"Olen onnellisessa parisuhteessa, hyvät välit on vanhempiinkin, ja kavereita on myös... MUTTA NIITÄ ON AINOASTAAN KOLME" -kirjoittajat.
Tuosta huomaa todella sen, että kaikki on niiiin suhteellista.
Itselläni ei ole ollut tähän mennessä milloinkaan hinkua suureen kaveripiiriin. On se kumma, että joidenkin ihmisten pitäisi mukamas olla kaikkialla, kaikille juttelemassa ja kun eivät ole, niin valittavat. Jos joku haluaa saada kymmenen kaveria, niin menköön solmimaan uusia kaveruussuhteita! Tuollaisten ihmisten on ihan turha tulla tälle palstalle omaa laiskuuttaan voivottelemaan. Itselläni on sen sijaan syynä TRAUMA, miksen pysty tutustumaan uusiin ihmisiin niin helpolla.
Tuosta huomaa todella sen, että kaikki on niiiin suhteellista.
Itselläni ei ole ollut tähän mennessä milloinkaan hinkua suureen kaveripiiriin. On se kumma, että joidenkin ihmisten pitäisi mukamas olla kaikkialla, kaikille juttelemassa ja kun eivät ole, niin valittavat. Jos joku haluaa saada kymmenen kaveria, niin menköön solmimaan uusia kaveruussuhteita! Tuollaisten ihmisten on ihan turha tulla tälle palstalle omaa laiskuuttaan voivottelemaan. Itselläni on sen sijaan syynä TRAUMA, miksen pysty tutustumaan uusiin ihmisiin niin helpolla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
olekkaan,eivätkä kaipaa niin paljoa ihmisiä ympärilleen
on sitä, että ymmärtää toista ihmistä.
Esimerkiksi jos toinen sanoo lauseen: "Olen kamalan yksinäinen ja haluaisin kuolla", niin sosiaalinen ihminen vastaisi siihen: "Monet ihmiset ovat yksinäisiä, et ole ainoa. Ei kannata luovuttaa, kun elämäntilanteet kuitenkaan vaihtuvat, sinullakin...jne", kun taas epäsosiaalisempi yksilö vastaisi: "Ymmärrän sinua. Olet ollut uskomattoman vahva, että olet selvinnyt tähänkin asti YKSIN. Ihmettelen sinua, miten olet pystynyt...jne"
Tuo oli varmaankin sinulta vinoilua, luulisin.
Sinä haukut täällä toisia laiskoiksi, mutta et huomaa, että et ole yhtään haukkumiasi ihmisiä parempi! Yhdessäkin viestissä kimputat ja kitiset omaa lihavuuttasi... Läskit lähtevät urheilemalla, jos vain VIITSII nostaa ahterinsa tietokoneen äärestä ja lähteä lenkille / salille!!!!!! Mutta eihän sinun lihavuudessasi ole kyse laiskuudesta, eihän... ;)
Yksinäisyys on aina subjektiivinen kokemus. Jos toisten viestit ärsyttävät sinua noin paljon, älä hyvä ihminen lue niitä! Mene vaikka raittiiseen ulkoilmaan kävelemään, ylös ulos ja lenkille!!! Liikunta on psykologienkin mielestä hyvä keino purkaa stressiä ja muita negatiivisia tunteita. Kotona mässäily, itsesäälissä pyöriskely ja muiden kärsimyksen vähättely toimii taas päinvastoin ja antaa tavattoman kapean kuvan elämästä.
Ei muiden kärsimys ole omaa kärsimystäsi vähempiarvoisempaa, MUILLAKIN ihmisillä voi olla pahoja traumoja!!!
Toisten tarumat voivat olla jopa niin pahoja, että he tarvitsevat poikkeuksellisen suuren tukiverkoston ja silti tuntevat pahaa oloa ja yksinäisyyttä.
>>Toisten tarumat voivat olla jopa niin pahoja, että he tarvitsevat poikkeuksellisen suuren tukiverkoston ja silti tuntevat pahaa oloa ja yksinäisyyttä.
jotka valittavat ja TUNTEVAT olonsa yksinäissiksi, EIVÄT OLE SITÄ OIKEASTI.
valinnut hieman väärän elämänkumppanin, jos ihminen tuntee auttamatonta yksinäisyyttä, vaikka elää parisuhteessa.
