myös masennus.?
Koin viimevuoden lopulla paljon pahoja asioita,enkä osaa kuin itkeä.Lääkäri määräsi heti kuukauden sair.loman.
Lääkkeeksi otan aamuisin seronil 20mg ja iltaisin tenox 20mg.
Tätä jatkunut jo 1 1/2kk ...eikä oloni ole oikein parantunut yhtään.Kovin itkuinen olen.
Koin viimevuoden lopulla paljon pahoja asioita,enkä osaa kuin itkeä.Lääkäri määräsi heti kuukauden sair.loman.
Lääkkeeksi otan aamuisin seronil 20mg ja iltaisin tenox 20mg.
Tätä jatkunut jo 1 1/2kk ...eikä oloni ole oikein parantunut yhtään.Kovin itkuinen olen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitähän ne pahat asiat ovat? Kyllä ahdistus aiheuttaa myös masennusta, minulla ainakin on välillä niitä masennuskohtauksia, muuten minulla on stressiahdistus, mikä sitten lieneekin.
Kuin vain voi ihmisellä käydä. Ei tämä vuosi voi olla huonompi kuin viime vuosi oli minulle.Kiitos tuestasi.En ole edes tänään vielä pukeutunut,vaan olen vain .En jaksa edes tiskata,tai mitään muutakaan. Olen vain ja odotan,että tulisi pimeää ja lähden sitten käymään pankkiautomaatilla,on nimittäin tänään tilipäivä.Sekään asia ei innosta,ei mikään.Mikään ei tunnu enää miltään kun on menettänyt kaiken.Perheen,lapsen ja kodin.Minä kuitenkin olen tehnyt parhaani kaikkien eteen,että kaikki olisi hyvin joten syypää en itse ole.
Nyt vain ei ole hartioita jaksaa eteenpäin kuin päivä kerrallaan..
Sitä tässä olen miettinyt,onkohan lääkitykseni oikea kun ei olo parane yhtään.???
Ihan pelkään kevättä ,,,pelkään että nuudun kun luonto alkaa puhjeta???
Toisaalta en haluaisi kuollakkaan siihen minusta ei ole.Ei ainakaan vielä ,,niin utelias ihminen olen,että haluan nähdä sen huomisen päivän...
Koeta sinäkin jaksaa ja autan jos jotenkin voin...???
Tyttäreni on niin ilkeä minulle, että ei anna minun tavata omaa lapsenlastani.
Ensin hoidatti lasta mulla 5v jatkuvasti lähes minun väsymiseen asti, kun itse ei jaksa välittää kodinhoidosta. Nyt on saanut hyvän työn ja esimiesaseman ja häpeää kuulema äitiään. Nyt yhtäkkiä en saa lapsenlastakaan lainkaan tavata.
Nyt vain päivä kerrallaan, kova huoli miten lapsi pärjää. Lapsi on vasta 5v ja joutuu hoitamaan jo koko kodinhoidon.
Mutta yritä sinäkin nyt jaksaa päivä kerrallaan. Sulla on sentään luottamus lääkäriin ja lääkkeet. Minä otan alkoholia ahdistukseen lääkkeeksi.
Meneillään.Aika sullekkin sitten auttaa ..uskon kun lapsi kasvaa niin haluaa tavata sinua.Luota siihen.
Tyttäresi tulee katumaan asioita mitä hän nyt tekee,luulee olevansa nuori koko ikänsä.
Mulla vähän samanlaisia taustoja plus kaikki muut asiat. Kyllä minäkin alkoa käytän,välillä aika reippaastikin kyllä.Mutta se ei ole tuonut minun elämään mitään hyvää koskaan.Eikä varmaan kenenkään muunkaan elämään.
Mutta ei voi olla ainoa murhe sinulla??
Tietysti kaipuu lapseen ymmärrän ...se on kyllä niin valtava minullakin,,ei sanoin voi kuvata.
Kiitos sinulle kun jaksoit kannustaa ja kertoa,ettei kaikilla muillakaan nyt niin hyvin elämä ole.
Tässä omassa maailmassani tuntuu vain,että minulle on annettu kaikki paska päälle..en tiedä sitten..aika näyttää. Yritä päivä kerrallaan niin minäkin..ja kiitos.
