niin tiedän sen jo ennestään ,paniikkia.
Kääk !Kunpa pääsis irti itestää,pääsisi eroon tästä tunteesta että sekoaa just ,tai ainaki kohta.
Ahistus on päällä koko ajan.
Illalla pelkää nukkumista vaikka väsyttää ,ajatus sekoamisesta on koko ajan läsnä.
Elämä on helvetti mihin minut on nakattu "pelinappulaksi".
Tuntuu TAAS kerran toivottomalta..miten pääsen eteenpäin, kunpa ahistus lakkaisi, kun edes yhden ainoan päivän saisin tuntea itseni tärkeäksi ja normaaliksi ihmiseksi!!???
Lääkitys minulla on ja se on toiminut ihan hvin, nyt vaa aivan hirveä takapakki. Tuntuu ettei uskalla mitään, on ku joku paha vainoas mua nurkan takana, minä vaa ODOTAN ja PELKÄÄN että mitä tapahtuu.
Mieli kuvitustahan mulla riittää, eli tuo paha se voi olla mitä vaan,suurinpiirtein näin ,ku lähen pihasta autolla ajan kolarin, tänne voi tulla joku "hörhö"sekoilee ja tappaa mut, poika voi kuolla mies voi kuolla työpaikallaa jne.tää on ihan älytöntä ,EIKÖ???!!!!
Hulluna mie jo ittiäni pienki etä sellaset kommentit ku "mee hoitoo" ei anteeksi nyt vaa tunnu missää.
Elämä on aina kaunis,
joskus sen huomaamiseen tarvitaan silmien pesuvettä joka on kyyneleistä tehty!!!
Näinkö se sitten on, tuntuu että oisin vähemmälläki pelkäämisellä "ihan hyvä ihminen"!!!???
Kääk !Kunpa pääsis irti itestää,pääsisi eroon tästä tunteesta että sekoaa just ,tai ainaki kohta.
Ahistus on päällä koko ajan.
Illalla pelkää nukkumista vaikka väsyttää ,ajatus sekoamisesta on koko ajan läsnä.
Elämä on helvetti mihin minut on nakattu "pelinappulaksi".
Tuntuu TAAS kerran toivottomalta..miten pääsen eteenpäin, kunpa ahistus lakkaisi, kun edes yhden ainoan päivän saisin tuntea itseni tärkeäksi ja normaaliksi ihmiseksi!!???
Lääkitys minulla on ja se on toiminut ihan hvin, nyt vaa aivan hirveä takapakki. Tuntuu ettei uskalla mitään, on ku joku paha vainoas mua nurkan takana, minä vaa ODOTAN ja PELKÄÄN että mitä tapahtuu.
Mieli kuvitustahan mulla riittää, eli tuo paha se voi olla mitä vaan,suurinpiirtein näin ,ku lähen pihasta autolla ajan kolarin, tänne voi tulla joku "hörhö"sekoilee ja tappaa mut, poika voi kuolla mies voi kuolla työpaikallaa jne.tää on ihan älytöntä ,EIKÖ???!!!!
Hulluna mie jo ittiäni pienki etä sellaset kommentit ku "mee hoitoo" ei anteeksi nyt vaa tunnu missää.
Elämä on aina kaunis,
joskus sen huomaamiseen tarvitaan silmien pesuvettä joka on kyyneleistä tehty!!!
Näinkö se sitten on, tuntuu että oisin vähemmälläki pelkäämisellä "ihan hyvä ihminen"!!!???
Vastaukset 10
Vanhimmat
sen verran että olin kursseilla, siellä sitte piti henkilökohtasissa opintosuunnitteluissa miettiä mitä tekee viiden vuoden päästä Hei ihan oikeesti ,Viiden vuoden päästä!!!!???
Tuntuu ku tietäs mitä tekeee ees tän päivän iltaa asti ja se mitä huominen tuo, sekin on arvotus, ainakin minulle.Tunsin itteni suurinpiirtein pöhlöksi sielläki,sanoinki että"ihminen suunittelee,Jumala päättää"Toisilla tosi hienot suunitelmat..no minä oonki vain minä.
Elämässä kun sattuu oikeastikin paljon pahoja asioiya.
