Mitä muut olette mieltä? Olen AIVAN liian usein törmännyt tälläiseen: vieras uros käy koirani päälle ja omistaja joko a) ei sano mitään, jopa naureskelee koiransa touhuille b) yrittää hieman kutsua tai jotain mutta ei tee elettäkään tehdäkseen jotain, eikä tapauksen jälkeen lähde edes pois vaan ilmeisesti odottaa minun poistuvan, eikä mitenkään rankaise koiraa!
Koiran ei tarvitse edes varsinaisesti hulluna käydä päälle, vaikka sellaistakin on sattunut, vaan usein myös jokin hallitseva yksilö jatkuvasti nylkyttää ja ärisee koirani niskaan ja jos koirani suuttuu, käy päälle, kuten viime viikolla kultainen noutaja teki.
Kiusasi koko ajan ettei koirani saanut edes haistella, omistaja kyllä huuteli koiralle mutta mitä se nyt auttoi. Että kadun etten itse mennyt väliin, jos vielä näen sen varmasti menen. Nainen onneksi poistui kuitenkin omasta aloitteestaan.
Toinen tapaus oli kun dominoiva welsh corgi puri koiraani kurkusta! ja isäntä nauroi!
Koska koirani on kookkaampi, se oli hänestä varmasti hauskaa! Koirani on kuitenkin lempeä jättiläinen, ja taas kaduin etten monottanut sitä pikku paskaa, joka hulluna oli väistelevän koirani kimpussa. Lopulta koirani suuttui ja tarttui corgia niskasta, isäntähän hyppäsi penkiltä ylös ja huusi että ota se j***lauta irti! ja raivosi kun kusipää- corgille tuli pikku haava!
Eli lempeää isoa koiraani saisi purra miten vaan ja se on hauskaa, corgi on kuitenkin karjanajoon tehty vahvaleukainen kova koira, ja sen purema todella tuntuu. Sanoin isännälle, että koiras ei todellakaan saa käydä päälle, ainoa miksi en totaalisesti kilahtanut vaikka olisi pitänyt on se että emäntä kyllä yritti komentaa ja sanoi että ihan oikein heidän koiralle.
Kun koirani oli yhdeksänkuinen sen päälle kävi briardiuros, ja omistaja vaan KATSOI! Siis alistuvan pennun päälle! Itse hakkasin hihnalla valtavaa koiraa, jotta se lähtisi pois ja huusin naiselle että ota se pois. Ei ottanut. MITÄ olette mieltä...??
Koiran ei tarvitse edes varsinaisesti hulluna käydä päälle, vaikka sellaistakin on sattunut, vaan usein myös jokin hallitseva yksilö jatkuvasti nylkyttää ja ärisee koirani niskaan ja jos koirani suuttuu, käy päälle, kuten viime viikolla kultainen noutaja teki.
Kiusasi koko ajan ettei koirani saanut edes haistella, omistaja kyllä huuteli koiralle mutta mitä se nyt auttoi. Että kadun etten itse mennyt väliin, jos vielä näen sen varmasti menen. Nainen onneksi poistui kuitenkin omasta aloitteestaan.
Toinen tapaus oli kun dominoiva welsh corgi puri koiraani kurkusta! ja isäntä nauroi!
Koska koirani on kookkaampi, se oli hänestä varmasti hauskaa! Koirani on kuitenkin lempeä jättiläinen, ja taas kaduin etten monottanut sitä pikku paskaa, joka hulluna oli väistelevän koirani kimpussa. Lopulta koirani suuttui ja tarttui corgia niskasta, isäntähän hyppäsi penkiltä ylös ja huusi että ota se j***lauta irti! ja raivosi kun kusipää- corgille tuli pikku haava!
Eli lempeää isoa koiraani saisi purra miten vaan ja se on hauskaa, corgi on kuitenkin karjanajoon tehty vahvaleukainen kova koira, ja sen purema todella tuntuu. Sanoin isännälle, että koiras ei todellakaan saa käydä päälle, ainoa miksi en totaalisesti kilahtanut vaikka olisi pitänyt on se että emäntä kyllä yritti komentaa ja sanoi että ihan oikein heidän koiralle.
