viestistä mieleen, että mitä toi "Ollaan vaan ystäviä"- fraasi tarkoittaa? Ymmärrän kyllä sen jos on oltu aikaisemmin ystäviä tai tunnettu pitkään, mutta miksi sanoa tuo sellaiselle, jonka on tuntenut vain vähän aikaa? Onko se vain jokin hokema, joka sanotaan tilanteen laukaisemiseksi. Tai toinen vaihtoehto kai on, että halutaan säilyttää se ihminen lähellä, mutta ei uskalleta tunnustaa ihastumista ja todellisia motiiveja.
Kertokaas te viisammat mulle.
Kertokaas te viisammat mulle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se sanotaan siksi, kun ei olekaan kiinnostunut. Henkilö ei olekaan sitä mitä toivoisi sen olevan. "Ollaan vaan ystäviä" = kiitos mutta ei kiitos ?? Moni ymmärtää sen noin, halusi tai ei.
osaksi kait tarkoittaakin, mutta musta toi on jotenkin omalla tavallaan tylympi kommentti kuin se, että sanottais että sä et nyt ole mun tyyppiä. Musta toi on vain ikävän asian paketoimista jonkinlaiseen korulauseeseen.
jos joku sanos mulle just noin et musta puuttuu se jokin mitä se toinen hakee. Kohtelias sanonta et se ei haluu muuta.
oikein voi vielä lupautua toisen ystäväksi tuosta noin vaan! Ihmiset tutustuvat ensin, huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa, ovat kavereita keskenään..mutta ystävyys vaatii jo vähän enemmän, molemminpuolista luottamusta, ehkä pidempiaikaista tuntemista jne...eli jos pakit annetaan jonkun muutaman tapaamiskerran jälkeen, niin ystävinä olo on silloin pelkkää puhetta-ilman mitään tarkoitusta. Eri asia tosiaan, jos ollaan tunnettu pidempään, niinkuin itsekin mainitsit niin silloin ehkä voidaan myös tilanteesta riippuen todella tarkoittaa sitä.
siitä, että tapaamastaan ihmisestä pitää kyllä, mutta sydän on kenties muualla tai suhteesta puuttuu jotakin. Siis sitä mitä tarvittaisiin parisuhteeseen.
Itse haluaisin ensin olla ystävä ja sitten ehkä jotakin muuta, jotta ei tarvitsisi kenellekään tuottaa ylimääräisiä ja kenties turhiakin sydänsuruja.
Toisille ystävyys sanana merkitsee sitä, että seksisuhteesta pääsee eroon helpommin ja mukamas ei niin pahasti tule sanottua toiselle osapuolelle, mutta itse mieluummin käyttäisin sanaa kaveri. Siis voidaanko olla kavereita, joka on ystävästä lievempi ilmaus ja tarkoittaa sitä, että voi olla tekemisissä silloin tällöin ja samaan pöytääkin voi tulla istumaan. Ystävä on voimakkaampi ilmaus ja edellyttää mielestäni jo hieman parempaa tutustumista sekä jonkinlaista sitoutumista tunteiden tasolla. Siis muutakin kuin niitä näitä jutustelua silloin kun sattuu näkemään.
Virheitä kuitenkin tekevät kaikki ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä. Kukaan ei ole täydellinen!
sanoo vaan siks, että haluais säilyttää se ihminen lähellä, koska ei uskalleta tunnustaa ihastumista ja todellisia motiiveja.saattaa se auttaa hetkeks itseä, mut mitä todennäköisemmin fraasin kuulija ei koe sitä noin, vaan käsittää sen toisin ja menettää syvimmätki toiveet.
sun kysymyksestä, että olet ilmeisesti sanonut jollekin ton fraasin, eikö?
kyseistä fraasia kenellekään sanonu, eikä onneksi kukaan oo mullekaan sanonu, mutta olen vain monesti pohtinut kun olen lueskellut tätä palstaa, että kyseinen lausahdus on aika käytetty. Ja miettinyt sitten samalla, että mitähän tuo lause pitää sisällään..