Puhun heistä, joilla on vakituinen työ, avio-/avoliitto, lapsia, kavereita... He tekevät liian suuren kontrastin meihin yleisimpiin palstalla kävijöihin. Tulee todella paha mieli, kun lukee YKSINÄISYYS -palstalla joskus sellaisiakin tekstejä.
...saisivat olla? Sinulleko voi jättää hakemuksen?
Avioliitossa ollaan usein yksinäisiä. Ei pitkä ihmissuhde perustu siihen, että toinen tyydyttää omia tarpeita.... Nää on just niitä liittoja, joista erotaan jo muutaman vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Jos on lapsia ja vakkarityö, mies jne niin on paljon velvollisuuksia hoidettavana, oman tarpeet on pantava sivuun. Ja tää palsta voi olla joskus MYÖS TÄSSÄ TAPAUKSESSA hyvä keino purkautua ja hakea tukea muilta. Minust on tosi itsekästä olettaa, että kaikki tapahtuu vain itseään varten... esim ihmissuhteet on vain toista osapuolta varten... varmasti pettyy!
sellaista olettaakaan, että ihmissuhteet olisivat vain ihmistä itseään varten? En ainakaan MINÄ oleta! Ihmissuhteissa annetaan ja saadaan. Niin se menee... Turha siitä on kirjoittaa ainakaan MINULLE opettavaiseen sävyyn. Tiedän tuon varsin hyvin.
..kun/jos loukkasin. Se ei ollut tarkoitukseni. Otti päähän tekstistäsi lukemani (huom. oma tulkintani mukana) kapeakatseisuus; yksinäisyys on kokemus, joka ei riipu olosuhteista.
olosuhteista. Masennus/Mielenterveys -palsta on niitä varten, jotka tuntevat itsensä yksinäiseksi siitä huolimatta, vaikka olisi tusina läheisiä ihmisiä ympärillä.
Ymmärrän kyllä, että tuollainen harmittaa, jos tuntee olevansa huonommassa tilanteessa kuin toinen, jolla on sellainen tilanne, josta itse olisi ikionnellinen. (En tiedä onko näin, tämä on vain esimerkki tunteesta, joka on itselle ainakin tuttu.)
Kuitenkin jokainen ihminen on yksilö, jokaisella erilainen luonne, tarpeet, tilanne ja esimerkiksi menneisyys. Siksi ulkopuolelta on vaikea tulla tuomitsemaan kenenkään subjektiivisia tuntemuksia, varsinkin kun toisesta ei voi tietää kaikkea.
On toki totta, että sellaisella, joka viettää jokaisen elämänsä hetken totaalisen yksin on eniten syytä tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta ei sitä tunnetta voi muiltakaan kieltää. Aina on joku, jolla on vielä pahemmin.
Siispä suvaitsevaisuutta peliin ja katse muualle, jos kyseinen asia ärsyttää. :)
Pelkäät ettei kukaan sun seurassa kumminkaan viihtyisi vai?
Pelkään antavani itsestäni idioottimaisen kuvan, jos puhun ventovieraille. Varsinkin ryhmätilanteissa tämä pelko on kovin suuri.
Entäpä kaksin sitten ja olisitko valmis/uskaltaisitko lähteä tapaamaan jotain ihmistä vaikka tältä palstalta, tai sun koulusta?
melko vapautuneesti, jos on mukava ja rento puhekumppani.
En aio nähdä tältä palstalta yhtään ketään. Ahdistaisi kamalasti, jos joku näkisi minut oikeassa elämässä, luettuaan ensin henkilökohtaisia tekstejäni. Haluan esiintyä täällä vain anonyyminä Sheilana (jos joku ottaa esille kokonimeni jotenkin kummallisesti ip:n kautta, se on täysin hänen mokansa!! Sellaista ihmistä en halua nähdä missään).
Koulussa? No jaa... Enpä oikein tiedä. Motivaatio on hiukan laskenut koulussa tuttavuuksien solmimiseen, koska tutustuin ensimmäisenä opiskeluvuotenani (eli viime vuonna) niin hirvittävään ihmiseen.