Kun koirani oli yhdeksänkuinen sen päälle kävi briardiuros, ja omistaja vaan KATSOI! Siis alistuvan pennun päälle! Itse hakkasin hihnalla valtavaa koiraa, jotta se lähtisi pois ja huusin naiselle että ota se pois. Ei ottanut. MITÄ olette mieltä...??
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vika oli kyllä corgin isännässä, kun se ei osannut hallita koiraansa eikä kieltää. Koirakaan nyt ei ollut tosiaankaan kiva tuolla hetkellä, mutta koirienkaan toimintamallit eivät aina ole samanlaisia. Mikä lie ollut sillä corgilla taas.
Olisiko ollut uros ja liian innokas tai agressiivinen. Sellaisia niiden ei pitäisi olla, mutta se on myös hieman kiinni omistajasta, miten kouluttaa koiraansa.
Tiedän kokemuksesta, kun itsellä on pari corgia, että en anna koiriemme mennä kovinkaan pitkälle muiden kanssa.
Suurin syy oli siis isännässä, jos hän nyt oli edes koiransa pomo, kun ei puuttunut asiaan.
Kyllä mun mielestä kaikkien koirilla pitäisi saada olla rauha koirapuistossa. Leikkiminen on eri asia. Ikävää, että tämän takia sinusta ei ole kiva mennä puistoon.
Kaikkien corgit eivät ole samanlaisia, mutta yksikin voi liata mainetta.
Toivottavasti tuollainen ei uusiudu. Mutta ei ole järkeä alkaa kuitenkaan kaikkien corgeja epäilemään mitä näkee. Kun menee puistoon, voi ihan hyvin kysyä kumapainenenkin, että miten on, saako tulla koiran kanssa, ja lupaako omistaja puuttua asiaan. Minusta sinulla on yhtäläinen oikeus puolustaa koiraasi toista koiraa vastaan ja häiritä sen corgin temppuja sillä tavalla, ettei se kiusaa.
Itse yleensä menen lähelle ja koitan saada liian innokasta koiraa lopettamaan. Jos kyseessä on tosi tilanne ja tappelu, niin kannattaa sitten ottaa corgia hännästä kiinni ja erottaa toisistaan.
Mutta meidän corgit on sellaisia kuin me isäntinä ja emäntinä. Tosi rauhallisia.
Itsellä on ollut ongelmia isomista koirista välillä, kun ne on innokkaita, mutta enemmän aian tulee erimielisyyksiä omistajien kanssa, kun eivät hoksaa kysyä ajoissa, saako tulla koirapuiston pienien puolelle isomman kanssa.
huonoa tuuria ja kommunikointi ongelma..asiallisesti kun sanoo niin yleensä auttaa.
Itselläni on ollut ihan kivoja kokemuksia vaikka joskus olen joutunut lähtemään pois jos on liian rajuja koiria ja muutaman kerran joutunut sanomaan toisen koiran omistajalle että ota se pois koirani päältä.
Mutta minä kyllä pyrin katsomaan tarkkaan kenen luo päästän ja kysyn ennakkoon toisen koiran käyttäytymisestä. Ja jos tiedän toisen koiran huonosta käyttäytymisestä niin meen pois...
Sinuna tekisin niin että menisin vain silloin kun puistossa on hyväksi todettuja kavereita niin ei koirasi varaudu eikä sinun tarvitse stressata.
Itse olen täysin samaa mieltä tällaisista tilanteista! Melkein aina toisen koiran omistaja seisoo ja tuijottaa monttu auki tai nauraa tekee sen koira sitten mitä tahansa!
- Kerran dalmatiauros nousi narttuni päälle ja nylkytti. No, menin tietysti YKSIN väliin ja se r*nkku-koira lopetti. Uroksen omistaja seisoi n. 5 metrin päässä elettäkään tekemättä. Pian se uros nylkytti uudelleen ja silloin sen omistaja vähän hyssytteli. Menin raivoissani ja otin koirani kiinni ja tuijotin urosta ja sen omistajaa vihaisesti. Sanoin että on kumma kun ei osata edes koiraa kieltää! Ja niin, PAHOIN SEURAUKSIN päättyi tämä - narttu tuli tiineeksi.
