Ystävälläni sattui olemaan syntymäpäivä (ei mitään tasalukuja) juuri niihin aikoihin, kun saimme tietää minun olevan raskaana. Meni muutama viikko niin sumussa sekavana, etten yhtään muistanut ystävän syntymäpäivää. Kun sitten muistin, noin reilun viikon myöhässä, laitoin sähköpostia jossa pyysin kovasti anteeksi ja onnittelin. Asumme siis melko kaukana toisistamme.
No, sen jälkeen (yli kahden kuukauden ajan) hän on lakannut laittamasta minulle emailia. Vastaa kyllä viiveellä ihan normaalisti itse laittamiini viesteihin. Vinkkasin, että voisin tulla käymään heidän kaupungissaan ennen joulua, johon hän vastasi heidän olevan kovin kiireisiä, että ehkä sitten joulun jälkeen. Yhteydenpito on hänen puoleltaan selvästi viilentynyt... Ei kuitenkaan niin että voisin olla varma onko hän suuttunut jostain.
Olen yrittänyt pitää viestini "ihan tavallisena", eli en juttele vain raskausasioita tai itsestäni. Emme ole mitään ihan nuoria, joten hän ei ole varsinaisesti ihan biletysiässä, joskin siihenkin ystävyytemme on osittain perustunut. Hänen parisuhteessaan lapsen saaminen ei ole niin yksinkertaista, joten en tiedä, voiko hän olla katkera/ kateellinen tai ovatko he edes päättäneet hankkia lapsia.
Hän on aika tarkka ja suora. Siksi mietin jopa, että voiko aikuinen suuttua syntymäpäivän unohtamisesta... Mutta se nyt tuntuisi aika hassulta. Tai ehkä tämä ei edes liity minuun, vaan heillä on jotain omia juttuja. Sattui vaan niin sopivasti uutisten kanssa samaan aikaan...
Onko muilla mitään kokeusta vastaavasta tilanteesta tai mitään ajatustakaan mitä tässä on voinut tapahtua? Jos piakkoin hän ei vastaa emailiini, niin kysäisen kyllä, onko heillä siellä kaikki ihan hyvin.
No, sen jälkeen (yli kahden kuukauden ajan) hän on lakannut laittamasta minulle emailia. Vastaa kyllä viiveellä ihan normaalisti itse laittamiini viesteihin. Vinkkasin, että voisin tulla käymään heidän kaupungissaan ennen joulua, johon hän vastasi heidän olevan kovin kiireisiä, että ehkä sitten joulun jälkeen. Yhteydenpito on hänen puoleltaan selvästi viilentynyt... Ei kuitenkaan niin että voisin olla varma onko hän suuttunut jostain.
Olen yrittänyt pitää viestini "ihan tavallisena", eli en juttele vain raskausasioita tai itsestäni. Emme ole mitään ihan nuoria, joten hän ei ole varsinaisesti ihan biletysiässä, joskin siihenkin ystävyytemme on osittain perustunut. Hänen parisuhteessaan lapsen saaminen ei ole niin yksinkertaista, joten en tiedä, voiko hän olla katkera/ kateellinen tai ovatko he edes päättäneet hankkia lapsia.
Hän on aika tarkka ja suora. Siksi mietin jopa, että voiko aikuinen suuttua syntymäpäivän unohtamisesta... Mutta se nyt tuntuisi aika hassulta. Tai ehkä tämä ei edes liity minuun, vaan heillä on jotain omia juttuja. Sattui vaan niin sopivasti uutisten kanssa samaan aikaan...
Onko muilla mitään kokeusta vastaavasta tilanteesta tai mitään ajatustakaan mitä tässä on voinut tapahtua? Jos piakkoin hän ei vastaa emailiini, niin kysäisen kyllä, onko heillä siellä kaikki ihan hyvin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Olen itse samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi ja luulen tietäväni mistä yhteydenpidon viilentyminen voi johtua...
Olen itse tahattomasti lapseton, eli lasta on yritetty 2,5 vuotta, mutta tuloksetta. Nyt sitten joulukuussa ystäväpariskunta ilmoitti heidän tulevasta perheenlisäyksestään. Ja kyllä, olen erittäin kateellinen ja katkera siitä, ettei 'onni voi potkia meitä' ja tuntuu siltä, että muut tulevat raskaaksi suorastaan yrittämättä.
Itse olen myös ottanut etäisyyttä raskaana olevaan kaveriini, sillä en halua juuri nyt nähdä hänen kasvavaa vatsaansa tai kuunnella raskauden etenemisestä. Mielestäni minulla on siihen myös oikeus ja ystävyys sen kestää, jos se on tosiystävyyttä.
Älä painosta ystävääsi, vaan anna hänelle aikaa, sillä jos syynä on tahaton lapsettomuus, niin se on todella kipeä asia.
terveisin Tiitu
asia. Mutta jos nyt annat välit ystävään viilentyä,etkä kuuntele hänen elämänsä yhtä tärkeintä vaihetta,ja elä siinä mukana,menetät mitä todennäköisimmin tämän ystävän.
Lapsi tulee jatkossa kuulumaan olennaisena osana hänen elämäänsä,eli et voi asiaa myöhemminkään paeta. Jos et nyt kasva sinuiksi sen asian kanssa,että ystäväsi on raskaana,mutta sinä et,voi heittää hyvästit ystävyydelle.Mutta sekin on ihan ymmärrettävää.
Luulen tietäväni, että ystäväsi ei nyt halua osallistua odotukseesi, koska lapsettomuus on arka ja kipeä asia.
Hän ei halua kuulla raskaudesta, kasvavasta vatsastasi, närästyksestä, suonikohjuista, turvotuksesta, vauvan liikkeistä ym yhtään mitään.
