tekemälläkään, mikä on todella ikävää. Se valkenee minulle vähän kerrassaan
kaikkien kokemuksieni kautta. Olen kai niin sanotusti ongelman ytimessä, joten
en osaa sanoa itse ongelmasta sen enempää...
Ymmärrän kuitenkin, että järki ja tunteet ovat kai jollain tavalla ristiriidassa.
Tunnen ehkä liikaa...
Voiko olla näin julmaa? Kaikki tämä näyttäää olevan ihan tarkoituksetonta...
Uskon, että ymmärtäisit, mutta en halua pahoittaa mieltäsi, joten se siitä..
Hjelp!
kaikkien kokemuksieni kautta. Olen kai niin sanotusti ongelman ytimessä, joten
en osaa sanoa itse ongelmasta sen enempää...
Ymmärrän kuitenkin, että järki ja tunteet ovat kai jollain tavalla ristiriidassa.
Tunnen ehkä liikaa...
Voiko olla näin julmaa? Kaikki tämä näyttäää olevan ihan tarkoituksetonta...
Uskon, että ymmärtäisit, mutta en halua pahoittaa mieltäsi, joten se siitä..
Hjelp!
Vastaukset 18
Vanhimmat
mietin itse asiassa ihan samaa tässä ja olin tulossa sitä tänne kirjoittamaan. että ehkä joku oli liian suvereeni lupaillessaan ystävyyttä, jota ei todella tarkoittanut. että ne sanat olivatkin vaan hätäinen yritys olla loukkaamatta sen enempää. harkitsematta sanottu.
ja mä ymmärtäisin sen kyllä. ihan todella. koska mulle on tullut ihan samanlainen fiilis. ei meistä ole ystäviks, ei koskaan. liian iso railo kasvanut väliin kaiken läpikäydyn myötä.
ole rohkea. ole rehellinen. se on aina se oikea vaihtoehto. sattuu se. mutta enemmän sattuu valheelliset sanat. hyvästä sydämestäkin lausutut.
naiselta miehelle menee mun viesti. sama(nlainen tilanne...?)
Vaikea sanoa yhtäläisyyksistä, mutta se ero on, että itse en ole valehdellut
mitään. Uskoin siihen hetken vilpittömästi.. Uskon siihen ajoittain vieläkin,
koska kemiat menee niin yksiin, että sen puoleen ei ole odotettavissa mitään
estettä...
En tiedä... en tiedä, mihin uskoa...
jatkoa... noilla valheellisilla sanoilla. että jos todella tunnet, ettet kykene ystävyyteen. ole kiltti. mutta ole myös suora. älä pitkitä totuuden kertomista, koska se loukkaa jos asian oikea laita selviää myöhemmin jostain syystä.
sitäpä vaan yritin sanoa. enkä todella tiedä oletko oikea henkilö. mutta luulen, että kuka tahansa muukin "mun kengissä" toivoisi samaa.
olen todellinen noviisi! :) Vaikuttaa siltä, että sanoissasi on jotain sellaista,
mikä kannattaisi ottaa todesta. Koska olen noviisi, niin voisitko selvittää
hieman..? Mistä totuudesta kirjoitat?
... :)
"...Meistä ei saa
Kirjoittanut: ystävyksiä 14.1.2007 klo 21.56
tekemälläkään, mikä on todella ikävää. Se valkenee minulle vähän kerrassaan
kaikkien kokemuksieni kautta. Olen kai niin sanotusti ongelman ytimessä, joten
en osaa sanoa itse ongelmasta sen enempää...
Ymmärrän kuitenkin, että järki ja tunteet ovat kai jollain tavalla ristiriidassa.
Tunnen ehkä liikaa...
Voiko olla näin julmaa? Kaikki tämä näyttäää olevan ihan tarkoituksetonta...
Uskon, että ymmärtäisit, mutta en halua pahoittaa mieltäsi, joten se siitä.. "
totuus on omissa sanoissasi. kerro se sille, jolle sen tarkoitit.
en usko että se oli minulle kuitenkaan =)
Aivan... :) Ehkä olet enemmän kuin oikeassa...
