Oisko kokemuksia tai hyviä neuvoja?
Selibaatti vaivaa suhdettamme, ja mieheni tilanne. Olen masennusdiagnoosin saanut ja reseptilääke aiheuttaa kauheaa väsymystä sekä seksuaalista haluttomuutta, vaikeutta saada orgasmia ym. Joten emme ole tainneet tämän vuoden puolella kertaakaan, muistaakseni. Ihan pikaisesti joululomalla, juuri ennen kuin nukahdin lopen uupuneena. (eikä tuntunut minusta yhtään nautinnolliselta väsyneenä)
Mitä neuvoja olisi..en tahallani mikään pihtari ole, mutta kun ei voimat riitä ja väsymys on aivan hirveä. Orgasmin saaminen ei ole helppoa, johtuen lääkkeistä, joten tavallaan mielihyväkään ei houkuttele seksiin..sen saaminen jää ihan vastapuolen nautittavaksi.
Toivottavasti tämä kirjoitus antoi ymmärrystä mieheni kohtalotovereille..
Kommentit ois tervetulleita..
Selibaatti vaivaa suhdettamme, ja mieheni tilanne. Olen masennusdiagnoosin saanut ja reseptilääke aiheuttaa kauheaa väsymystä sekä seksuaalista haluttomuutta, vaikeutta saada orgasmia ym. Joten emme ole tainneet tämän vuoden puolella kertaakaan, muistaakseni. Ihan pikaisesti joululomalla, juuri ennen kuin nukahdin lopen uupuneena. (eikä tuntunut minusta yhtään nautinnolliselta väsyneenä)
Mitä neuvoja olisi..en tahallani mikään pihtari ole, mutta kun ei voimat riitä ja väsymys on aivan hirveä. Orgasmin saaminen ei ole helppoa, johtuen lääkkeistä, joten tavallaan mielihyväkään ei houkuttele seksiin..sen saaminen jää ihan vastapuolen nautittavaksi.
Toivottavasti tämä kirjoitus antoi ymmärrystä mieheni kohtalotovereille..
Kommentit ois tervetulleita..
Vastaukset 10
Vanhimmat
vähempää voisi kiinnostaakaam.Jos järkevä mies ymmärtää.
Vaan kun "tervettä" osapuolta ne eivät tunnu kiinnostavan lainkaan. Olen ihan ilman rakkautta ja ymmärrystä. Minun pitäisi olla täydellinen tai ainakin yrittää olla, mutta joudun pakottamaan itseni laittautumiseen ja hymyilyyn ja siltikin mieheni on kuin mörkö ja minussa on hänen mielestään aina jotain vikaa. Mitä ihmettä teen? Olen juuri aloittanut uuden lääkityksen ja pelkään niiden sivuvaikutuksia. Avomieheni ei ymmärrä masennusta lainkaan, tuskin mieltää sitä edes sairaudeksi. Minun pitäisi olla nuorekas, sporttinen, laiha, kaunis, seurallinen, työstään pitävä ja baareissa juokseva nainen. Olen täysin päinvastainen nainen. Olen mielestäni yrittänyt kovasti, mutta vaikeaa on yhdessä ja pelkäämpä, että yksin vielä vaikeampaa...
yhtään mitään muuta,kuin olet.Kuka niin olettaa ?
Hellyys ja ymmärrys olisivat ihania asioita myös minulle, ymmärrän sinua. En kai voi muuta kuin kommentoida että et voi olla kuin oma itsesi, jos jatkuvasti koittaa olla jotain muuta kuin on eikä kelpaa sellaisenaan, niin kuka sellaista jaksaa..?
Voimia sinulle..
Tiedän tarkkaan, mistä puhut. Minä olen kaikesta huolimatta nauttinut läheisyydestä ja siitä, että omasta tilanteestani huolimatta edelleen kykenen tuottamaan nautintoa puolisolleni. Lähellä olemiseen liittyy kuitenkin myös paljon muuta kuin seksi, toisen syli on myös turvapaikka, jossa voi itkeä ja olla ihan oma pieni itsensä.
Kiitos vastauksesta ja mukava kuulla että teillä riittää yhä hellyyttä vaikeuksista huolimatta. Mieheni ei oikein muutoin kuin virittyneenä seksiin lähesty minua joten läheisyyttä kyllä kaipaisin, ehkä se jopa saisi minuakin piristymään..
voimia sinulle..
eli täällä kohtalotoveri toisesta sukupuolesta: minä naisena olisin halukas mieheni kanssa "taivaat räjäyttävään" seksiin. Mutta, mieheni kärsii tällä hetkellä masennuksesta ja haluja ei juurikaan ole...
Joten minä halukkaana jään nuolemaan näppejäni ja toivomaan ja odottamaan sitä päivää, kun taas saan hänestä nauttia fyysisestikin ;-( Kyllä se päivä sieltä tulee, yritän jaksaa uskoa...
ei se teillä ole kokonaan unohtunut :)
minä olen itse ollu masennuksen kans sairaslomalla useampia kuukausia ja toivon joskus tokenevani tästä,,,
lääkkeet vievät seksihalut enkä muista kauanko edellisestä on,,,
olen kuitenkin ajatellut ettei seksi ole tärkeintä vaan se että tulee edes lähimpien ihmisten kans toimeen
Naisella on siinä mielessä helpompi tilanne, että on mahdollista tyydyttää puoliso, vaikkei itse sinne huipulle pääsekkään.
Mutta on totta, että lääkkeet vievät isoimmat halut ja se vaan pitää hyväksyä. Sanoit viisaasti, että on tärkeintä tulla toimeen lähimpien kanssa. Näin se on, koska niitä lähimpiä tarvitaan apuna toipumisessa. Valintoja pitää tehdä, mutta ilman lähipiirin tukea ei selviä.
Tsemppiä meille, kyllä se tästä!
Mukava kun jaksatte toivoa tulevaisuuteen ja myös antaa nautintoa puolisollenne, mitä taas minä en jaksa. En voisi peittää vastenmielisyyttäni ja se taas ei varmasti tuottaisi nautinnollisuutta?
Koko ajatus seksistä on mahdoton, en voi mennä lähellekään miestä ja silti kaipaisin syliä, halia, hellyyttä ja tukea. En silti halua rohkaista häntä siihen että olisin "valmis" mihinkään muuhun. Olen YKSIN.