Aloitin uudessa työssä joulukuun lopulla. Olin edellisessä työpaikassa turhautunut ja todella valmis vaihtamaan työpaikkaa. Uusi työpaikka oli kivemmalla toimialalla, palkka huomattavasti parempi ja edut merkittävät. Työtehtävät vastaavat hyvin koulutustani.
Kuitenkin nyt uudessa työpaikassa olen ollut hyvin ahdistunut. Kaipaan edellisestä työpaikasta tunnetta, että asiat ovat hallinnassa ja osaan ne. Uuden työpaikan ihmiset ovat jääneet myös etäisiksi. Yleensä olen hyvä tutustumaan ihmisiin, mutta nyt tuntuu, etten ole tutustunut yhteenkään. Ihmiset tulevat ja menevät ja kaikilla on vakiintuneet porukat. Lounastaukojen aikaan tuntuu yksinäiseltä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Olen siis edelleenkin periaatteessa tyytyväinen että vaihdoin työpaikkaa, mutta tämä alku tuntuu niin kovin vaikealta, että rohkaisevat sanat tekisivät terää. Lisäksi olen huomannut, että aika alkaa hyvin nopeasti kullata muistoja myös edellisen (hyvin ongelmaisen) työpaikan osalta....
Kuitenkin nyt uudessa työpaikassa olen ollut hyvin ahdistunut. Kaipaan edellisestä työpaikasta tunnetta, että asiat ovat hallinnassa ja osaan ne. Uuden työpaikan ihmiset ovat jääneet myös etäisiksi. Yleensä olen hyvä tutustumaan ihmisiin, mutta nyt tuntuu, etten ole tutustunut yhteenkään. Ihmiset tulevat ja menevät ja kaikilla on vakiintuneet porukat. Lounastaukojen aikaan tuntuu yksinäiseltä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Olen siis edelleenkin periaatteessa tyytyväinen että vaihdoin työpaikkaa, mutta tämä alku tuntuu niin kovin vaikealta, että rohkaisevat sanat tekisivät terää. Lisäksi olen huomannut, että aika alkaa hyvin nopeasti kullata muistoja myös edellisen (hyvin ongelmaisen) työpaikan osalta....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Olen jo 55 vuotias toimistotyöntekijä. Vuosi sitten vaihdon työpaikkaa ja aluksi oli kyllä vähän enemmänkin outoa. Edellisessä paikassa olin ollut 18v. Mutta alkutuntuman jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Itse vähän huumoriakin heittämällä olen huomannut, että ihmiseen on helppo tutustua. Olen kyllä luonteeltani sosiaalinen. Kyllä ne työtehtävätkin jonkin ajan kuluttua alkavat tuntua omilta. Viepäs joku päivä vaikka pullapitko kahvitauolle, niin eiköhän se siitä. Tsemppiä
Aika samat tunnelmat minullakin, vaihdoin työpaikkaa juuri vuoden vaihteessa. Pääsin takaisin enemmän omaa alaa vastaaviin töihin, palkka on edes vähän parempi, työ tulee jatkumaan pitempään kuin edellinen olisi jatkunut... Silti tahtoo stressata.
Edellinen työ alkoi kyllä jo kyllästyttää, mutta työkaverit olivat sentään ihania. Uudessa paikassa on vähän liian hiljaista, kun smalltalkia ei tunnuta harrastavan. En ole itsekään mikään kova juttelija, mutta hiljaisuudesta tulee sellainen "kaikki varmaan vihaa minua" vainoharha. ;)
Ei nyt varsinaisesti vielä muuten ahdista, mutta iltaisin ja aamuisin alkaa tulemaan tutuksi se kouluaikojen "miksi pitää mennä..." tunne. Edelliseen työhön meni kuitenkin aina ihan mielellään. Ei auta, että mielessä pyörii myös epävarmuus alan "oikeudesta", haluanko sittenkään tehdä tätä loppuikäni, ja jos en, niin mitä sitten. "Onneksi" tämäkin on pätkätyö, niin on ainakin miettimisaikaa.
Luulen kuitenkin, että stressi aiheutuu lähinnä muutoksesta, ja juuri siitä että ei enää osaakaan kaikkea. Inhottavaa palata siihen harjoittelijan asemaan, että pitää kysyä ja varmistaa kaikki muilta. Työpaikan säännötkään eivät ole vielä ihan hallussa, tai ne epäviralliset säännöt, kirjoittaako esimies nimen pieneen mustaan kirjaan jos on kaksi minuuttia kauemmin tauolla, tai jos luen sähköpostin työajalla jne.
Mutta eiköhän me olla muutamankin kuukauden päästä jo paremmin kotiutuneita, ainahan tämä uuden aloittaminen tällaista on. :) Hyvää jatkoa!