- Toinen kerta tapahtui n. 3 v sitten. Koirani oli innoissaan kahdesta pikkukoirasta, ja ehkä hieman myös yhdestä mustaterrieristä, joka oli irrallaan. Koirani nuuskutti kääkkäkoiria ja sitten, se psk terrieri hyökkäsi narttuni päälle purren sitä naamaan. Onneksi jälkiä ei ehtinyt tulemaan, sillä huusin kun se hyökkäsi. Sen omistaja otti sitä pannasta mutta ei vaivautunut laittamaan kiinni vaikka näki varsin hyvin mitä tapahtui. Koira rähisi ja yritti toisenkin kerran.
Se omistaja ei torunut koiraansa yhtään.
Hei jos nykyään on tavoitteena saada toisten koirat omistajineen kärsimään vammoista ym. huonoista seurauksista niin syöttäkää minut siilille!
En ole moniin kuukausiin mennyt koirapuistoihin, sillä en koe niitä YHTÄÄN hyviksi tai hauskoiksi. Paljon mukavampi on pitää koiraa irrallaan metsässä tai aukioilla.
ei juoksuista nartua sa aviedä koirapuistoon.. Ei ole uroskoiran omistajan vika vaan vika löytyy narttukoiran omistajasta.
Kyllä narttu koira osaa kieltää selkää kipuamisen ja muun vastaan urokselta, jo sitä ei kiinnosta. Monesti ärähtävät, että mene kauemmas!
Jatkaisin vielä sen verran, että: itselläni ei ole kommunikointiongelmia, juttelen iloisesti ja esim. sen corgin tapauksessa kysyin portilla että onko kiltti, väittivät että on. Briardin tapauksessa se oli isossa koirapuistossa jossa sisään astuessani en voinut huudella jokaiselle että onko kiltti tai muuta, JA sitä paitsi, sisään astuvan vastuulla ei ole tiedustella, ovatko muut kilttejä, koska lähtökohta on, ETTÄ KUKAAN EI SAA käydä päälle!
Ei ole mitenkään minun vikani, jos koirani päälle käydään. Syy on AINA siinä yksilössä, joka tulee kohti, ei siinä joka seisoo paikallaan, tai niinkuin oma koirani usein, väistää. Korvat luimussa, häntä alhaalla, VOIKO selvempiä merkkejä olla??!
Ja on paskaa, että koirat selvittävät välejään tai jotain, että se niinkuin kuuluisi asiaan. Vieraan lauman koirien EI tarvitse selvitellä välejä tappelemalla. Meillä on kotona monta urosta, pk-rotuisia, ja tiedän kyllä että koirat voivat tapella :/ Mutta kiusaaminen on eri asia! Ja sen taidon koirat todella puistossa osaavat, ja jopa omassa laumassa jos niillä on tylsää mutta sitä ei saa sallia!
JA on Kiusaamista, jos jokin yksilö seuraa toista puistossa, ASTUU, ÄRISEE niskaan, mitä vaan mikä ei ole iloista leikkiinkutsua ja mistä toinen ahdistuu.
kun toisten koirien annetaan ärsyttää toisia koiria. Itsellänikin iso uros ja tarpeeksi ärsytettynä puolustaa kyllä itseään.
Siinävaiheessa kun varsinkin huomattavasti pienempi koira roikkuu kokoajan isomman kintereillä, räkyttää ja näykkii, niin luulisi omistajankin ihan omaansa suojellakseen käskyttävän sitä, sillä jokaisella koiralla on myös rajansa sietokyvyllä.
Tällaisilla tilanteilla kutsun koiraani itseni kanssa vähän kauemmas, jos pienempi vielä seuraa, sanon omistajalle että ehkä kannattaisi vähän rajoittaa koiransa toimintaa.
Mutta tuossa tilanteessa on oma vikasi jos olet vienyt juoksuaikaisen nartun puistoon ja vielä kun paikalla on uroskoira.
Toki puiston säännöissä lukee ettei puistoon saa agressiivista koiraa viedä, mutta eipä saa kiimaistakaan!
On hyvin vaikeaa käskyttää uroskoiraa jolla on edessään tärppipäivillä oleva narttu tuoksumassa ja suostumassa. Siinä saattaa tottelevaisempikin koira harhautua.
Oli siis valitettavasti oma vikasi kun menit koirasi kanssa puistoon.