ja se on juuri sitä ettei halua mitää lopullista tai että kaikki loppuisi kuin seinään. Tuskin niitä hyviä kavereitakaan ole oikesti kellään liikaa
kavereita ei ole liikaa, ystäviä vielä harvemmassa. Jos joku sanoo haluavansa olla ystäväni, pidän sitä luottamuksen osoituksena. Jos joku käy "liian läheiseksi" ekoja kertoja tavatessa, sanon helposti että "ystäviä meistä voi tulla, mutta jos nyt kuitenkin..." Miksi? No ei tällä iällä, eikä näillä kolhuilla rakastuta jokaiseen vastaantulevaan...Ja sitä paitsi uskon että ystävistä voi tulla rakastavaisia, mutta entä toisin päin? Parempi elinikäinen ystävyys, kuin lyhyt suhde. Taidan olla vähä niuho, mut ei haittaa muo yhtään:)
ES
Jos on seurustellut nuorena, liikuttu samoissa porukoissa, ollut samat kaverit jne niin voi varmaan monissa tapauksissa seurustelun jälkeenkin edelleen puhua ystävyydestä. Aikuisena ei ole kuitenkin yleensä enää kysymys kaveripiiristä tai lapsuuden ystävistä, joten herää kysymys miksi pitäisi olla ystävä-varsinkin jos ei ole yhteinen traumaattinen kokemus-sairaus jne tai yhteiset lapset.
Minulla on paljon tuttavia, jutellaan iloisesti kun ja jos tavataan, mutta emme ole ystäviä. Ystävä on nimittäin ainakin omasta mielestäni jotain aivan muuta. Jos ei ymmärrä miten voimakas merkitys sillä sanalla on monille ihmisille niin on aivan typerä heittää sellaista eron hetkellä.Tavata ja keskustella voi oikein hyvin ilman että leikkii ystäviä.
Jos nyt jostain syystä tosiaan haluaa olla oikea ystävä eron jälkeen niin teot ovat tärkeitä, ei sanat. Ystävä kestää sen ettei toiselle menee hyvin, ystävä antaa tukea, jaksaa kuunnella jne. Kaikki nämä asiat ovat aika vaikeata jos on äskein erottu.
Näen asian niin että vaan pelkuri, läheisriippuvainen tai erosta epävarma ihminen heittää sellaista eron hetkellä. a) pääsee helpommalla sillä hetkellä b) ei voi elää toisen kanssa mutta ei ilmankaan c) hyvä tapa pitää ovi raolla jos nyt kuitenkin haluaisi jotain muuta.
viimesen kappaleen, niin TOTTA!
Heitto ystävyydestä tulee yleensä jättäjiltä, ei jätetyiltä joten uskoisin että kohta a on tavallisin selitys. Jätetty joka a) toivoo saavansa toisen mahdollisuuden b) ei halua menettää toisen tarttuu aika helposti ystäväsanaan. Seuraus on vielä inhottavampi eroprosessi jne. On vaikea erota, mutta vielä vaikeampi huomata että toinen osapuoli on pelkuri joka ei välitä ollenkaan. Jos tosiaan haluaa olla ystäviä niin täytyy voida puhua erosta, ymmärtää toisen vaikeuksia ja ennen kaikkea käyttäytymisessä täytyy olla joku ero.
Voi tarkoittaa molempia, tuon voi heittää vain kuluneena fraasina, tai sitten niin, että tarkoittaisi sitä. Sen saa varmaan ymmärtää miten haluaa. Harvoin varmaan silti kukaan haluaa sellaiseen tilanteeseen, että tunteet pitää hävittää ja leikkiä ystävää jos tuntee muuta.
Ja hankalaa se on myös jos joku kaveri on itsestä kiinnostunut. Se on ahdistavaa.