Kuinka sattuikin, että täällä juuri kyselin, että milloin olisi armahduksen aika. Kissa raasu lähti menemään aikamoista alamäkeä yhtäkkiä, ei syönyt mitään, ei muuta kuin nukkunut.
Muutaman päivän kuluttua oli niin heikko, ettei seisoa tahtonut jaksaa, ja hengityskin vaivalloista. Itkuhan siinä pääsi, ja vein rakkaan eläinlääkärille piikille, koska en kestänyt katsella.
Onneksi ehdittiin haudata kotipihaan ennen lumen tuloa. Sinne kisuni pääsi omenapuun alle, siinä puussa nuorempana kiipeili...
Olo on ontto ja ikävä iso, ei ehtinyt vanha rouva täyttää 18-vuotta... Toisaalta olo on myös helpottunut, koska kun kyseessä oli noinkin vanha kissa, ainahan sitä hieman pelkäsi, että koska se loppu tulee... Nyt tietää, että siellä jossain kisuni on onnellinen.
Muutaman päivän kuluttua oli niin heikko, ettei seisoa tahtonut jaksaa, ja hengityskin vaivalloista. Itkuhan siinä pääsi, ja vein rakkaan eläinlääkärille piikille, koska en kestänyt katsella.
Onneksi ehdittiin haudata kotipihaan ennen lumen tuloa. Sinne kisuni pääsi omenapuun alle, siinä puussa nuorempana kiipeili...
Olo on ontto ja ikävä iso, ei ehtinyt vanha rouva täyttää 18-vuotta... Toisaalta olo on myös helpottunut, koska kun kyseessä oli noinkin vanha kissa, ainahan sitä hieman pelkäsi, että koska se loppu tulee... Nyt tietää, että siellä jossain kisuni on onnellinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanha rouvanne oli kunnioitettevassa iässä..
Osanottoni myös minun puolesta!Itseltä kuoli/lopetettiin kissa (reilu 1v..) viime perjantaina, olo on tosiaan tyhjä ja ikävä on mahdottoman kova..Kisun tarina tuossa muutamaa riviä alempana otsikolla parafiiniöljy..
Sait pitää kisusi monen monta ihanaa vuotta, itse vain vuoden verran.=(
Voi, olen pahoillani, mutta toisaalta ihmettelen korkeaa ikää, jonka kissasi saavutti. Se kertoo ainakin siitä, että olit hyvä emäntä ja kissallasi oli hieno elämä.
Kirjoittele tänne, jos se helpottaa oloasi yhtään. Voimia!
Yritä lohduttaa itseäsi sillä, että kissasi eli pitkän ja onnellisen kissan elämän, moni kissa on kuollut nuorempanakin. Tietenkin menetys monen yhteisen vuoden jälkeen tuntuu raskaalta.
.. ja otan osaa :( itse olen kokenut saman vuosi sitten. siellä heillä on hyvä olla, kissojen taivaassa. katselevat meitä pilven reunalta
Tämä oli elämäni ensimmäinen suuri menetys. Tätä vaan surin niin paljon jo etukäteen, että nyt kun kaikki on ohi, ovat itkut jääneet huomattavasti vähemmälle kuin luulin... Hieman on jopa huono omatunto, että miksi en itke... Mutta kukin suree tavallaan, ja kyllä kisuni tietää siellä jossain kuinka paljon häntä rakastin!
Kyllä tästä selvitään.
Kiitos myötätunnosta!
Minulla on vähän yli 17 vuotias poikakissa.
Hän laihtui ja oksenteli, vein eläinlääkärille.
Olin kaksi vuotta sitten viimeksi otattanut verikokeet, nyt otettiin sitten uudestaan. Veriarvot olivat huimasti nousseet, siis huonompaan suuntaan. Diagnoosi oli krooninen munuaisten vajaatoiminta. Siihen ei ole parannuskeinoa, verenpainelääkkeillä yritetään Hänen oloaan helpottaa. Kipuja ei ole, joten nautin Hänestä vielä, mutta kohta on se lopullinen päätös tehtävä. Ajatelkaa, Hän on minun mukanani kulkenut yli 17 vuotta, ikävä on jo nyt ja monet itkut olen kissa sylissäni itkenyt. Aamuisin kurkin saunan puolelle, missä kissa nukkuu, jos olisi nukkunut viimeiseen uneen. Hirveää on viedä Häntä eläinlääkärille, viimeiselle piikille. Toivoisin, että viimeinen lähtö tapahtuisi kotona nukkuen.
Ymmärrän, miten sinulla on ikävä lemmikkiäsi, joten otan osaa suruusi.