Toki olisi uroksen omistaja voinut koiransa ottaa pois, mutta olisi luullut että SINÄ nartun omistajana olisit ymmärtänyt että juoksuaikaisen nartun kanssa ei mennä puistoon!
vain hyvin toisten kanssa toimeentulevia mutta kun on kyse rajusta pentukoirasta ei vielä kaikki mene sääntöjen mukaisesti eli nätisti ilman toisten päälle pomppimisia..eli siksi tarkistan tilanteen ennen kuin meen puistoon koska omani on pieni terrieri ja ei kestä kovaa käsittelyä kokonsa puolesta.
Saman olen kyllä toisinaan huomannut ettei omistajat aina reagoi koiransa käytökseen vaan saattaa jopa kääntää vain selkänsä..siksikin menen vain kun tiedän toisen koiran käyttäytymisen.
Mutta kun on puisto täynnä hienosti käyttäytyviä on ilo olla siellä ja toivoisin kanssa kyllä että omistajat komentaisivat koiriansa jos tarvetta ilmenee..
puistoon aina jäisi vain ne häirikkökoiruudet kun muut ovat poistuneet liian rajun käytöksen tai omistajien välinpitämättömyyden vuoksi.
Nartulla oli PIILOJUOKSUT. Unohdin mainita sen.
Ei ole hajuakaan oliko nartulla tuolloin juoksut vai ei, koska se ei oirehtinut eikä tiputellut. Todennäköisesti ne olivat PIILOT, eli niitä en voinut huomata!
Nartullani on joskus muulloinkin ollut piilojuoksut, joten nekin olivat mahdolliset tuona aikana.
Tuossa ylemmässä viestissä on lisäys aikasempaan. Siinä on: että koirallani saattoi olla piilojuoksut, jolloin minulla ei tietenkään ole hajuakaan onko sillä juoksuja vai ei. Oireita ei silloin ollut.
;)
että narttu tyrkyttäisi itseään mitenkään urokselle? Luulisi nyt, että vaikka onkin piilojuoksut, niin narttu pistää ainakin hännän sivuun.
Olitkin laittanut lisäyksen myöhemmin. En ollut sitä siis nähnyt.
Koirani ollessa noin puolivuotias, monet isommat piskit yrittivät astua väkisin ja ärhentelivät, koirani on vieläpä uros eikä mitään pikku fifi-rotua. Omistajat tosin yrittivät kieltää, ehkäpä ne ihan konkreettiset teot olisivat auttaneet enemmän. Puistossa kun suurimmasta osasta koiria tulee kuuroja käskyille. Monesti se meni siihen että koira tuli itse luokseni ikään kuin sanomaan, että nyt lähdetään pois. Pännii, että se on yleensä sen lähdettävä, jonka koira ei ole tehnyt yhtään mitään.
Nyt kun koirani on kasvanut ja kun tiedän että se on tavallista himokkaammalla päällä (lähistöllä on nartulla juoksut tms.) niin jätän näin solidaarisuuden nimissä koirapuistot väliin, ettei se ala muita koiria "ahdistelemaan". Turha tosin kuvitella, että muut älyävät tehdä samaa. Semmoistakin olen kokeillut että menen puistoon, kun siellä ei ole ketään muita; huomattavasti mukavampaa.
Minustakin on jopa kivempi olla koiran kanssa kaksistaan puistossa. Harmiksemme puisto on kaukana, eikä sinne joka päivä noin vain lähdetäkään.
Kun lähdemme puistoon, menemme myös sinne, sillä ei ole kivaa tulla turhaan. Toki jos siellä on joku raivopäärakki niin sitten jätämme suosiolla väliin.
..raivopäärakki..etkö voisi olla hivenen asiallisempi. En kyllä ihmettele että sinun on hankala olla muiden kanssa :(
Täällä on moni eri henkilö näköjään kertonut vastaavista kokemuksistaan. Tuo että "miksi raivopäärakki, eikö voisi asiallisemmin kertoa..." on sellaisen kommentti jonka koiraa ei näköjään turhaan ole riepoteltu. Minun koiraani on. Entiselle koiralleni kävi myös niin että landseeruros alkoi jahdata sitä ja heitti selkänahasta ilmaan sen ollessa nelikuinen, omistaja kun lopulta sai todellakin HULLUN koiransa kiinni sanoi että ase inhoaa pentuja. EI sanonut mitään kun tulin portista sisään!! Ja samalle koiralle kävi myös että kaksi airedaleurosta kävi kummaltakin puolelta kylkeen kiinni, äijä jostain kaukaa huuteli...