Fyysinen vajaakuntoisuus, työttömyys tai paremminkin pätkätyöläisyys. Ahdistus ja huoli omasta ja läheisten terveydestä, ylihuolehtiminen...
Onneksi on hyvä suhde omaan äitiin, anoppiin ja miesystävään samoin yksi hyvä ystävätär on.
Mutta miten sulla, saatko tavata lastasi?
puh.laskut ei anna soittaa minulle. Aikalailla inhoittava juttu.Kyllä hän laittoi minulle eilenkin textarin että rakastaa minua.Tiedän,että joskus palaa. Annan nyt vain ajan kulua.
VAIN PIENI TUULI JOSKUS SAATTAA LIEKIN SAMMUTTAA. Meillä lapseni lähti kun paljastui,että miehelläni on tyttöystävä.Ei jaksanut riitoja..heitin ukon ulos
Todella kamalaa olet kokenut. Olisin kyllä aivan murheen murtama jos miehelläni olisi toinen, se on tosi surullista kuultavaa.
Mutta hienoa, että sinun lapsesi osaa kirjottaa ja soitella. Minun lapsen lapsi kun ei osaa edes kirjoitella ja äiti ei anna soittaa.
Tsemppiä sulle.
vain joutuu odottamaan.
Tämä ihmisen elämäksi sanottu tarina ei mene aina niinkuin luulee ja kuvittelee.
Onhan minulla toki hyvät ystävät ja läheiset,mutta kun ei aina viitsisi heille valitella asioita.
Olen nyt vain kompastunut tällä mutkikkaalla polulla ja kaatanut marjani mättäälle.
Minä kerään nyt tässä parastaikaa marjojani ja jatkan tätä kinttupolkua eteenpäin. Kiitoksia sinulle paljon myötäelämisestä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ....
Elämässä niin paljon nähdä saa vääräää......
Miten lähti päivä käyntiin? Itse näin pahaa unta viime yönä; pieni poika oli hukkumaisillaan ja yritin pelastaa.
Heti aamusta laitoin saunan päälle ja olen nyt aloittanut päivän saunassa. Kylpeminen ja peseminen tuntuu hyvältä. Sama syöminen, koko ajan tekisi mieli syödä.
Postia odottelen pelonsekaisin tuntein, pelkään että tulee jokin humpuuki kursille meno. Ei mitenkään jaksaisi niihin ilmaistöihin orjaksi kun se hyväksikäyttö ahdistaa.
terveisin murheita myöskin
Enkä ole edes ehtinyt ajatella murheitani..no kyllä se pian kostautuu..sitten tulee taas ne verkkaripäivät jolloin en ulos mene...en tiedä mitenkään huomisesta päivästä onko millainen??
Yritetään nyt kaikki kimpassa selviytyä näistä vaikeista ajoista...
Toki haluan kuulla jos jollakin alkaa paermmin menemään..
tv alkuperäinen kirjoittaja
kiva kuulla, että meni tänään paremmin. Ei mullekkaan tullut niitä orjatyökirjeitä työkkäristä. Varmaan nukutaankin sitten yö mukavasti.
Sitten vain lysähdin tähän toosan eteen, ja nyt ihan poikki,en ole edes telkkaria avannut.
Niin tänään olin siellä lääkärissä. Sanoin ,että kun minun itkuisuus vain jatkuu ja tunnen´,etten jaksa mihinkään ryhtyä tai alkaa. Aika menee vain istuessa ikkunasta ulos tai toosaa katsellessa.
Hän määräsi minulle aamuisin seronil 20mg ja iltaisin doxal 25mgiltaisin.Kertoi,että tämä seronil poistaa pikkuhiljaa itkuisuutta ja pistää jalat kävelemään.Mutta vaikutus alkaa vasta noin parin viikon kuluttua???
Kai tässä sitten vain voin luottaa mitä ne mulle syöttää,että elämänlaatu paranisi ja pystyisin jo ajattelemaan vähän valoisemmin asioita.
Tosiasia kyllä:on uus asunto,työpaikka,ystäviäkin vielä muutama jäljellä. Toi exä ruinaa takaisin,mutten taida enää häntä huolia...lastani ikävoin..ja paljon.
Laitan hänelle vielä illalla tekstarin jossa kerron rakastavani häntä ja vain häntä..
