Vaikka kuinka olisi halunnut pysäyttää ajan kulun en siinä ole onnistunut. Vanha uroskoiramme täyttää kohtapuolin 11 v. Silmät on samentuneet muuten mieli reipas ja monet kujeet entisellään. Lonkissa kuitenkin alkaa vikaa olemaan. Maahan menot ja nousut käyvät jo hieman kömpelösti. Yläkertaan kyllä heilahtaa edelleen reippaasti kapuaa ja samoin sängylle nukkumaan.
Te, joilla on vanhoja tai muuten lonkkavaivaisia koiria ollut, neuvoisitteko mitä noista nivelrikkojen hoitoon tarkoitetuista valmisteista kannattaa käyttää. Niitä on monen nimistä myynnissä ja pää on jo aika pyörällä. Muutenkin tietysti mielelläni vastaan otan vinkkejä, joilla vanhaa koiraa kannattaa hoitaa ja hemmotella.
Te, joilla on vanhoja tai muuten lonkkavaivaisia koiria ollut, neuvoisitteko mitä noista nivelrikkojen hoitoon tarkoitetuista valmisteista kannattaa käyttää. Niitä on monen nimistä myynnissä ja pää on jo aika pyörällä. Muutenkin tietysti mielelläni vastaan otan vinkkejä, joilla vanhaa koiraa kannattaa hoitaa ja hemmotella.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meillä on 14,5 vuotias narttu koira ja nyt sitten olemme sen raskaan päätökse edessä että nukutammeko rakkaamme pois. Koira ei enää halua lähteä ulos ja pissii ympäri huushollia. siis ei pissi tahallaan vaan virtsa karkailee. Myös nukkuessaa saattaa pissata alleen ja sitten nukkuu märkänä omassa virtsassaan. Kävimme viime viikolla lääkärissa ja paino oli pudinnut melkein kilon viime keväästä. koira ei enää syö kunnolla. kuulo on mennyt ja näkökin huonontunut. Lisäksi sillä on tasapaino ongelmia. Lääkäri sanoi että olis viisain lopettaa koira, mutta kun tuntuu että välillä on parempiakin päiviä. Kertokaa hyvät ihmiset mitä pitäisi tehdä?
Joskus suurinta rakkautta on antaa toisen mennä. Koira on eläin, ei se ymmärrä vanhemista eikä sairauksiaan. Kun koira ei enää nauti elämästään, sen pitäisi päästä sateenkaarisillalle. Koiraa pitäisi (kuin myös kaikkia muitakin eläimiä) kunnioittaa niin paljon, ettei sen tarvisi vanhakaan kokea turhia nöyryytyksiä. Minä uskoisin, että koiralle on nöyryyttävä kokemus jos sen virtsa karkailee ja se joutuu makaamaan omassa pissassaan.
Mulla meni omien vanhempieni kanssa aikanaan välit lähes poikki, kun tuli riitaa vanhan koiran kohtalosta. Vanhemmat eivät olisi raaskineet millään luopua, vaikka koira selvästi jo kärsi. Asuin siis itse jo pois vanhempieni luota silloin.
Kova paikka se on, kyllä minä sen tiedän vaikken ole vielä yhtään ikiomaa koirulaistani joutunut viimeiselle matkalle saattamaan. Mutta sen, että luopuminen tulee joskus, tietää jo siitä päivästä lähtien kun uusi koira tassuttelee elämääsi.
Voimia sinulle!
Kiitos vastauksestasi ja niin me olemmekin päättäneet mitä tehdä. Päätöksen tekeminen oli vaan niin hankalaa varsinkin kun lapset eivät millään päästäisi irti koirastamme. Tiedän toki että koira kärsii sekä henkisesti että fyysisesti. Olen tilannut eläinlääkärille ajan perjantaiksi joten silloin lähetämme rakkaamme sinne mainitsemallesi sateenkaarisillalle.
Rakas vanhuksemme nukkui eilen 18.01.07 pois.
Suurella rakkaudella jäämme kaipaamaan.
Speedy *01.08.1992 18.01.2007
Toivon teille voimia ja jaksamista eteenpäin, se ei ole helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta; 5 kk sitten jouduimme saman asian eteen. Joka päivä se on mielessä ja pitää sitten itkeä tirauttaa, nytkin valuu kyyneleet, kun muistot palaa mieleen ja teitä ajattelen.