Eli meillähän on tilanne tällähetkellä taas kerran epätoivoinen.
Tavallaan tiedän että tämä "mörkö" joka asuu sisälläni on epätoivoinen pelkoni lasteni puolesta.
Minulla on kolme lasta joista kaksi käyttää suonen sisäisiä aineita samoin heidän kumppaninsa.
Tyttäreni joka on tällä hetkellä 17 vuotias odottaa lasta, ensinmäistä kauan kaipaamaani lapsenlasta, niin hänen "miesystävänsä" (sori lainausmerkit,mutta tältä tää tuntuu)hänkin on aineiden kansssa tuttu .Tämä tuleva isi oli koko joulunajan ja uuden vuoden hoidossa skitsofrenian takia. Tuntuu että ei helkkari. eikö nämä surut ja murheet lopu ikinä.
Sinusta tuntui että pelkään turhan takia,se voi tuntuakin siltä joka ei elä tätä minun elämääni.
Ehkä pelko mieheni kuolemasta on pelkoa siitä että olisin tosiaan aivan yksin näiden murheiden kanssa.Pelko siitä että joku hörhö tulee ja tappaaa minut ei myöskään ole kuviteltu pelko, oma tyttäreni on muutaman kerran yrittänyt sitä asenaan leipäveitsi tai sitte särjetty pullo.
Elämmässäni on ollut niin paljon tuskaa ja kipeitä asioita,väkivalta lapsuudessani ja avioliitosa mutta suurinpina huolen aiheena pidän kuitenkin lasteni hyvinvointia (pahoinvointia)
poikani voi kuolla ...on lähempänä totuutta kun minun "mielikuvitukseni" tuotetta.
Hänellä on sokeritauti ja c-hepatiitti, lääkärit ovat antaneet viisi vuotta elinaikaa, tavallaan kuitenkin olen niin itsekäs että olen sanonutkin hänelle "luuletko että elän ne viisi vuotta itkien, sori mutta mulla on oma elämä elettävänä" ei niin kummonen sen oon huomannu mutta elämä kuitenki.
Tämä tuska ahistus on vaan niin hirveää, laskin juuri äidit kenen tiedän menettäneen lapsensa ,sain heitä kahdeksan , se on suuri määrä nähdä kyyneleitä ja sitä suunnatonta kaipausta...mielessä jokaisen äidin sanat "nyt hänen on hyvä olla"
Näinkö se tosiaan menee elämä ,että kuoleman jälkeen voi vain todeta "nyt hänen on hyvä olla"
Tuntuu aikalailla toivottomalta, se joka minunki kuoleman jälkeen sanoo nuo sanat ,on varmaan oikeassa.
...kuulunu tälle palstalle ollenkaan, en tiedä??
Mutta kärsin itse paniikkihäiriöstä ja jotenki tuntuu vaa etä mun on saatava purettuu taas kerran tää asia mielestäni.
Sekin ku sanoo asiat, ei nyt tällä kertaa ääneen mutta ees kirjotan niistä auttaa mua iteääni.
Monta kertaa tuntuu että kirjottaminen on yksi mun selviytymis projekti, lääkäri sano joskus että "et ikinä ois tässä ellet ois niin avoin "lääkärini oli sitä mieltä että koetut asiani lapsuudessani ja nuoruudessani olivat sen verran kipeää koettavaa että periaatteessa olisin voinut olla osastolla ,periaatteni on kertooa ihmisille aika avoimesti mikä mulla on.Tietysti en mee ekana kertoo että "moi mulla on paniikkihäiriö! Mutta jos tunnen ihmisen luottamuksen arvoisksi kerron kyllä avoimesti elämästäni... niinkuin tällä kertaa teillekin..:) vaikka läpi kyynelten
voiko immeisen elämä vielä tuon ahttaammaks männä?Miekkii äitinä tiijän,jotta vaikka koko oma elämä ois päin persettä,lapsilleen soisi kaiken sen onnen,mitä ite on jiäny vaille.Ensimmäiseks mulle tulj mielleen,jotta jospa mänisit liäkärrii,kertosit tilantteesi-oisko lisäliäkitys paikallaan?!Et sinä nuin uupunneena jaksa lapsias auttoo,etkä olla tukena heille-yritä ensin hoittoo ihtes kunttoon,jospa sitten jaksasit olla tukena lapsilles-ja kun se vauvakkii on tulossa-sinnuu tarvittaan paljon,Olet ajatuksissani ja rukkouksissani.Eti nyt ne viimesettii voimavarat,mitä siulla on-ensin apu itelles,siitä suahun voiman myötä apu siirttyy lapsilles.Et sie tähän kuole;Jumala anttaa meille vain sen taakan,minkä ite kuhi on valamis kantammaan.Olet mielessäni-rukouksissani-jos tällaisen kirkkoon kuulumattoman "uskovaisen"rukous ylös asti kuuluu-mutta kun joku viisas on sanona,että Jumala kuulee pienimmänkin huokkauksen,joka Hänen puoleessa kiäntyy!