...vaikutat kuitenkin tosi kivalta tyypiltä. Sitä paitsi, jos juttukumppanin itsetunto on kohdillaan niin ei hän tuomitse sinua eikä arvostele mielessään toisia. Tutkimusten mukaan muuten inhimilliset seikat esim nolostuminen herättävät muissa ryhmäläisissä enemmän empatiaa kuin täydellisyys. Täydellisyys pelottaisi meitä muita heikkoja - heikkoja kun usein on enemmän kuin vahvoja. Ootko muuten ajatellu hakea ammattiapua tuohon trauman käsittelyyn? Ei psykiatrille mennessä tartte olla mitenkään kakspäinen tai täyshullu, riittää kun itse kokee trauman olevan kiusallinen. Kannattais käsitellä!!!!
rahaa.
..eheän elämän ja Kelan korvauksen. Ihan totta, hoida itseäsi, olet arvokas :-)
Ovatko ne 3 ystävää todella hyviä ystäviä? Jos ovat, ole tyytyväinen. Määrä ei korvaa laatua.
Ei kaikkien tarvitse ja pidäkään olla laumaeläimiä. On terveen itsetunnon merkki jos tulee toimeen itsensä kanssa, jos osaa olla yksinkin, oman itsensä mainiossa seurassa :)
Ennemmin kannattaa suunnata ajatukset siihen, mitä voi tehdä omalle tilanteelleen. Tuollainen ymmärryksen hakeminen omalle osalle, etenkin jos se on jatkuvaa, voi käydä raskaaksi. Vielä Sinullekin löytyy joku joku kuuntelee sen sun elämäntarinasi. Uudestaan ja uudestaan =)
Luulen että se on niin kuin jotkut täällä ovat sanoneetkin, että kenenkään tunnetta ei voi vähätellä, koska tunne on jotain niin henkilökohtaista. Vaikka kuinka luulisi, ettei tuo voi yksinäisyyttä tuntea kun sillä on sitä ja tätä, niin se kyllä se voi.
Mulla on kuusi vuotinen suhde menossa, muksut on, kamuja on muutama, olen aika tyytyväinen.
Muutama kuukausi sitten mulla ei niitä kamuja ollut, mies ei pahemmin ollut kotona eikä suhdekaan mitenkään kukoistanut jne..
Kun ei todella ollut ketään kelle soittaa, ketään kamua jonka kanssa nauraa (lapsemme ovat ihania, mutta eivät korvaa sitä aikuista seuraa).
Tulin eräänä kertana sitten tänne kertomaan kuinka pahalta tuntui. Muistaakseni vastasit jotenkin tähän tyyliin "millaisia nykyajan avioliitotkin ovat kun puolisoista ei ole toisilleen seuraa.." Silloin minulle tuli paha mieli, sillä en tuntenut saavani oikeutta kokemalleni yksinäisyydelle, koska minulla on mies. Tästä huolimatta olin todella yksinäinen, vaikka tilanne olikin tilapäinen, niin se muuttui vasta kun minä tein sille jotain. Minulle ei siis yhtäkkiä tullut paljon kamuja =)
Tilanne parani kun otin itseäni niskasta ja päätin muuttaa muutamia asioita minun omassa elämässäni. Ehkä sitä sinunkin kannattaisi kokeilla. Rohkeasti mukaan vaan! Älä pelkää tekeväsi itsestäs naurunalaista tai mieti jotain mahdollisia jenkkakahvoja! Tietäisit vaan mitä minä painan =P
Tsemiä!
näillä palstoilla tulee töksäyteltyä yhtä sun toista, kun ei näe ollenkaan ihmistä jolle kirjoittaa, jolloin helposti ajattelee kirjoittavansa vain pelkälle tietokoneelle. Tosielämässä en sanoisi noin... Anteeksi ajattelemattomuuttani.
Olet aivan oikeassa siinä, että ihmisen kuuluisikin keskittyä vain itseensä. Ei muiden kadehtiminen/paheksunta vie omassa tilanteessaan yhtään eteenpäin. Niinpä se on...