Itse pelkään tuota päivää, jolloin tuon rakkaan elämänkumppanini aika koittaa.
Toivon teille jaksamista suuren surun keskellä.
Kiitos kaikille osanotoista. Voimia tässä tarvitaan. Totuttelemme elämään ilman rakastamme, mutta vaikeaa se on ainakin vielä. Vanhalla koiralla kun oli niin paljon omia kommervenkkejä että teemme vieläkin asioita joita ei enää tarvitsisi. Mutta kiitos teille kaikille.
täältä kahden luppakorvan omistajalta.
Surullista, eikä siihen auta kuin aika....
Onneksi muistot eivät kuole koskaan!
Meillä myös 14 vuotia lk saksanseisoja oireilee samoin. Tai vanhuuttahan se on. Tasapaino häiriöitä on ollu kahdesti kohtauksena. Niistä se on toipunut osittain. Paino on tippunut viimeisen vuoden aikana ja voimat takajaloista huvenneet. Mäennousu tekee tiukkaa. Eläinläkäri totesi, että koiran päivät on pian täydet. Eihän sille mitään voi, täytyy vain hyväksyä, että aika on lähteä pois...
lääkäriltä saa nivelrikkoon ainakin reseptillä tulehduskipulääkettä ja vihersimpukka luontaistuotteesta olen kanssa lukenut hyviä tuloksia, uudemmista tuotteista en sitten tiedäkään.
Nivelrikkoon Cartrophen injektiona ja tulehduskipulääkkeeksi Rimadyl. Toimiva yhdistelmä ja koira voi hyvin. Eläinlääkäriltä molemmat. Lonkat ja selkä olisi kuitenkin hyvä kuvata, jotta saataisiin selville, onko lääkehoidosta enää hyötyä vai kärsiikö koira jo liikaa.
toimi meilläkin hyvin kivun poistajana.
Meillä ainakin Cartivet on toiminut todella hyvin nivelvaivoihin.
Litozin-valmistetta olen itse antanut kuureina kohta 13-vuotiaalle koirallemme. Se on ihmisten valmiste, mutta olen kuullu sitä käytettävän myös koirille. Jauheena se on helppo annostella koiralle ruokaan. Mielestäni se on kokeilemisen arvoista :)
Olen myös antanut koiravanhuksellemme kuureina litozinia ja on oikein hyvä lääke nivelille ollut. Suosittelen!!
jouduttiin lopettaan eilen se oli 12 vuotias se oli elämäni kauhein päivä enkä halua kokea sitä enään ikinä suren sitä vielä pitkään.
Otan osaa suureen suruusi! Meidän vanhus lähti sateenkaari sillalle viime torstaina. Kai se aika jotenki parantaa edes vähän, mutta ainakin vielä on suru niin suuri että itku tulee väkisinkin monta kertaa päivässä.
Sateenkaarisilta
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
tosta viestistä se hiukan lohdutti minua. hautasimme tänään mun rakkaan koiran itkusta ei tule loppua millään. mietin koko ajan et teinkö oikean ratkaisun olisko koira saatu vielä paranemaan mut on myöhäistä enään jossitella lääkäri sanoi et sen voi hoitaa mut paranemiseen ei ollu takeita en halunut sen enään kärsivän.
Koirani on toukokuussa 12 vuotias. Sille todettiin muutama kuukausi sitten syndrooma jonka nimeä en nyt muista. Mutta oireet ovat sellaiset ettei ruuan ruokaaineet imeydy elimistöön. Ja kaikki rasva kerääntyy vatsanalapuolelle, eli vatsa on todella turvoksissa mutta muuten luut paistaa. Ja
koiran täytyy juoda todella paljon. Viikko sitten koira alkoi linkkaamaan oikeata takajalkaansa koska se oli kipeä, mutta nyt koiran molemmat takajalat alkavat olla voimattomat. Kun koira lepää muutaman tunnin niin se voi käydä hätäseen tien toisella puolella tekemässä tarpeensa. Mutta päivällä ei enää itse kyennyt tulemaa sisälle. Eli onko mitään tehtävissä?