En mä sulle kirjoita, itselleni vaan. Susta kerron, ja itsestäni. Vaikka siitä miten ajattelin sua tänään. Päivällä, kun oli valoisampaa vähän vähemmän. Kävelin sateessa kaupungilla ja mietin että nyt pitäisi saada ruokaa. Sitten kun olin kylläinen olit taas siinä edessäni. Niin käy suuremmassakin mittakaavassa: kun akuutista, selvitettävissä olevasta huolesta pääsee, muistuttaa sielu taas kuinka kaipaa niin paljon. Muitakin samanlaisia on rakastamassa sua kuin minä, tiedän. Mä väsyin ja menetin toivon. Ehkä se palaa. Olen uneksinut kaikesta fyysisyydestä, vaikka vaan samassa tilassa oleminen riittäisi. Et taida ymmärtää, että mä oon kyennyt tuntemaan vain sua kohtaan sellaisia tunteita, jotka on sun historiassasi varmaan arkipäivää. Mun on vaan tarvinnut yrittää samaistua ja ymmärtää. Ymmärtää esimerkiksi, miten tätä asiaa ollaan jaksettu pitää näin. Mä rakastan sua, ja säkin mua. Tiedän sen siitä, että olet ylipäätään mun elämässä. Sä oot mulle paljon valehdellut, mutta mikä on totta, mikä ei, jää epäselväksi.
Mun ketju
tämmöinen
9842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä kirjoitan sinulle. Sen voin heti alkuun sanoa, etten ole valehdellut sinulle mitään. Jos joku asia siltä vaikuttaa, se on joko väärinkäsitys tai sitten en ole ollut tarpeeksi suorapuheinen ja se on antanut epäilyksille aihetta. Ajattelin sinua myös tänään aiemmin, niinkuin eilen ja kauan taaksepäinkin. Samalla lailla ajattelen varmaan illalla, kun olen menossa nukkumaan. Kauniita ajatuksia. Eikä minua rakasta kukaan muu kuin sinä sillä tavalla, jolla vain sinä rakastat, enkä myöskään itse voi tuntea ketään toista kohtaan samoin.Olet kuka olet, niin ainakin kirjoitit tunteella ja vaikka vastaukseni ei kohdistuisikaan suoraan sinulle, niin ansaitset ainakin vähintään yhtä kauniita sanoja häneltä, kenelle sitten kirjoititkin.
Mukavasti muotoiltu vastaus. Ongelmani on kai sitten se, etten suostu hyväksymään eli uskomaan sitä että hän ei halua minua ihan samalla tavalla. Tai, etten suostu ymmärtämää, että haluaisi.. monimutkaista. Monimutkainen on ihmismieli. jotenkin vaan moni sanottu aina syrjäyttää sen, mitä kuvittelee olevan. Kai se sitten on tabu. en kehtaa nostaa sen tunteita omieni tasolle. Eräänlaista kunnioitusta sekin. Kurjaa että.. kurjaa. Muistan että siitä on vaikka kuinka paljon aikaa, kun ajattelin koko asiasta, että tästä saisi aikaan vaikka pienen romaanin. Ja ihan samalla tavalla sitä vieläkin jaksan pitää yllä. Mutta vaikka pinttymä rakkaudesta pysyy, jonkinlaista rauhaa olen saavuttanut. Ymmärrystä elämälle itselle ja hänelle. Jos hän olisi pelleillyt mun tunteilla mitä välillä epäilin, antaisin sen anteeksi ihan vaan siksi, että mun rakastamisella ei ole takaseinää. Tyhmää munkaan on tänne kirjoitella mutta toisaalta, tää on itsensä purkamista ja tänne sen saa tehdä. Parhaan otsikon alle. Nyt käännyn hiljaa pois.
tämä naiselle vai miehelle? mihinpäin?
Kolahti minuun ainakin...
ole nyt oleellista. no etelään on ja naiselle.
kelle tämä aiempi 'vastaus' oli suunnattu? Ketä sinä rakastat?
Sehän selvisi kun hän kertoi viestinsä menevän etelään päin ja minä olen enemmänkin lännestä päin.
tuossa aiemmassa vastauksessa sopivan ympäripyöreästi, oli terapeuttista lukea se ajatellen, että noin hänkin voisi ehkä sanoa :)
Onnea sulle kaikessa, mitä tulet elämässäsi tekemään, rakkaudessa etenkin.
et suostu ymmärtämään että hän haluaisi jos hän kerran rakastaa? Rakastuneisuus on niin voimakas tunne ja saa tuntemaan sisällä suurta ikävää ja halua, ja vielä etenki silloin kun rakkauden kohde ei ole kädenulottuvilla. Jotkut ihmiset peittävät paljon siitä mitä haluavat, uskoisin että se että tiedät hänen rakastavan sinua merkitsee enemmän kuin pienet sanotut asiat.
ja sen laatu pitää tuoda esiin mulle, vääntää rautaangasta kiitos. Tosielämässä.