Anna ystävällesi oikeus olla katkera ja kateellinen. Mieti tilannetta toisin päin... Hän ei muistaisi edes syntymäpäivääsi, koska leijuisi omassa autuuden maailmassa! Mutta oikeasti, kuinka kukaan voi niin totaalisesti unohtaa ystävän yhden raskaustestin takia...
Olen yrittänyt olla aika neutraali raskauden kanssa, kun tosiaan tiedän ettei heille asia ole ihan niin yksinkertainen. Tämä kuvailemasi elämäntilainteiden yhteensopimattomuus on juuri ainoa syy, miksi voisin kuvitella, ettemme nyt niin usein ole yhteydessä.
Varmaan soittelen hänelle joka tapauksessa lähiaikoina ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää. Onni on, että oelmee molemmat aika suoria ja hyviä sanomaan asiat ihan kasvotustenkin loukkaamatta, vaikka olisi erimielisyyksistä kyse.
Mie olen ollut itse kanssa samassa tilanteessa kuin ystäväsi. Sain yli vuosi sitten kuulla että siskoni on raskaana. Itse olin vasta vähän aikaisemmin jättänyt pillerit pois ja alkanut yrittämään lasta. En osannut suhtautua uutiseen kun siskoni kertoi ilouutisen niin kuin siihen olisi pitänyt. Olin kateellinen koko ajan hänen ollessaan raskaana ja pohdin miksei meitä onni kohdannut. En jättänyt yhteydenpitoa mutta en ollut hienosti mukana hänen odotuksessaan. Nyt sitten eilen sain tietää että olen raskaana ja soitin hänelle ja pyysin anteeksi käytöstäni hänen raskausaikanaan. Kuitenkin kun näin kummipoikani osasin vilpittömästi iloita heidän puolestaan. Uskon että ystäväsi ajan kanssa myös on vilpittömästi iloinen teidän puolestanne niinkuin minäkin!
Hieman erilailla, mutta samalla lailla.
Minulla on ollut lapsia koko ajan kun olen tuntenut "ystäväni". Ystävystyimme opiskelun merkeissä, ja ystävyytemme myös ehkä perustui tuohon vapaa-aikaan ja hauskanpitoon..nyt taas raskaana, ja hups, ystäväni hävisi kuin tuhka tuuleen, ei tule viestejä tyttöjen illoista taikka jos nähtäis...en siis enää kelpaa kaveriksi mukaan mihinkään...en ennenkään ole juonut kovastikaan, joten ei minua haittaisi lähteä illanviettoon mukaan vaikka raskaana olenkin... mutta en ole kysynyt ystävältäni käytöksen syytä, itse hän ei halua lapsia/ei halua luopua teini-iästään näin kolmekymppisenä :D ja olen pyytänyt kanssani syömään ja kylään ja elokuviin/peruu kun on niin muuta tekemistä...
Mutta kas, minulla on muitakin ystäviä, todellisia sellaisia joille ystävyys on muutakin kuin bailaamista ja hauskoja iltoja ( tuli joskus mieleen, että tämä ihminen elää tällaista manhattan-elämää/teevee-elämää :))
hetkeksi kun aloin seurustelemaan, mutta osittain ajan kuluessa palasivat. Myönnän, että osittain myös itse ajauduin kauemmaksi. Kun kerroin heille raskaudestani yhteydenpito ja näkeminen väheni huomattavasti. Ei kukaan enää pyydä minua mihinkään, aivan kuin minulla olisi tarttuva tauti jota he pelkäävät. Nyt olen pari kuukautta ollut sairauslomalla, "kotiarestissa"....ystäväni (jos heitä niin voi kutsua) tietävät asiasta, mutta harvemmin kukaan soittaa tai kysyy kuulumisia saatikka tulee käymään. Itse olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta yksipuolinen mailailu ja viestittely alkaa maistua puulta...soittoihin tietyt eivät edes vastaa. Ymmärrän sen, että baarielämä on heille se nautinto ja siellä he haluavat viikonloppu iltansa viettää, mutta luulisi heidänkin osaavan ajatella, että minun elämään ei enää niin baarit kuulu. Voisihan sitä tehdä yhdessä jotain sellaista mihin kaikki voi osallistua, mutta en ymmärrä miksi ehdotukseni eivät saa kannatusta! Toivon, että saisin "uusia ystäviä" sellaisia jotka oikeasti välittävät ja ovat kiinnostuneita. Kotoa käsin vaan on hankala luoda suhteita ja nyt ole huomannut, että kartan sosiaalista kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Ennen olin paljon ulospäinsuuntautuneempi. Mistä lie johtuu...
mitenkähän se laulu meni...mistä tunnet sä ystävät....totta tuo...mulla muutama ystävä lapsuudesta, asuvat vain kaukana, mutta ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään ettenkö voisi heille soittaa taikka mennä käymään, välimatka vain vähän hankaloittaa...
mutta huomannut sen, että näinkin "nuorena" äitinä on vaikea pitää ystävyyssuhteita yllä, kun muilla ei ole lapsia, eivätkä he näytä niitä haluavan, minä siis 28, ja 3s lapsi tulossa...
Ja tuo ystävyyssuhteiden luonti onkin vaikeaa nykyään, siksi kai täällä keskustelupalstoillakin paljon kysellään ja ihmetellään kun ei ole ketään kenen kanssa muutoin juttelisi..
Paikkakunnasta riippuen on paljon toimintaa äideille, minkä kautta voisi ehkä löytyä ystäviä/tuttavia? minä asun niin pienellä paikkakunnalla että ei täällä helposti kehenkään tutustu :(