"...Of those who have had abortions, 94% regret their decision for a variety of reasons..."
Käännös:
...Abortin tehneistä 94% katuu päätöstään eri syistä...
http://www.abortionfacts.com/literature/literature_9439 PA.asp
Käännös:
...Abortin tehneistä 94% katuu päätöstään eri syistä...
http://www.abortionfacts.com/literature/literature_9439 PA.asp
Vastaukset 50
Vanhimmat
http://www.abortionfacts.com/literature/literature_9439PA.asp
muualla tehdyt tutkimukset eivät yleensä päde Suomessa. Kulttuuriset ja sosiaaliset erot ovat liian suuria.
Niin, voi olla että Suomessa luku on suurempikin.
Suomalaisia on aina pidetty rehellisenä kansana.
oli vuonna 2005 20%, mutta odotellaan vielä STAKESilta uusia tietoja vuodelta 2006. Eiköhän ne vuoden 2005 tuloksetkin katumisesta sieltä sen jälkeen taas löydy. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...
Anna lähde:
Näitä Suomen lukuja on estitty pitkään, mutta ei ole löytynyt. Stakes pitää kirjaa aborttien määrästä, mutta kukaan ei ole löytänyt tutkimustsa siitä, moniko katuu Suomessa.
Siihen asti paras katuvien luku on 94%.
Kun katsoo tuon projektin tekstiä ja muuta materiaalia sekä palstan kirjoittelua, näyttää siltä, että abortin sivuvaikutukset ovat laajat ja pitkäkestoiset. Ilmeisesti asiaa ei ole Suomessa edes tutkittu.
ainuttakaan en ole katunut.
Taidat sitten kuulua tuohon 6%:iin joka ei tekoansa muuttaisi. Ehkäpä palstan aborttiverkostossa on yliedustus tuosta 6%:sta jotka eivät kadu tai ainakaan myönnä.
Sen verran tällä heitellään kirveitä ja puretaan vihaa, että paineet näyttävät olevan melkoiset. Selvästi uhotaan myös sen vuoksi, ettei mitään kautumisen aihetta vain pääse ilmenemään. Ei kuvia, ei arvioita puolitotuuksista jne.
Kerrohan meille, mitä ajattelet lapsistasi, jotka on abortoitu? Ovatko he edes käväisseet mielessäsi?
Miksi olet tehnyt jo kolme?
ei ihminen voi jumittua menneeseen ja jäädä pohtimaan, mitä jos sittenkin olisin/en olisi. On mentävä eteenpäin ja opittava kaikesta, mitä tekee. Tällä hetkellä olen onnellinen äiti, ja minulle on ihan sama, mitä kuvia täällä on, ihan vapaasti vain. Löytäähän internetin ihmeellisestä maailmasta mitä vain. Pitää vain ajatella, että abortti on lain sallima ja lääkäreiden toteuttama toimenpide, mistä jokainen kantaa itse vastuun. Sillä sehän on varmaa, että teetpä MITÄ VAIN, niin AINA löytyy joku, joka arvostelee sinua(se pätee myös sinuun, ystäväiseni).
Tuntuupa vastustajillakin olevan melkoiset paineet, täällä syyllistää, mollata ja pelotella, kaikenlaisilla kauhuskenaarioilla. Kenties ovat lapsettomuudesta kärsiviä, jotka luulevat saavansa täältä lapsen tai sitten ns.parempia ihmisiä, joiden missio on saada muut elämään, niinkuin he sanovat. Nämä ns paremmat ihmiset kun saavat näin itsetunnolleen pönkitystä, kun eivät sitä mistään muualta saa. Pelottelu, uhkailu yms on muuten sellainen keino "opettaa", että se herättää enemmän negatiivisia fiiliksiä, kuin sitä mitä ajat takaa...Ja sinä päivänä kun keksit, miten voit "suojella elämää" positiivisin keinoin, niin olet hyvä tyyppi...
jossain vaiheessa, elämäänsä, silti näitä kaduttavia tekoja tehdään jatkuvasti...such is life.
Oikea kysymyksen asettelu olisikin, tekisikö ja valitsiko nyt jälkikäteen ajateltuna siinä tilanteessa toisin. Eli jättäisikö abortin tekemättä.
Pelkkä "pahoillaan oleva katuminen" ei ole merkityksellistä tuohon lukuun lisättynä, koska joka tapauksessa tietää tehneensä siinä tilanteessa oikean ratkaisun, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Eli ei tekisi toisin, vaikka uusi mahdollisuus annettaisiin.
kysymykseen: "...jättäisikö abortin tekemättä"
Kyllä, jättäisin.
Itsekös keksit?
