelmästä muuten tule mitään. Minä ainakin lukioaikana tapasin kirjoittaa koko esitelmän paperiin ja luin sen suoraan siitä, vaikka "ei olisi saanut". Ei kukaan paperiani tarkastanut. Esitelmää pitäessäni välillä muodon vuoksi katsoin luokkaan.
Älä huoli, esitelmä kestää vain pienen hetken, eikä siinä käytännössä katsoen edes voi tapahtua mitään järkyttävää. Jari Sarasvuo, entinen esiintymiskammoinen, sanoi osuvasti, että kannattaa muistaa ettei ketään loppujen lopuksi edes kiinnosta toisten ihmisten mahdolliset mokaukset ja epävarmuudet, ihmiset ovat viime kädessä kiinnostuneita vain omista onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Olen itsekin esiintymiskammoinen, ja yhden tärkeän neuvon annan: Harjoittele esitystäsi yksin kotona! Minä aina ennen tein sen virheen, että viimeiseen asti välttelin koko esitelmän ajattelemista, koska se ahdisti ja jännitti minua niin paljon. Sitten kuulin neuvon, että jännittäjien nimenomaan kannattaa harjoitella esitystä kunnolla. Erään kerran tein ohjeen mukaisesti, ja huomasin että esitelmän lähestyessä jännitin oikeasti puolet aiempaa vähemmän, ja itse esityskin meni hyvin!
Onnea matkaan!