Monet täällä tuntuvat ihmeissään kyselevän että mikäs se Ark on, mutta löytyykö myös niitä, jotka paitsi tietävät niin ihan tosissaan tykkäävät bändistä? Miten löysit The Arkin?
Itse ihastuin Arkiin joku 6-7 vuotta sitten. Näin telkkarista Echo Chamber -videon, jossa Olalla oli pinkki tukka. Se oli rakkautta se :D
En minä mikään superfani ole siinä mielessä, että en elä Arkia varten, mutta kyllä minä kaikki niiden levyt omaan ja livenäkin olen nähnyt (oli muuten tosi upian näköstä). Jos pääsevät Ruotsia edustamaan Euroviisuihin, niin ainakin minä lupaan äänestää :)
Itse ihastuin Arkiin joku 6-7 vuotta sitten. Näin telkkarista Echo Chamber -videon, jossa Olalla oli pinkki tukka. Se oli rakkautta se :D
En minä mikään superfani ole siinä mielessä, että en elä Arkia varten, mutta kyllä minä kaikki niiden levyt omaan ja livenäkin olen nähnyt (oli muuten tosi upian näköstä). Jos pääsevät Ruotsia edustamaan Euroviisuihin, niin ainakin minä lupaan äänestää :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en oikein osaa vielä laskea itseäni tosifaniksi, kun vasta vuosi takana fanitusta (etenkin kun sinuun vertaa niin tuo vuosi ei ole vielä mitään 8>>), mutta se fanitus on ollut sitäkin rankempaa. 8> Ei se määrä, vaan se laatu, right?
Niin kauan, kuin pojat hyvää materiaalia tekevät, niin kauan ajattelin pysyä fanina ja jatkaa kuuntelemista.
Arkkiin tutuistuin ystäväni ja Hey Kwanongoma!:n kautta.
Ark vetäisi edesmenneillä makasiineilla silloisen uutussinkkunsa "Father of a son" ja, HALLELUJAH!
Musiikkitelevisio soitti jonkun ihan omituisen videon nimeltä "It takes a fool to remain sane". Olin ihmeissäni. Eihän tuollaista musiikkia tee kukaan. Ei tuollaista laulajaa ole missään bändissä. Tämähän on ihan omituista. Pakko olla hyvää!
Suosittelin kappaleeseen tutustumista ystävälle, joka onnistui myös kuulemaan tuon biisin. Heti pian ilmoitti tekstarilla, että nyt löytyi muuten kaikkien aikojen paras bändi. Koko levy on hankittu ja se on aivan mahtava. HANKI HETI!
Ei tarvittu kuin yksi biisi, vähän varakkaampi kaveri ja hänen suosituksensa ja hankin levyn. Sitten ei kun kuuntelemaan.
Eihän tällaista musiikkia tee kukaan. Mitä ihmeen äijiä tässä kannessa on? Ei kukaan näytä oikeasti tuolta. Ei kukaan kuulosta tuolta. Mitä tämä nyt on? Tämähän on loistavaa!
Ja sitten sitä levyä kuunneltiin yötä päivää, jatkuvasti ees ja taas. Äiti kuunteli tyttärensä levyä ja totesi, että onpas erikoista musaa, pakko olla hyvää.
Tästä on nyt 6 vuotta. Levy edelleen yksi parhaista, mitä olen hankkinut. Niin hyvä, että kun käyn kotona visiitillä, muistuttaa äiti, että voisin tuoda levyn mukana.
Olen hiljainen fani. En tuo julki suuresti innostustani bändiä kohtaan. En ole koskaan nähnyt livekeikkaa (kiinnostusta kyllä olisi) eikä seinällä ole koskaan ollut yhtään fanikuvaa (mistä sellaisen olisi edes saanut). Ja siltikin... levyjä tulee kuunneltua melko tasapuolisesti. Joskin se ihan ensimmäinen on se rakkain.
Sama Echo Chamber video jossain FST:n ohjelmassa n. 7 vuotta sitten kolahti heti. Kiinnostuin musiikista ja bändin aika mahtavasta lookista. Ark:illa on komeita kappaleita (toki mukaan mahtuu keskinkertaisiakin rallatuksia) ja hyvät esiintymistaidot. Mutta vaikka livekeikat ja videot ovat elämyksiä, niin biisit toimivat ihan vain levyltä kuunneltuinakin. Livenä nähnyt Suomessa neljä kertaa ja Ola ottaa aina suomalaisen yleisönsä. Muuten tuntuu olevan aika tyttöjen suosima bändi, miesfaneja varmaan pieni vähemmistö.
Mie rakastuin Arkiin heti ensi kuulemalta/näkemältä! Se oli sillon kun It takes a fool alkoi pyöriä MTV:llä (eli siis kesän loppua -00). Mikään bändi ei oo koskaan kolahtanu samalla tavalla.
Edelleen rakastan Arkia yhtä paljon, ellen enemmänkin. Ihanaa että tulevat taas Suomeen nyt keväällä, tuleepahan nähtyä ne livenä jo seitsemännen ja kahdeksannen kerran :D
Ark on kyllä miulle elämäntapa.