Nyt olen toipumassa leikkauksesta. Osapoisto. Kainalon tyhjennys, koska yhdestä vartijasta löytyi syöpäsoluja. Ensi viikolla saan tietää minkätyyppinen kasvain oli. Pelottaa tämä odotus, mutta muuten mieli virkeä. Mitähän kuuluu
muille esi. sinne meni joulumieli ja sille henkilölle, jolta löydettiin etukäteen etäpesäkkeitä. Sain viitisen viikkoa sairaslomaa.
Tässä on aikaa miettiä ja selata nettiä.
Kertokaapa kaikki kuulumisia.
muille esi. sinne meni joulumieli ja sille henkilölle, jolta löydettiin etukäteen etäpesäkkeitä. Sain viitisen viikkoa sairaslomaa.
Tässä on aikaa miettiä ja selata nettiä.
Kertokaapa kaikki kuulumisia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pikaista toipumista sinulle! Mikä on vointi noin muuten, onko kainalo/rinta kovasti kipeä?
Itse pääsen torstaina leikkaukseen, saa nähdä sitten mitä on jäljellä kun herään. Leikkaussuunnitelma on osapoisto, mutta eihän sitä koskaan tiedä, tuntuu sitäpaitsi, että pattini on kasvanut tässä odotusaikana.. Tiedä sitten onko oikeasti, vai tuntuuko se vain siltä. Kipeä se on edelleen.
Sinulta syöpä on nyt ainakin leikattu jo pois, olisinpa itsekin jo samassa tilanteessa. Tämä odottelu on niin kamalaa. Suht hyvillä mielin olen kuitenkin suurimmaksi osaksi ollut, kiitos hyvien ystävien, joita olen tapaillut ja purkanut sydäntäni heille. Kävin myös syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystyksessä, siitä oli suuresti apua, kun sai kuunnella ja puhua ihmisten kanssa, jotka ovat itse käyneet tämän helvetin läpi ja selvinneet.
Aamukampa alkaa olla siis aika harva täälläkin, torstaina tähän aikaan minutkin on siis jo leikattu ja sen jälkeen sitten pitää katsoa miltä maailma näyttää. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot olen itkenyt jo etukäteen. Toivottavasti haavat, niin henkiset kuin fyysiset paranevat kuitenkin pian ja paraneminen voi alkaa. Pelottavat sytostaatit häämöttävät kevään kuukausina, mutta koitan suhtautua niihin kuin ystäviin, nehän tappavat syövän ja pelastavat meidät!
Hyviä vointeja ja paranemisia ja piristymisiä kevään valossa!
Kiitokset vaan teille molemmille viesteistä.
Onnea sinulle joulumieli leikkaukseen. Leikkaus on aika pieni juttu. Rinnan leikkaushaava ei ainakaan mulla ole särkenyt lainkaan. Mutta kainalo on aika kipeä ja oli aluksi vaikeaa kun se dreeni jäi. Se dreeni on nyt poissa ja olo helpompaa.
Jännittäväähän tämä on, mutta onneksi on tukea
ystäviltä ja työkavereilta sekä kohtalotvereilta.
Jaksamista meille kaikille "syöpäläisille".
Voimia sinulle huomiseen leikkaukseen.Olen ajatuksissa mukanasi.
Sinä selviät......
Kiitos, tuntuipa mukavalta tuo sinun viestisi :)
Monet ystävät ovat tänään soitelleet ja toivottaneet onnea huomiselle. Vajaa vuorokausi enää, ja leikkaus on ohi!
Kyllä vähän jännittää ja aamulla olen varmaan aivan kauhuissani, mutta antaahan ne onneksi rauhoittavia. Nyt vain täytyy uskoa ja luottaa, että tämä kääntyy tästä vielä voitoksi ja hyväksi..
Lukekaa kanssasisaret Rinta rinnan -kirja, jos ette vielä ole lukeneet. Sisukkaita naisia jotka rintasyövän jälkeen tai siitä huolimatta uskaltavat haaveilla ja toteuttaa haaveensa ja kiivetä yhdelle maailman korkeimmista vuorista. Itse ainakin sain siitäkin sisäistä voimaa, yksi syöpähän ei meitä eikä meidän maailmaamme kaada!
Tämän viimeisen päiväni "eheänä", vaikkakin syöpäkasvainta rinnassani kantaen, vietin patikoiden aurinkoisessa kelissä, paistelin ystäväni kanssa makkarat nuotiolla ja koira kirmasi pitkin metsiä. Tunnen olevani hyvässä kunnossa syövästä huolimatta, miksi siis olisin sen huonommassa sitten, kun leikkaushaavat ovat parantuneet eikä kasvain enää jakaudu ihoni alla!
