Isäni kuoli ja perijöitä ovat leski(ei äitini) ja minä isäni ainut poika.
Perunkirjoitus pidettiin, jossa selvisi ettei isä juurikaan omistanut enää mitään, vaikka oli hyvinkin varakas vielä 5v. sitten.
Mitä teen???
Perunkirjoitus pidettiin, jossa selvisi ettei isä juurikaan omistanut enää mitään, vaikka oli hyvinkin varakas vielä 5v. sitten.
Mitä teen???
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihminen saa tehdä omille rahoilleen mitä tahtoo.
mutta, jos olisitte kaksi sisarusta, sinä ja veljesi, tai siskosi, niin toisen teistä ennakkoon saama rahasumma, jota olisi lahjoitettu yli 3400 euroa - muistaakseni kolmen viimeisen vuoden aikana, katsottaisiin ennakkoperinnöksi ja verotettavaksi tuloksi.
Kuka oli pesän ilmoittaja? Minun tapauksessani veli, joka vakuutti perukirjassa antaneensa oikeat tiedot, mutta niin ei ollut, sillä hän oli ennakkoperinyt isältämme tuhansia euroja aivan isämme kuolemaa edeltäneenä vuonna. Vieläpä syyllistymällä kavallukseen, siirtämällä isän rahoja omalle tililleen, käyttäen hyväksi isämme sairaudesta johtunutta heikkoa tilaa, saaden valtakirjan rahojen siirtoa varten.
Siis veljeni syyllistyi kahteen rikokseen, kavallukseen, sekä petokseen. Asia on nyt oikeuskäsittelyssä.
Leski on pesänilmoittaja.
on se aik ikävää kun monesti sisaruussuhteet menee poikki vanhempien kuoltua.
Et mitään.
Kyseessä isäsi ELÄESSÄÄN tekemät omaisuusjärjestelyt ja hänenhän omaisuudestaan kysymys. Ilmeisesti isäsi on halunnut varmistaa puolisolleen turvallisen loppuelämän. Ja aikuisena lapsena sinun pitäisi jo omillasi tulla toimeen!
Poliisi ei puutu omaisuusrikoksiin, jotka liittyvät hiukankin perintö-asioihin. Äitimme avomies vei äitimme omaisuuden, mutta poliisin mukaan siinä ei ole syytä epäillä rikosta, joten eivät tehneet esitutkintaa. Eli äitimme nimissä oleva uusi volvo, nuori rotukoira sekä äitimme oma irtaimisto, mukaan lukien mummulta saadut perinnöt ovat avomiehellä ja pois niitä ei sieltä ole saatu. Odotellaan oikeuteen pääsyä..
Avomiehen hyväksi ei ollut testamenttia, ja lain mukaan avopuolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuteen - käytäntö vaan on näköjään eri asia.
Ainakin teoriassa poliisi ottaa esitutkintaan kaikki pyynnöt, jotka viedään poliisille ja pyydetään apua. Poikkeustapauksia ovat "ammattimaiset" tutkintaa pyytävät, jotka poliisi tuntee ja tietää, että henkilö valittaa jatkuvasti esm. naapurinsa liian äänekkäästä elämästä, sekä toisen naapurinsa salakatselusta ja kolmannen parveketupakoinnista, hän saatta väittää jonkun varastaneen häneltä jotain jne.
Onko teidän tapauksessanne perunkirjoitus siis pidetty, missä tullut ilmi, ettei äidillänne ole testamenttia avomiehensä hyväksi?
Jos olette äitinne lailliset perilliset, niin poliisin ollessa haluton puuttumaan asiaan, voitte toki viedä asianajajanne kautta jutun oikeuteen, missä viimein selviää koiran, auton ynm. omistussuhteet, ja silloin poliisi oikeuden määräämänä menee ja hankkii teille kuuluvan omaisuuden teille. Saapa äitivainajanne avomies vielä vähintäänkin sakot mielivaltaisesta käyttäytymisestään.
Juu teoriassa, mutta ei käytännnössä. Menin poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, mutta eivät ottaneet sitä vastaan R-ilmoituksena, vaan S-ilmoituksena, eli tutkivat onko rikosta tapahtunut. No, sillä ei asiassa suurta merkitystä ole, vaan lopputuloksella. Asianomistajia ei asiassa kuultu ennen jutun päättämistä, niin kuin edellytetään. Tutkinnan päätöstä ei oltu tehty pöytäkirja -muotoon niin kuin kuluu. Mitään perusteluja päätökselle ei esitetty. Todettiin vain, että kyse on siviilioikeudellisesta riidasta omistussuhteissa. Kun asia tuli julkiseksi ja pyysin tutkinta-aineistoa kokonaisuudessaan itselleni, niin sain vajaan aineiston josta oli karsittu oleelliset dokumentit pois (eivät olleet salaisia). Avomiehen kuulustelupöytäkirjassa kertomat sadut olivat ristiriidassa toimitettujen todisteiden (tositteet, ostotodistukset jne.) kanssa ja sitä ei oltu kyseenalaistettu millään tavalla. Asiaa ei yksinkertaisesti haluttu saattaa syyttäjän arvioitavaksi.
Avomiestä siis kuultiin asiassa, mutta ei rikoksesta epäiltynä. Avomies ei esittänyt mitään todisteita autosta tai koirasta, eikä muustakaan omaisuudesta, joka kuuluu kuolinpesälle. Kyseisen pienen ruotsinkielisen kaupungin tutkinnanjohtajalle ja tutkijalle riitti, pelkästään avomiehen väite, että hän omistaa kaiken ja hän on maksanut kaiken. Kuitteja hänellä ei ollut esittää. Ainoastaan polkupyörän osalta poliisi tuli siihen tulokseen, että koska kyse on naisten pyörästä niin sen osalta voidaan epäillä että se olisi kiistatta äitimme ja sen veivät syyttäjälle asti puolitoista kuukautta sitten. Sen jälkeen mitään ei ole kuulunut. No, meikä tyttö teki kantelun läänin poliisiosastolle, joka nyt selvittää ks. poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan toiminnan laillisuutta. Itse olen poliisin vaimo isommasta kaupungista ja täytyy todeta, että tästä asiasta ja poliisin toiminnasta on jos jokunen keskustelu käyty myös kotonamme. Virkaveljet täällä isommassa kaupungissa eivät ymmärrä tuon pikkukaupungin poliisin puuhastelua. Täällä olisi saanut heti kättelyssä virka-apua esittämällä auton rekisteriotteen ja koiran omistajatodistuksen, mutta tuossa kaupungissa ei sitä saanut. Tosi siis on, että Suomessa ei ole tasapuolista kohtelua kaikille kansalaisille, vaan oikeutta jaetaan sen mukaan missä sattuu asumaan. Mutta kun tämä show on saatu joskus päätökseen, niin tähän en tätä jätä. Kyllä jonkinmoinen oikeudenmukaisuus ja selkeät toimintatavat tulee olla joka kihlakunnassa, ei toiminta saa perustua mielivaltaa, niin kuin se nyt näyttää ainakin meidän tapauksessamme olleen.