On masentunut olo.
Mutta monet masennuksen oireet puuttuvat: Syömiseni on normaalia (en ole koskaan kärsinyt syömishäiriöistä enkä lihavuudesta). Seksielämäni on normaalia, pystyn vielä seurustelemaan (vaikka mielialani haittaa parisuhdetta selkeästi). En halua eristäytyä muista ihmisistä, vaikka yhteyden pito tuntuukin toisinaan kovin työläältä. Nautin edelleenkin harrastuksestani, siitä en suostu luopumaan. Työssä pystyn jotenkin käymään (satunnainen viikonlopputyö). Pyrin harrastamaan säännöllisesti jotain liikuntaa (useita kertoja viikossa)ja yritän poistua kotoa päivittäin ulkomaailmaan.
Mieliala on kuitenkin ollut maassa jo kuukausitolkulla. Yliopistotehtävistä suoriutuminen tuntuu lähes mahdottomalle, pääsen useimmiten luennoille asti mutta esseiden tekeminen on ylivoimaista. Tenteissä pystyn käymään ja useimmat niistä olenkin läpi asti saanut.
Aamulla herääminen ei onnistu ennen puolta päivää, mutta se on minulle täysin normaalia, olen ollut koko ikäni runsasuninen ja aamuväsynyt. Olen jatkuvasti huolissani terveydestäni, pelkään sairastavani jotain piilevää sairautta. Lääkäriin en ole kuitenkaan mennyt, sillä päivystykseen soittaminen on ylivoimaista. Olen jatkuvasti huolissaan taloudellisesta pärjäämisestäni ja tulevaisuus tuntuu synkältä. Monet menneisyyden haamut (paljon ikäviä kokemuksia menneisyydessä) kummittelevat säännöllisesti mielessäni ja pelkään sekoamista. Vuosia poissa ollut paniikkihäiriö tuntuu palailevan jostakin mieleni sopukoista.
Mikä minua vaivaa? Ei tämä ainakaan tavalliselle masennukselle vaikuta, olen hyvinkin läheltä joutunut seuraamaan useita masentuneita vuosikaudet ja oireeni ovat osin hyvinkin erilaiset.
Mutta monet masennuksen oireet puuttuvat: Syömiseni on normaalia (en ole koskaan kärsinyt syömishäiriöistä enkä lihavuudesta). Seksielämäni on normaalia, pystyn vielä seurustelemaan (vaikka mielialani haittaa parisuhdetta selkeästi). En halua eristäytyä muista ihmisistä, vaikka yhteyden pito tuntuukin toisinaan kovin työläältä. Nautin edelleenkin harrastuksestani, siitä en suostu luopumaan. Työssä pystyn jotenkin käymään (satunnainen viikonlopputyö). Pyrin harrastamaan säännöllisesti jotain liikuntaa (useita kertoja viikossa)ja yritän poistua kotoa päivittäin ulkomaailmaan.
Mieliala on kuitenkin ollut maassa jo kuukausitolkulla. Yliopistotehtävistä suoriutuminen tuntuu lähes mahdottomalle, pääsen useimmiten luennoille asti mutta esseiden tekeminen on ylivoimaista. Tenteissä pystyn käymään ja useimmat niistä olenkin läpi asti saanut.
Aamulla herääminen ei onnistu ennen puolta päivää, mutta se on minulle täysin normaalia, olen ollut koko ikäni runsasuninen ja aamuväsynyt. Olen jatkuvasti huolissani terveydestäni, pelkään sairastavani jotain piilevää sairautta. Lääkäriin en ole kuitenkaan mennyt, sillä päivystykseen soittaminen on ylivoimaista. Olen jatkuvasti huolissaan taloudellisesta pärjäämisestäni ja tulevaisuus tuntuu synkältä. Monet menneisyyden haamut (paljon ikäviä kokemuksia menneisyydessä) kummittelevat säännöllisesti mielessäni ja pelkään sekoamista. Vuosia poissa ollut paniikkihäiriö tuntuu palailevan jostakin mieleni sopukoista.
Mikä minua vaivaa? Ei tämä ainakaan tavalliselle masennukselle vaikuta, olen hyvinkin läheltä joutunut seuraamaan useita masentuneita vuosikaudet ja oireeni ovat osin hyvinkin erilaiset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...ja kertoa mietteitään tästä tilanteesta? Kun olen täysin umpikujassa. Ei tästä vaan pääse mitenkään eteenpäin :(
Sinulla on aivan täysin samanlainen olotila kuin minullakin. Oikeastaan hämmästyttävän tarkasti sanasta sanaan onnistuit kuvailemaan.
Nyt pitäisi kuitenkin meidän molempien saada aikaiseksi sovittua aika psykiatrin kanssa, minun taitaa olla viisasta aloittaa uudelleen lääkitys jonka menin omin päin lopettamaan puoli vuotta sitten (cipralex 5-10 mg 2 v. ajan).
Auttoi tosiaankin tähän olotilaan aivan helvetisti.
Kaikenlainen turhien asioiden pelkääminen ja asioiden tekemättä jättäminen ikäänkuin ´haihtuu´pikkuhiljaa pois ja normaali oma sisäinen suojamuuri alkaa taas toimia.
Harmittaa kun menin lopettamaan cipralexin omin päin ja oireet palasivat.
No kai tämäkin asia pitää kokeilla kantapään kautta niinkuin kaikki muukin aina...
Tsemppiä sulle ja hae aika lekurille, nuo oireet kannattaa ottaa tosissaan, viittaa kumminkin alkavaan masennukseen!
Minun oireeni on aika samanlaiset kuin sulla. Minulla on todettu stressiahdistus. En tiedä mikä se oikein on, mutta on sanottu, että se häiritsee oman toiminnan suunnittelua ja vuorovaikutusta.
Pelkään sairauksia, en mene lääkäriin enkä psykologeille koska sitoudu mihinkään enkä keneenkään.
Mitään lääkkeitä en käytä, käyn pätkätöissä ja olen kausijuoppo.