Kiitos sinulle tosi paljon lämpimistä sanoistasi.
Tuntuu niin hyvältä kun on joku joka ymmärtää tämän pahanolon tunteeni.
Niinpä olet oikeasa siinä että, luulen meidän jokaisen äidin lähettäneen tuonne ylöspäin hiljaisen rukouksen lapsensa sängyn vierellä "vaikka maailmassa ja minulle tapahtuisi mitä pahaa, säästä tämä lapseni kaikelta pahalta"Näin ei meille valitettavasti käynyt.Mutta pakkohan se on vaa yrittää eteenpäin..KIITOS sinulle vielä kerran.Kirjotuksiasi on muuten mukava lukia,sulla kukkii tuo huumorinkukkaki..kaikea hyvää sinulle sinne maailmalle ja enkeleitä tiellesi :)
nyt kuulluu?Onko lapses huomisesta päivästä selevvyyttä?Miun ajatukset vähävällii livahtaa sinne teiän luo!!
vetää sanattomaksi. Itsekin kärsin paniikista,
yksinäisyydestä ja masennuksesta mutta onneksi
lapsillani asiat hyvin. Jokainen kuitenkin kärsii
pahasta olosta omalla tavallaan eli minäkin
aiemmin (ennen tätä nettiä) luulin olevani maailman onnettomin ihminen, eikä mulle edes
ystäviä tai tukea ja apua mistään tule. Yksikseen
tääl yritän selviytyä, eikä paljon lohduta jotta
paljonhan meitä samanlaisia jokapäiväistä tuskaa
ja ahdistusta potevia on! Eikös noita vertaistukiryhmiä olisi huumeiden käyttäjien, mielenterveys-ongelmaisten omaislle. Tosin tarvitsisit itsekin hoitoa, keskustelua tms.
Tuolla on semmosia sivustoja kuin taimi ry. josta
löytyy koko maan kattava hakemisto eri auttaviin
tahoihin ja tukiasema.net vois olla palsta.
Minulla tää netti ollut niin vähän käytös vasta, etten enempiä tiedä. Toivottavasti Joku muu vois antaa vihjeitä, linkkejä joista voisit alustavasti
apua kysellä.
kiitän taas karjalan heiliä ja sinua ...on ihana huomata että maailmassa löytyy vielä inhimillisyyttä.
Olen käynytkin huumenuorten läheisryhmässä, se on ollut hyvää terapiaa, huomata etten ole ainut äiti joka kärsii lastensa puolesta.Tällä pienellä paikkkakunnallakin meitä on monta samassa veneessä olevaa ihmistä.Kamalampiakin tapauksia kuin meidän "penskojen" kohtalot on, ehkä se kauhistuttaakin minua eniten koska tiedän mihin tämä heidän elämäntyylinsä johtaa.Tiedän eräänkin äidin jonka kaksi poikaa on kuollut huumeisiin, Tuntuu kohtuuttomalta, eikö sen pitäisi luonnonlakien mukaan mennä niin että lapset saattaisivat vanhenpansa hautaan eikä päinvastoin.
Meiilä pojalle annettiin vielä yksimahdollisuus "katkaisuhoitoon" Toivossa on hyvä elää, ainakin tässä minun tilanteessani ,sillä muutapa sitä ei juuri olekkaan ku tuo ainainen toivo paremmasta.
Kiitokset vielä kerran myötäeelämisestänne !!
- enkeleitä tiellenne :)