Tuetaan toisiamme, kyllä me tästä selvitään!
Vielä onnea matkaan joulumieli.
Kiitos, onnea myös sinulle, toivotaan että sairautemme ovat paikallista laatua ja jäävät molemmilla kokonaisuudessaan leikkaussaliin. Kyllä me ne hoidot kestetään, tukihenkilöpäivystyksessä eräskin selviytynyt sanoi, että sytostaattihoidoissa se vasta huumori lentääkin, kun kaikki ovat samassa veneessä siellä. Eipä siinä varmaan paljon muuta voi, kuin ottaa hirtehishuumorista kaikki irti :)
Päätin sitten vaihtaa nimimerkkini vielä. Aina ennen tammikuun ensimmäinen päivä on merkinnyt minulle kevään alkua, henkisesti, vaikka ulkona onkin ollut talvista. Tänä vuonna vuodenvaihde meni niin ankeissa merkeissä, ettei tuntunut samalta kuin ennen.
Nyt kuitenkin odotan taas jo kevättä, siispä nimimerkkikin sen mukaiseksi. Ajatellaan positiivisesti, meillä sentään päivät pitenee ja luonto herää samaanaikaan kun "kumoamme myrkkymaljojamme". Henkisesti varmasti helpompaa kuin syksyn pimeissä räntäsateissa niinkuin näillä, jotka ovat saaneet hoidoissaan vähän etumatkaa meihin nähden.
Palailen kunhan olen kotiutunut sairaalasta ja kykenen taas tälläämään itseni koneen ääreen. Saa nyt sitten nähdä heittävätkö jo perjantaina ulos, niinkuin uhkailivat!
Hei ja pikaista paranemista sinulle. Voin lohduttaa,että haava paranee kyllä todella nopeaan varsinkin näin talviaikaan. Kesällä tulee helpommin tulehduksia kun on lämmintä. Muista nyt vaan jumpata kättäsi ohjeiden mukaan niin käsi alkaa toimia kuten ennenkin.
Jäikö sinulle dreeni haavaan paikoilleen vai ottivatko sen pois jo sairaalassa?
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä (te molemmat,myös sinne meni joulumieli) syyskuussa,joten kaikki on todella tuoreessa muistissa.
Älkää missään nimessä stressatko vielä itseänne niillä sytostaateilla.Kaikki tapahtuu aikanaan. Itse olen saanut 4 kertaa sytostaatteja,eikä minulla ole mitään hirveitä ongelmia niistä tullut. Se mitä tulee niiden kanssa me pärjätään,sillä sytothan ovat meidän parhaakksemme.Häätävät vielä mahdollisesti elimistössä luuraavat syöpäsolut pois.
Voimia teille kummallekin.....pärjäillään.....pidetään yhteyttä niin jaksamme paremmin...
...helmikuun alkupuolella. Leikkaus sinänsä ei pelota. Mut surettaa elämänmuutos ja oman olemuksen muutos. Vaikeaa hyväksyä itseään sairaaksi, kun on tuntenut tähän asti olevansa "parhaissa voimissaan".
Tuntuu kuitenkin hyvältä lukea viestejänne, samassa veneessä ollaan...
Terveiset taas!
Eilen leikattiin ja tänään kotiuduin.
Kylläpä on mukava olla kun ei syöpäkasvain enää syki rinnassa :)
Rinta on kipeä ja niin on kainalokin, vaan särkylääkkeillä pärjää. Pääsin siis säästävällä leikkauksella lopulta, vaikka aimo pala rinnasta lähtikin. Kirurgi on Suomen parhaita ja vakuutti, ettei asiaa lopulta päällepäin tule huomaamaan.
Kainalo tyhjättiin viimeistä imusolmuketta myöden, ja niitä minulla oli kuulemma vaikka muille jakaa! Silmämääräisesti niissä ei näkynyt mitään dramaattista, joten varsin hyvillä mielin nyt parantelen leikkaushaavojani ja aloitan käden kuntoutuksen.
Tarkastuskäynti vasta kuukauden päästä, ja sitten määritellään jatkohoidot.
Voiton puolella ollaan jo, vaikka jatkot ois mitkä, kaikki näkyvä syöpä on saatu pois, jipii!!
Voimia kaikille muille syöpäpotilaille, kyllä me selvitään, Suomessa on niin hyvä hoito!
Ihanaa,että olet jo kotiutunut ja hyvillä mielin. Nyt vaan lepäilet ja muistat kuntouttaa kättäsi.
Voimahaluksia sinulle......