Mutta, eikö se ole typerää mennä sanomaan toiselle, että "hei, me ei
muuten voidakaan olla ystäviä.." ;)
Kuulostaa typerältä ja tylyltä... :/
mun tilanne on aikalailla saman kuuloinen. tunnustin tunteeni, hän ei tuntenut samoin. sanoi, että voidaan olla ystävät. alkuun se tuntui hyvältä (mustakin), mutta jotenkin vaistoan alla sellaisen pohjavireen, että taitaa ahdistaa. ehkä olis helpompi kaikille osapuolille olla suora. olla rehellinen. joskus ei auta muu, vaikka se olis kuinka tylyä. ainakin mä ottaisin paljon mielummin sen tylyn totuuden kuin sokeroidun version?
vaikeetahan se on. mutta kyllä mä silti olen sitä mieltä että pohjimmiltaan se rehellisyys, se on se ainoa oikea tapa toimia. koita avata keskusteluyhteys? tuoda hellävaraisesti esiin sun ajatukset tilanteesta? pähkäilyllä ei pääse puusta pitkälle ja jossain vaiheessa se totuus on kuitenkin pakko kohdata? =)
moneksi :) ... Luonnollisesti!
Ei, jätän totuuden toistaiseksi kertomatta... Katsotaan, mihin kaikki lopulta
johtaa :/
voisi muka olla ystävä henkilölle josta aiheutunutta ristiriitaa tunteissasi täällä puit. Puhuppa vaikka ihan sille henkilölle itselleen, eiköhän se ystävyyskin siinä katoa ihan omin voimin mikäli henkilö ei kestä kuulla juttujasi.
joten ystävyys voisi olla teennäistä, en olisi oma itseni kuitenkaan. Haluaisin enemmän. Mutta toivon silti kaiken ajan mittaan tasoittuvan...en vaan tiedä mitä haluat. Antaa ajan kulua...mitä se tuo tullessaan. Tasoittaa tunteita. Mut mikään ei ole tarkoituksetonta, ihan kaikella on tarkoitus elämässä, ihmissuhteissa.
Kaikki tai ei mitään...
toisiaan kohtaan vain ystävyyttä, silloin ystävyys onnistuu. Mutta jos toinen välittää enemmän kuin toinen, ystävyydestä ei tule mitään. Se joka tuntee enemmän kuin ystävä, pahoittaa mielensä, kun odottaa enemmän kuin mitä toinen pystyy tarjoamaan. Surullista mutta niin totta.
Mutta olemmehan jo ystäviä, tässä päässä oli kyllä halu syventää sitä ystävyyttä mutta miksi otat kaiken niin kuolemanvakavasti...Hei, täällä eletään vain kerran ja jos löytää toisesta ihmisestä jotain hyvää ja itselleen sopivaa, niin miksi pitää pilata se liiallisilla mietteillä.
Mä olen sitä mieltä, että kaikki on otettava irti elämästä ja parhaimmillaan se onnistuu kun vieressä on joku tärkeä ihminen. Ei kaikkea saa ottaa mitenkään liian tosissaan. Sitä kuuluu tehdä, mikä tuntuu hyvältä. Ihan varmasti ystävyys voi säilyä huolimatta toisen tunteista, jos vain ihmiset osaisivat ottaa asiat enemmän huumorilla ja keveämmin mielin.
Olen ajatellut, että tässä on jokin suuri väärinkäsitys. En tiedä siitäkään
sen enempää, mutta ihan varmasti joku on käsittänyt jotain väärin...
Ajattelen niin siksi, koska tässä ei ole mitään järkeä.. Myöskään mitään
logiikkaa ei ole havaittavissa.. :/
Ehkä olen itse käsittänyt väärin tai ehkä joku muu...
puhukaa
Varmasti on ratkaisu ongelmaan, mutta se on jossain "pöytälaatikossa"
piilossa.
Puhuminen olisi ainoa ratkaisu, mutta en halua rasittaa tai vaivata niin
mukavaa ihmistä. Syytön hän siihen on, että pidän hänestä liikaa :)
solmussa olet... Niin kuin minäkin ja täysin samanlaisen asian suhteen...
Tunteista kertominen tavalla tai toisella on varmaankin kuitenkin se ainoa ratkaisu ja ulospääsy. :) Onnea.... :)
mitä tarkoitat. Luulen tuntevani samoin. Kavereita meistä ei saa tekemälläkään, kuten olen jo sanonut. Eiköhän jätetä tämä tähän, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus joskus aikanaan pitää sisällään...(tai sitten ei...tai sitten joo).