En enään tiedä missä olostani puhuisin, olen niin sekaisin ja minulla on melkein jatkuvasti huono olo. Kaikki on tuntunut menevän päin prinkkalaan Elokuun jälkeen kun erosin entisestä poikaystävästäni, joka otti aivan koville ja tunsin olevani aivan yksin, ketään ei ollut lohduttamassa. Aina jos itkin, vastattiin vain: "kuin sä nyt tollasen takia itket? Niitä on suurempiakin asioita maailmassa". Minkä minä sille voin, jos minulla oli eron jälkeen paha olo, pahimmalta tuntui, kun kaikki vähättelivät tunteitani.
Sen jälkeen, minun on ollut vähän väliä huono/surkea olo. Olen huonolla tuulella ja itkettää. En jaksa enään itkeä, itken joka viikko. Joskus useampia kertoja viikossa. Välillä vain on niin paha olo, ettei tiedä miten muutenkaan sitä purkaisi. Tunnen itseni myös niin yksinäiseksi... Minulla on paljon kavereita,mutta olen niin yksin. Ei ole ketään kenelle puhua, kun ketään ei ymmärrä. Minä joudun jatkuvasti auttamaan ja kuuntelemaan muita, mutta minun tunteeni ohitetaan vain vähättelemällä niitä.
Stressiäkin on ollut vaikka kuinka paljon. Yo-kirjoitukset lähestyvät, mutta koulu ei vain suju. Kohta en enään jaksa edes yrittää, kun mitään ei enään "jaksa". En vain jaksa enään... Tuntuu että olisin epäonnistunut elämässäni. Joka kerta saan kuulla siskoni kohdalla ihailua, kun hänellä on ammatti, kihlattu, työpaikka ja yleensäkin kaikki hyvin. Minulla ei ole mitään. Olen jo saanut kauheat paineet siitä, kun minulla ei ole poikaystävää kun kaikki vaan pällistelevät sitä koko ajan ja yrittävät väkisin parittaa minut joillekkin. Minua on usein kehuttu kauniiksi ja ihmettelevätmiksei minulla ole poikaystävää. En sitä itsekään tiedä. Sitä oikeaa ei vain ole löytynyt, enkä halua seurustella sellaisen kanssa, johon minulla ei ole tunteita. Inhoan sitä, miten tuosta asiasta on nostettu niin kauhea meteli... Perheenjäsenet, kaverit, sukulaiset, perhetutut kaikki jahkaavat siitä.
Yleinen huono vointisuus haittaa kumminkin eniten. En edes jaksa enään mitään, en vain jaksa. Mieli on maassa melkein jatkuvasti ja on vaikea innostua mistään. Joskus olen pitänyt "tekaistun" hymyn päälläni mielyttäessäni muita, kun muut selvästi ärsyyntyvät ja raivoavat jos en ole hyvällä päällä. En vain sitäkään pirteää kuvaa jaksa aina pitää yllä... Jos en ole onnellinen, en ole. Enkä edes tiedä miten tulisin onnelliseksi.
Sen jälkeen, minun on ollut vähän väliä huono/surkea olo. Olen huonolla tuulella ja itkettää. En jaksa enään itkeä, itken joka viikko. Joskus useampia kertoja viikossa. Välillä vain on niin paha olo, ettei tiedä miten muutenkaan sitä purkaisi. Tunnen itseni myös niin yksinäiseksi... Minulla on paljon kavereita,mutta olen niin yksin. Ei ole ketään kenelle puhua, kun ketään ei ymmärrä. Minä joudun jatkuvasti auttamaan ja kuuntelemaan muita, mutta minun tunteeni ohitetaan vain vähättelemällä niitä.
Stressiäkin on ollut vaikka kuinka paljon. Yo-kirjoitukset lähestyvät, mutta koulu ei vain suju. Kohta en enään jaksa edes yrittää, kun mitään ei enään "jaksa". En vain jaksa enään... Tuntuu että olisin epäonnistunut elämässäni. Joka kerta saan kuulla siskoni kohdalla ihailua, kun hänellä on ammatti, kihlattu, työpaikka ja yleensäkin kaikki hyvin. Minulla ei ole mitään. Olen jo saanut kauheat paineet siitä, kun minulla ei ole poikaystävää kun kaikki vaan pällistelevät sitä koko ajan ja yrittävät väkisin parittaa minut joillekkin. Minua on usein kehuttu kauniiksi ja ihmettelevätmiksei minulla ole poikaystävää. En sitä itsekään tiedä. Sitä oikeaa ei vain ole löytynyt, enkä halua seurustella sellaisen kanssa, johon minulla ei ole tunteita. Inhoan sitä, miten tuosta asiasta on nostettu niin kauhea meteli... Perheenjäsenet, kaverit, sukulaiset, perhetutut kaikki jahkaavat siitä.
Yleinen huono vointisuus haittaa kumminkin eniten. En edes jaksa enään mitään, en vain jaksa. Mieli on maassa melkein jatkuvasti ja on vaikea innostua mistään. Joskus olen pitänyt "tekaistun" hymyn päälläni mielyttäessäni muita, kun muut selvästi ärsyyntyvät ja raivoavat jos en ole hyvällä päällä. En vain sitäkään pirteää kuvaa jaksa aina pitää yllä... Jos en ole onnellinen, en ole. Enkä edes tiedä miten tulisin onnelliseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nii syvästi,et voi mennä vuosiaki itkeskellessä,yhellä tutullani meni 5 vuotta,pitää vaa kulkee luonnos yksin,metsä rauhottaa
ystävät ei raivoa,vain hyväksikäyttäjät
Ystäväton, hyväksikäyttäjiä luonnossa voimaksaa kavereidenkin kaunan
härmäs tuli 10 senttiä lunta,jaa vaasaan pitäs lähtee romuja viemään t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
No tääl on sen 50senttiä ja enemmänkin jos on aura käyny ;)
Heippa! Nuorena seurustelin vain seurustelun vuoksi, vaikkei kukaan pakottanut ja siitä seurasi huonoa. Omituisia sukulaisia sinulla, kun tuollaisen asian takia perään kyttäävät. Maailmaan mahtuu myös naimattomat ja sinkut, kannattaisi varmaan laajentaa persektiiviä siitä, miten ihmiset voivat elää onnellisina. Historian perspektiivissä murheesi näyttävät aika pieniltä, vaikka et varmaan niin koe. Kannattaa yrittää keskittyä kirjoituksiin, se olisi kuin pistäisi rahaa pankkiin.