Luokkakuva ohjelma sai mun muisteleen koulukavereitani. Varsinkin viimeisen luokan. Olen pelkän Kansalaiskoulun käynyt ja se päättyi kohdallani keväällä 1960. Meitä oli siinä perusluokassa 34tyttöä ja nyt puuttuu nimilistastani 4.Seiskalla oli luokanvalvojani"mymmeli" ja kasilla Hilkka V-T kaksiosainen nimi. Kemissä oli tuo koulu. Liekkä enää koko nimeä olemassakaan mutta silloin se oli Karihaaran Kansa-ja kansalaiskoulu. Harmittaa,kun ajattelin jospa joskus saatais luokkakokous aikaan. Miten teillä muilla on nämä muistelot?
Koulutoverien nimet.
Muistatkos sie.
8478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pari vuotta sitten syyllistymään entisten kansakoulukaverien etsintään koulun satavuotisjuhliin. Kaikki löytyi yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi olisi ollut Saksassa, mutta en ruvennut osoitetta selvittämään, kun itse halusi pysyä piilossa.
Kyllä näissä poliisivaltioissa ihminen löytyy jos etsijällä haluja ja rahaa riittää!
Vanhojen valokuvien selaaminen on hyvää aktivointia korvien väliselle pururadalle.
Kun en keksi muuta ajanvietettä alan selata ikivanhoja albumeita, selvitellä kuka kukin on, missäpäin maailmaa, muistelua niistä ajoista joista kuvat kertovat.
Luokkakuvat tuovat mieleen kaikennäköistä kavereista ja heidän elmästä, tuleehan siinä oman elämän kuvioitakin tarkennettua. Eipä muuta nyt kun valoisat päivät on edessä, vanhoja valokuvia katselemaan ja muistelemaan menneitä, se terästää nääs muistia.
siinähän se syy onkin. Oli useilla samat etunimet ja jopa sukunimetkin. Pitänee kysyä olisko arkistaja tallessa. sen tiijän,että muutama on kuollu,pitäs nimi olla silti muistissa.
Viime talvena siskon kanssa katseltiin vanhoja luokkakuvia ja pähkäiltiin tuota samaa. Sisko vaihtoi koulua vain kerran, kävi samaa koulua kuusi vuotta hän muisti lähes kaikki nimet. Kaksi nimeä alakouluajalta oli unohtunut.
Itse vaihdoin lapsena koulua neljästi, muistin kaikki etunimet, monelta alakoulun aikaiselta kaverilta sukunimi jäi puuttumaan. Luokanvalvojat kyllä muistin. Mielenkiintoista miten paljon asioita sieltä muistojen kätköstä putkahti esiin näitä kuivia katsellessa.
Olen myös opiskellut lähes koko aikuisikäni työn ohella, siltäkin ajalta löytyy valokuvia. Yllätyksekseni huomasin, että näille henkilöille en löytänyt nimeä kuin noin puolelle. Aikuisopiskelijoiden keskinäinen kanssakäyminen on ilmeisesti kovin erilaista, omat kiireet, työ ja perhe rajoittaa.
Senilis yllättää: Kaikkiin valokuviin nimet, paikka ja aika niin hyvin kuin muistatte! Ei tietenkään kuviin itseensä, vaan kuvan viereen, kuvan alle lappuun tms. Kun teistä ja minustakin aika jättää, jälkipolvi tai kukaan muukaan ei tiedä kuvista mitään vaan ne heitetään roskiin. Näin on käynyt ennenkin ja näin käy liian usein vastakin.
Aikanaan yritin anoppia innostaa samaan, mutta eipä tullut tehtyä. Nyt on monta albumillista kuvia, joista kukaan ei tiedä mitä tai ketä niissä on. Isältä ehdin kysellä kaiken, hän eli melkein satavuotiaaksi.
Samanlaisia albumeja on silloin tällöin kirpputoreilla halvalla myynnissä.
Tuli puheeksi ja joku sanoi, että kyllähän se mukava olisi, mutta kuka sitä nyt ryhtyy järjestämään??
Minä ryhdyin ja paikalle tuli 1999 Kiteelle liki kaikki. Puhemiehenä olo häiritsi koulukavereiden kanssa seurustelua, kun järjestin ruokailua ja tapaamisen kaupungin johtajan kahveille, ym.
Jalka nousi kevyesti tapaamista muistellen koko kesän.
Kehitin hetkessä verkoston jolla kutsuttiin kaikki paikalle ympäri Suomen, hyvin pienin kustannuksin
luokkakokouksen kansakoulun jatkoluokilla olleille oppilastovereilleni v. 1982 ensimmäisen kerran. Siitä sitten tapasimme viiden vuoden välein. Tosin porukka pieneni pienenemistään. Nyt ei enää viitsi vaivautua, ei ihmiset jaksa tai halua enää tavata. Etsin opettajiakin paikalle nyt viimeisinä vuosina. Se oli mielenkiintoista ja olisin tehnyt sitä vieläkin, mutta ei enää tule ketään. Minä tein sen kaiken omalla kustannuksellani. Postitin siis kirjeet. Jokainen toki maksoi olemisensa, syömisensä ja juomisensa. Lie mennyt rahaa, mutta itse sain siitä hyvän olon, ei se raha ratkaise.
Sinulle, joka et muista alakoulun toveriesi nimiä, sanoisin että et ole tarpeeksi vanha. Kunhan ikää karttuu, muistat kyllä.
katselemassa vaikka täällä http://www.koulukaverit.com/ josko löytyisi lisävirikettä aiheeseen :-) ....itse olen löytänyt uudelleen "kadonneita" tuttuja.