ELI varmasti monilla muillaluin minullakin on oikeus kirjoittaa tuohtuneesti, jos koiriamme on revitty syyttä suotta!
omistajan kanssa niin näet millainen se ihminen on niin tiedät myös millainen sen koira on ...
itse seuraan toisen koiran käyttäytymistä ja eleitä muiden kanssa ennen kuin meen puistoon ja kysyn tarkkaan miten se käyttäytyy muiden kanssa ja ellei kaikki ole kohdallaan en mene sinne tai poistun ajoissa jos käyttäytyy huonosti/epävarmasti tai en ole varma sen eleistä. Näin olen tehnyt muutaman kerran...ja olen huomannut että usein omistajat vain olettavat että koiruudet tulee automaattisesti toimeen toistensa kanssa ja eivät seuraa niiden eleitä kun ne kohtaa ekan kerran vaan alkavat höpötellä epäolennaisia vaikka asiat eivät vielä ole siinä pisteessä että kaikki on hyväksi todettu.
Vaikka siellä pitäisi olla hyvin käyttäytyviä ei se aina niin valitettavasti ole...ihmisiä kun on moneen lähtöön ja kaikki eivät todellakaan tunne koiriansa tai niiden elekieltä. ((Ja kaipa niitä epäsosiaalisiakin/epävarmojakin koiria pitäisi joskus päästää puistoon kirmailee onhan se kaikille koiranomistajille mutta silloin omistajan on todella varmistettava ettei sinne muut pääse tulemaan ja että pääsee pois ajoissa ennen muiden tuloa eli vaikka lappu portille että huutele niin tulen ennen pois ja lukko oveen siksi aikaan...esim.))
Ja jos todella haluaa pelata varman päälle menee vain silloin kun siellä on tuttuja hyväksi todettuja kavereita niin ei ainakaan satu haavereita.
Et se ehkä sinä ollut, joka tänään koirapuistossa Espoossa potkaisi pikkukoiraani, koska koira jonka kanssa omani rähisi oli sen verran pieni (isompi kuitenkin kuin omani ja koiria oli kaksi) että sen olisi voinut nostaa syliin niiksi pariksi sekunniksi, että olisin ehtinyt hakea koirani pois.
Ei tätä viiden kilon koiraani olisi ensin tarvinnut potkaista pois, olisi se rähähtämälläkin lähtenyt pois.
Olen koirani kanssa ollut aiemminkin puistossa, eikä mitään tälläistä potkimista ole sattunut, ei kyllä mitään rähinöitäkään ole aiemmin tullut.
Jos sinusta tuntuu, että pelkäät muita koiria ja haluat olla koirapuistossa vain omien koiriesi kanssa, niin voisit informoida minua puistoon tullessasi, että osaisin sieltä silloin poistua, ennen kuin rupeat potkimaan koiraani.
En pelkää koiria, enkä todellakaan vihaa kenenkään koiraa. Enkä usko että corgin kokoista olisin muutenkaan potkaissut, se oli siinä yhteydessä huonosti sanottu. Hihnalla läimäys olisi varmasti riittänyt, enkä tehnyt sitäkään, kuten varmaan kirjoituksestani luit. Tilannehan ei suinkaan ollut tappelu, missä molempien omistajien kuuluisi yrittää saada koirat erilleen, vaan corgi kävi täysillä rauhanomaisen, lue: korvat takana, häntä heilui, yritti väistellä, koirani päälle ja kurkkuun, isäntä naureskeli!!! penkillä vaikka koirani yritti tulla lähelleni turvaan ja vaikka sanoin, että sehän käy päälle. Isäntä ihan oikeasti myhäili tyytyväisenä, voitko kuvitella!
Enkä todellakaan halua huvikseni potkia kenenkään koiraa, mutta kerran vuosia sitten kun yritin suojella toista koiraani ottamalla hyökkääjää (kookas koira) niskasta kiinni, se repi rannettani niin että siihen tuli monta tikkiä. Ja silti suurin huoleni oli vain ettei rakasta koiraani, joka ei edes ärissyt vastaan vaan raukka toivoi että mamma suojelee, ei revittäisi!! Joten, totta helvetissä sen vaan sanon, jos koirieni päälle käydään, teen mitä vaan, ettei niitä revitä.