OOt aika symppis tyyppi muuten ,koeta sinä ainakin jaksella.Onneksi sinulla ymmärtäväinen mies.
Huomenta vaan ja kiitos kauniista sanoista. On mukavaa joskus kuulla, että on aika symppis. hih hih
No, minä kannustan yleensä täällä mielenterveyspalstoilla epätoivoisia ihmisiä. Minusta tuntuu, että kun ajattelee kaunista toisesta ja toivoo sille toiselle hyvää, niin ne
mukavat ajatukset ikäänkuin antavat voimaa itsellekin. Hyvää mieltä on mukava jakaa.
Niin minulla ei ole masennusta, vaan stressiahdistus. Välillä tulee kyllä masennuskohtaus, mutta se on todella hetkellinen.
Mies on mukava, äitini on mukava ja anoppi on hyvä ystäväni, mutta se tytär, luulen että se hänen paha mielensä lienee masennusta.
Kiva, että ajattelet nyt positiivisesti ja näet niitä mukaviakin asioita elämässäsi. Ja hienoa että osaat luottaa lääkäriin ja olet motivoitunut.Olen varma, että jo parin viikon kuluttua olet entinen iloinen ja energinen itsesi.
Itse pelkään lähes koko ajan, että kuolen ennen huomista päivää, tai mieheni, tyttäreni tai lapsenlapseni kuolee ennen huomista päivää. Tai joku meistä sairastuu vakavasti. Mitään paniikkihäiriöitä ei ole, mutta sellainen huoli ja pelko koko ajan. Taustalla minulla on sellainen, että lapsena olin synnynnäisesti ja hengenvaarallisesti vakavasti sairas, sairastin kuusi vuotta. Sitten minut korjattiin leikkauksella ja näistä johtuen olen ylihuolehtivainen. Pelkään kyllä välillä, että miehestäkin tulee neuroottinen sairauksien suhteen ja aletaan yhdessä vahtia kaikkia oireita.
Mutta sitten taas välillä ajattelen, ettei tälläinen kuolemanpelko voi toiseen tarttua, vaan ne ovat yksistään mun päässä. Mies ei ole valittanut vielä ylihuolehtimisestani, niin kuin tytär, mutta täytyy varmaan kysyä sitä häneltä.
Toivottavasti en rasittanut sinua liikaa omilla murheillani, ja toivon että päiväsi sujuu valoisissa merkeissä. Hoida itseäsi, niin lapsestasikin on kiva sitten taas kun tapaatte.
S.postista. Oli tosi mukava saada se. Nyt minulla oli kyllä aamusta alkaen sellainen verkkaripäivä,en siis jaksanut vain tehdä mitään,kaikki on niin rempallaan täällä uudessa asunnossa,ei siis uusi mutta minulle uusi.
Jaksoin kuitenkin lähteä tapaamaan tytärtäni kaupunkiin ja siellä sitten istuimme kahvilassa ja shoppailemassa.Voimia se vaati.Ostin tytölleni oikeastaan mitä hän halusi(hän ei ole vaativainen vaan on ollut aina vähään tyytyväinen)Olihan meillä tosi kivaakin kun nauroimme ja juttelimme,minun tuli niin ikävä häntä kotiin takaisin ...asumaan kanssani.Hän ei ole vielä käynyt täällä uudessa,kerroin kutsuvani kun saan vähän paikkoja kuntoon.
Pitkä välimatka meillä ei ole pari km.
Entinen ukkokaan ei ole soittanut tänään lainkaan tai textannut..Eilen illalla oli ja pyysi että alkaisimme uudelta pohjalta..kysyin miten ???
Hän sitten pyysi,että keskustelisimme kaiken alusta loppuun ja alettaisiin puhtaalta poydältä??
En vain voi kun luottamus ja usko on mennyt.Pyysin harkinta-aikaa...
Mutta sinulle::mitä enemmän mietit ja suret toisten huolia sen enemmän sinulla on niitä huomenna.Sinä ole aivan varmuudella sellainen henkilö joka on myötäeläjä.Älä murehdi ...elä ja nauti miehestäsi ,anopista ja ystävistä..Jos tyttärelle tulee joku kompastuskivi niin kyllä hän sinuun ottaa yhteyttä,,ja ei mene kauaa kun tytyötyttösi voi soittaa sinulle ja sinä hänelle kun jaksat vain odottaa..