Meillä yritystä takana neljä vuotta, mulla on ennestään lapsia, miehellä ei. "Syy" on minussa.
Takana on yksi keinohedelmöitys ja nyt käynnissä toinen. Kohtalon ivaa on jos nyt tulen raskaaksi, sillä selvisi tuossa päivänä muutamana että miehelläni onkin ollut rinnakkaissuhde jo useamman vuoden ajan ja pullat siellä hyvin uunissa, eli mahdollisesti lapset siinä suhteessa on hänen.
Kerroin lääkärille tilanteesta, mutta lääkäri kehotti jatkamaan hoidon loppuun, sillä a)kukaan ei tiedä ketä on tuon naisen lasten biologinen isä b) on suhteellisen yleistä että mies tälläisella tavalla purkaa parisuhteen lapsettomuutta c) jos joskus lapsen vielä haluan niin kyseessä on viimeinen mahdollisuus d) hoito pelastanee henkeni
Anteeksi kaikille, mutta en todella lasta juuri nyt halua ja verorahoilla käyn kuitenkin hoidossa. Tiedän, että jos testitulos on joskus positiivinen rakastan lastani ensi sekunnista alkaen ja pärjään lasten kanssa ilman miestäkin, ja voin jopa kaiken antaa anteeksikin.
En tiedä, mutta uskoisin että monen muunkin parisuhteen kohtaloksi on koitunut lapsettomuus. Sanotaan että puhukaa ja näyttäkää tunteenne, mutta ei se vaan aina ole niin helppoa!
Vai olenko sittenkin ainoa?
Takana on yksi keinohedelmöitys ja nyt käynnissä toinen. Kohtalon ivaa on jos nyt tulen raskaaksi, sillä selvisi tuossa päivänä muutamana että miehelläni onkin ollut rinnakkaissuhde jo useamman vuoden ajan ja pullat siellä hyvin uunissa, eli mahdollisesti lapset siinä suhteessa on hänen.
Kerroin lääkärille tilanteesta, mutta lääkäri kehotti jatkamaan hoidon loppuun, sillä a)kukaan ei tiedä ketä on tuon naisen lasten biologinen isä b) on suhteellisen yleistä että mies tälläisella tavalla purkaa parisuhteen lapsettomuutta c) jos joskus lapsen vielä haluan niin kyseessä on viimeinen mahdollisuus d) hoito pelastanee henkeni
Anteeksi kaikille, mutta en todella lasta juuri nyt halua ja verorahoilla käyn kuitenkin hoidossa. Tiedän, että jos testitulos on joskus positiivinen rakastan lastani ensi sekunnista alkaen ja pärjään lasten kanssa ilman miestäkin, ja voin jopa kaiken antaa anteeksikin.
En tiedä, mutta uskoisin että monen muunkin parisuhteen kohtaloksi on koitunut lapsettomuus. Sanotaan että puhukaa ja näyttäkää tunteenne, mutta ei se vaan aina ole niin helppoa!
Vai olenko sittenkin ainoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Lapsettomuus ja sen asian käsittely todellakin syö parisuhdetta. Sen luulisi yhdistävän paria, mutta voikin käydä päinvastoin. Parisuhdetta joutuu ruotimaan ihan pohjamutia myöten löytääkseen syyt jatkaa. Epävarmuus vie pohjan kaikelta. Omia ja kumppanin tunteita epäilee ja kyseenalaistaa. Tähän kaikkeen olisin itse kaivannut tukea lapsettomuustutkimuksissa ja -hoidoissa. Psykologilla käynti pitäisi olla pakollinen, oma-aloitteisesti siihen on korkeampi kynnys hakeutua.
