Hei,
Tyttäreni elää hirvittävän paineen alla, itkee päivittäin, lukee "päättömästi", (lukio menee paremmin kuin yläkoulu). Tänään hän oksensi aamuruokansa, hän on selvästi ahdistunut, ei syö koulussa mutta kotona kylläkin Tosin hän menee heti sen jälkeen vessaan.
Itsemurha on ollut mielessä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Nykymuotoinen lukio on hirvittävä, opettajat eivät ehdi viemään kursseja läpi aikataulussa, on paljon itseopiskelua, tutkielmia tehdään todella paljon.
Jos ruokaa on tarjolla, niin kyllä hän siis syö mutta miten paljon ahdistuksella on osaa hänen tilaansa.
Tyttäreni elää hirvittävän paineen alla, itkee päivittäin, lukee "päättömästi", (lukio menee paremmin kuin yläkoulu). Tänään hän oksensi aamuruokansa, hän on selvästi ahdistunut, ei syö koulussa mutta kotona kylläkin Tosin hän menee heti sen jälkeen vessaan.
Itsemurha on ollut mielessä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Nykymuotoinen lukio on hirvittävä, opettajat eivät ehdi viemään kursseja läpi aikataulussa, on paljon itseopiskelua, tutkielmia tehdään todella paljon.
Jos ruokaa on tarjolla, niin kyllä hän siis syö mutta miten paljon ahdistuksella on osaa hänen tilaansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllähän ahdistus on usein suuri osa syömishäiriötä. Kun ihminen on ahdistunut, ainut asia mihin hänellä on kontrolli, on oma vartalo. Minulla syömishäiriö aikoinaan alkoi ihan yleisestä ahdistuksen tunteesta. kaikki pienetkin asiat tuntuivat isoilta, kun ne kasaantuivat samaan aikaan. minulla syömishäiriö alkoi tosin vähän myöhemmin, hieman ennen yliopisto-opintojen alkua. Kannattaa ottaa asia hoidettavaksi jo heti näin alkuvaiheessa, niin siitä on helpompi päästä eroon. Itselläni kesti kauan ennekuin pääsin irti siitä, mutta se on onneksi mahdollista myöhemminkin! suurta osaa paranemisessa "näytteli" ahdistuksen ja masennuksen käsittely...
tyttäresi (ainakin kertomasi mukaan) vaikuttaa hyvin tyypilliseltä syömishäiriöpotilaalta:tunnollinen, täydellisyyden tavoittelija, vaatii itseltään paljon..kumpa saisit hänet tajuamaan, että kaikessa ei tarvitse olla täydellinen.
Hei,
Tuota juuri ajattelinkin. Hän ei itse taida hyväksyä/ymmärtää asiaa ja nyt hän tiuskii, kun joutuu huomenna taas psykiatrille. Hän kun oli ehdottomasti sitä mieltä, että se ei tiedä mistään mitään.
Onneksi juuri kun hän tuli koulusta, niin hän söi ihan nätisti. Oli muuten vaan huonolla tuulella ja meni huoneeseensa lukemaan:( Hyvä, mutta rajansa kaikella.
Tuosta lukiosta on tehty nykyään niin ihmeellisen vaikea, kun mikään ei koskaan ole samaa, kaveripiirit hajoavat, ryhmät vaihtuvat, saman aineen opet vaihtuvat, ruokavälkällä ei kai ehdi kunnolla syömään, joten ei kannata mennä lainkaan.
Joululoma oli hieno. Silloin olimme paljon yhdessä ja hän oli poikakaverinsa kanssa. Syötiin säännöllisesti eikä paineita ollut. Ehkä tässä on vielä toivoa jäljellä:)
Kiitos sinulle ja kiva, kun olet parantunut.