Tunteet ja kaipaus ei katoa. En ole pakkomielteinen, en häirikkö, en epätoivoinen, enkä yritä saada häntä takaisin.. Silti ajattelen häntä joka päivä, joka hetki. Öisin kaipaan vierelleni, päivisin jakamaan ilot, surut ja koko elämän..
Erosta on jo yli 2 vuotta, terapiassakin olen käynyt, mutta aika ei näytä auttavan tähän vaivaan..
Joko pitäisi hankkiutua pehmustettuun koppiin? En vaan pääse eroon rakkaudesta ja kaipuusta.
Erosta on jo yli 2 vuotta, terapiassakin olen käynyt, mutta aika ei näytä auttavan tähän vaivaan..
Joko pitäisi hankkiutua pehmustettuun koppiin? En vaan pääse eroon rakkaudesta ja kaipuusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erosta useimmitten pääsee yli lopullisesti vasta sitten kun antaa itselleen luvan rakastua johonkuhun toiseen. Ei vertaile uutta mahdollista ihastusta edelliseen vaan antaa uudelle tilaisuuden tulla ja kaNpittaa. Eikun vain rohkeasti katselemaan millaisia kaikkia ihania naisia on maailmassa tarjolla, kyllä se uusi ihastus joku päivä kävelee vastaan.
Pystyisitkö olemaan tämän entisen rakkauden kanssa ystävä? Kyllähän ystäviäkin rakastetaan...Hän olisi läsnä elämässäsi ystävänä, josta välität paljon. Ymmärrän kyllä, että aina se ei ole mahdollista...
Tai hanki lemmikki jakamaan kaiken kanssasi ;) (en nyt tietenkään tarkoita, että suinpäin ottaisit vaan, tietysti ensin pitää katsoa onko mahdollisuutta) jos on jokin mihin suunnata tunteensa, niin kaikki helpottaa.
jollei hänen nykyisensä olisi niin hemmetin mustasukkainen ja estäisi sitä :(
Vaikeaa vaan, kun eikö ne tunteet edelliseen pitäisi hiipua ennenkuin voi ihastua uuteen? En minä vaan pysty edes ajattelemaan että olisin jonkun toisen kanssa.
vain vuosi lisää aikaa vielä.
Ei en ole minäkään alkanut olemaan kenenkään kanssa.Kokeilin kyllä mutta ei ollut ollenkaan hyväksi minulle itselle.
Ystäviä olemme vaihtelevalla menestyksellä, olen vain todennut että en voi olla ystäväkään, ei se riitä.
Niin ja täälläkin mustis nyksä hänellä.
niin päin, että te olisitte uudessa suhteessa ja nykyisen tyttiksenne eksä ei olisi päässyt hänestä yli ja yrittäisi olla ystävä vaikka tuntisi paljon enemmän. Ettekö itsekin silloin tuntisi mustasukkaisuutta?
Mä en usko että eksien kannsa voi olla ystäviä muuta kuin silloin jos ero on tehty yhteistuumin ja yhteisymmärryksessä.
Jättäkää ne eksänne rauhaan ja jatkakaa elämää, ei elämässä pääse eteenpäin jos eksän pärstä on naaman edessä jatkuvasti.Miettikää miksi haluutte olla ystäviä eksienne kanssa? Ystävyyden vuoksi? Vaiko siksi että haluutte vaan olla lähellä rakkautenne kohdetta? Ehkä kuvittelette saavanne hänet jotenkin joskus takaisin pysyttelemällä hänen elämässä?
Oman itsennekin vuoksi, älkää yrittäkö olla ystäviä eksien kanssa jos teillä on romanttisia tunteita heitä kohtaan. jos ero ei teitä lopullisesti ole rikkonut, niin se varmasti rikkoisi.
Jaksamista ja parempaa uutta vuotta!
' jollei hänen nykyisensä olisi niin hemmetin mustasukkainen ja estäisi sitä - Ystäviä olisitte '
... herää hei. Hänellä on joku toinen, joka rakastaa ja haluaa pitää suhteensa kunnossa. Ei siihen vanhoja rakkauksia tarvita mukaan roikkumaan !
toisaalta miksi minun pitäisi ajatella muiden tunteita?
Miten paljon kukin joutuu uhraamaan itsestään rakkuden tähden.
Yllättävää kyllä hlgb ihmisilläkin n.80%lla on yllättäävää kyllä sukulaisia tuttuja.
sitten on se 20 prossaa jolla ei ole mitään noista ja sen kyllä huomaa.
Laitetaanpa vastakysymys
paljonko on paljon uhrauksina rakkaudessa?
Naiseni muutti pois, siinä ne tunteet vuosien mittaan hiipui ku ei nähty. Rakastuminen uuteen naiseen vei vuosikymmenen huonojen ja hyvien kokemuksien jälkeen.
Minulla meni neljä vuotta käydä surutyö läpi, päästä tunnetasolla kokonaan eroon rakastetustani. Lopulta pääsin ja tulihan se uusi rakaskin lopulta vastaan. Kukapa osaisi sanoa, miten pitkään kenekin surutyö kestää... Hyvä asia se, että olet uskaltanut hakea apua, jäsentää tunteitasi sitä kautta. Varmaan helpottaa asian läpikäymistä!
Erottiin lopullisesti kuukausi sitten avovaimoni kans. Koko syksyn mietittiin mitä tehä, ja vaikka tää periaatteessa oli yhteinen päätös, nii sehän mut halus jättää.. en pysty vieläkään käsittämään tapahtunutta tai saada minkäänlaista otetta tästä. välillä tuntuu kuin sekoaisin...
Olen niin pettynyt, ja vihainen etten tiedä mitä tehä.
Mun on pakko uskoa et ajan kanssa tääkin särkyny sydän paranee ja että pystyn muodostamaan itselleni uuden todellisuuden.