Minun pitäisi huomenna aloittaa hormonihoidot, mutta olen vieläkin epävarma asiasta. Mieheni kanssa olemme käyneet keskusteluja viimeiset pari viikkoa, mutta nekään eivät ole tuoneet varmuutta asiaan. Emme ole varmoja siitä, haluammeko olla yhdessä loppuelämäämme, tai edes ollenkaan. Tällä hetkellä meillä on kummallakin omat asunnot. Oman nyanssin asiaan tuo se, että tämä on kertakaikkiaan viimeinen mahdollisuuteni yrittää lasta, ikää on sen verran. Selvää syytä lapsettomuuteemme ei ole löytynyt, olemme yrittäneet jo vuosia ja toivoneet "sattumaa". Nyt kun pitäisi itse asiasta päättää, olemmekin ihan solmussa ja eron partaalla.
Ymmärrän hyvin tunteesi, ettet tällä hetkellä haluakaan tulla hoidoista raskaaksi. Teilläkin on selvitettävää suhteessanne. Kai jokainen kaipaa sellaista ideaalitilannetta kun lasta suunnittelee, että lähtökohdat olisivat oikeat, parisuhde hyvällä mallilla jne. Aina ei vaan käy niin, mutta asiat voivat silti järjestyä parhain päin. Ehkä voisit ajatella, että asia on nyt kohtalon käsissä?
Toivon sinulle voimia.
4 ivf onnistui,7 vuotta yritystä ja sitten kun olin 3 kuud raskana ,mies ilmoiti, että hänellä on joku nainen.hän sanoi, että oli onneton mun kannssa,lapsetomuus vei kaikki meidän parisuhtestä ja että hän ei uskonut että tuun raskaksi.niin sitten hän lähti sen toisen luo,mutta tiedäksen hän ei halunut sieltä kun vaan hauskaanpito.tyttö syntyi ja hän on meidän kannssa ja rakasta ja sanoi että oli tosi tyhmä kun teki sen meille.annoin andeksi,nyt olla onnellisesti yhtessä! raskaus aika oli vaan tosi kurja ja onneton ,yritin kovaa hymyllä,mutta jokainen päivä itkin,kun ajatelin ,että en voi antaa lapselle perhettä,mutta tiesin että rakastan sita kaikesta enemmän,miehet tule ja menee,mutta lapsi jää aina!
minulle kävi niin et ero tuli kun emme onnistuneet saamaan lasta tutkimuksii tai hoitoihin emme kerinneet. huomasimme kasvaneemme erillee riitoja koko ajan. Yritimme pelastaa tilannetta kihloilla ja viimeisen vuoden aikana mitä oltii yhdessä niin jopa ulkomailla.... mikään ei enään pelastaut tilannetta... olin aika maassa eron jälkeen mut se kesti vähän aikaa ja nyt on uudet tuulet puhaltamassa ja minun oma tulkinta asiasta on et stressasi koko ajan ja siksi oma kroppa roteistoi vastaan..... toivon sulle voimia ja jos miehesi haluu perustaa uuden elämän toisen naisen kanssa niin sen täytyy vaan antaa ja sinun pitää laittaa uudet tuulet elämääsi eli uusi ihana mies ja paljo paljon rakkautta niin voi olla et haikkara löytää sinun luo ja saat paremman elämän..... semppiä ja paljon voimia toivoo kohtalon toveri
Meillä lapsettomuutta kärsitty vuodesta -96, eli yksitoista vuottako siitä jo tulee... olenmme 31 vuotiaita. Meidän parisuhde on kestänyt erittäin hyvin. Milloinkaan ei olla toista syyllistetty ja asioista on aina voitu keskustella. Ensimmäiset vuodet oli raskaita. Yritimme kaksi inseminaatioita tuloksetta. Jotenkin näiden vuosien aikana on oppinut hyväksymään sen että emme saa lapsia. Kun lukee näitä kirjoituksia huomaa miten onnellinen on. meidän rakkaus on kestänyt ja näillä näkymillä se vain vahvenee koko ajan.. Olemme onnellisia että meillä on toisemme ja kaksi ihanaa kummilasta joita voimme hoitaa ja rakastaa...