Kaikki katuvat kaikkea aina joskus... on sitten kyse ihan mistä tahansa. Ihmiset katuvat joskus jopa että ovat tehneet yleensä lapsia!!!
että oletko koskaan katunut aborttiasi, varmaan se 94% ainakin hetken mietittyään keksiikin hetken, jolloin on katunut. Jos kysyttäisiin, että oletko katunut ammatinvalintaasi, varmaan 100% keksisi useampiakin hetkiä, jolloin on tullut katuneeksi. Jos kysyttäisiin, oletko koskaan katunut lasten tekoa, varmasti valtaosalle tulee silloinkin mieleen pari katumuksen hetkeä.
Jos taas kysyttäisiin, että koetko tehneesi ehdottomasti väärän ratkaisun, jonka haluaisit saada tekemättömäksi, alkaisi prosentit jo kummasti tipahdella. Jos lisätään kysymykseen vielä se, että koetko tämän ratkaisusi oleellisesti elämääsi ja mielialaasi negatiivisesti vaikuttavaksi tekijäksi, josta sinun on todella vaikea päästä yli, tippuisivat prosentit entisestään.
Todellakin, kysymyksenasettelulla on aika suuri merkitys vastausten luotettavuuden kannalta. En myöskään lähtisi suoraan yleistämään USA:ssa saatuja tuloksia Suomeen. Kulttuurilliset mielipideilmaston erot voivat olla todella suuret.
tuo abortionfacts sivusto näyttää kaikkea muuta kuin puolueettomalta aborttia käsittelevältä sivustolta... Aika selkeästi abortinvastainen näytti meininki siellä olevan. Joten en luottaisi sen tutkimustuloksiin juurikaan.
..on hyvä tietää vaihtoehdoista! (Sijaisperhe/ adoptioperhe/yksinhuoltajuus.)
Kun ymmärtää että on muitakin vaihtoehtoja kuin abortti, punnitsee kaiken tarkoin ja miettii että minkä ratkaisun kanssa voi elää parhaiten loppuelämänsä, niin luulen että silloin on vähemmän ihmisiä jotka katuu tekemäänsä ratkaisua.
että tuskinpa on niin Suomessa pätevä toi 94%, ensinnäkin mittakaava on hiukka eri; täällä on niin paljon vähemmän ihmisiä ja lisäks uskoisin että USA:ssa on muutenkin kuin lukumäärällisesti eli myös SUHTEELLISESTI enemmän tehtyjä abortteja kuin täällä meillä...
Ja se oli hyvä pointti joka joiltakin kans tuli,että miten määritellään katuminen kysymyksessä ja myös vastaajan näkökulma voi olla eri kuin kysyjän jos sitä ei ole tarkennettu. Siinä, katuuko hetken vai koko loppuelämänsä, on todella iso ero...
Itse jos tekisin abortin nykyisessä elämäntilanteessani se olisi ainoa vaihtoehto - en voisi tuoda lasta tähän elämäntilanteeseen koska mielestäni se ei olisi lapselle hyväksi, enkä voisi myöskään antaa lasta kenellekään muullekaan.
Niin mitä se ihmisten tai aborttien määrä siihen prosentuaaliseen osuuteen vaikuttaa?
Prosentti kertoo jonkin asian osuuden tutkitun ryhmän sisällä, sama % siis pätee, oli henkilöitä (abortintehneitä) 11000 tai kymmenen kertaa tuo määrä.
jostain vakavasti otettavalta PUOLUEETTOMALTA sivustolta, niin voidaan puhua enemmänkin. Tämä abortionfacts on todellakin nimenomaan abortinvastainen sivusto, ei puolueeton. Kaikenlisäksi faktaa tuolta sivustolta löytyy vain nimeksi, suurimmaksi osaksi se vaikuttaa siltä samalta jenkkipropagandalta mikä teitä vastustajia tuntuu niin viehättävän. Siis oikeasti, etsi puolueeton sivusto ja puolueeton tutkimus ja mieluiten vieläpä suomalainen, niin saadaan tosiaan jotain vakavasti otettavaa osviittaa, jopa suomalaisittain ajatellen. Jokainen terveellä järjellä varustettu ihminen, aborttioikeuden puolustaja taikka ei, tajuaa tällaisten tutkimusten erittäin suuren kyseenalaisuuden.
Jotkut päättävät toisen ihmisen hengestä, vaikka heillä ei ole käsitystä edes prosenttilaskusta.
Ovatkohan kaikki asiat nyt ihan kohdallaan?
..ei ole, niin luku on 94%.
Väität siis että abortin vastaisilla sivuilla ei voi olla muuta kuin väärää tietoa?
Miksi ne saavat levittää sellaista?
Sivu leimataan puolueelliseksi silloin, kun se nostaa esille a-puoltajien kannalta epämiellyttäviä tosiasioita abortista.
Millainen olisi puolueeton sivu? Aborttiin kannustavia sivuja ei liene olemassakaan..?
Onko sinulla muuta tietoa jolla todistaa tuo luku vääräksi?
ei tietysti ole, kun Stakesin tutkimukset eivät sellaisiksi kelpaa...
Jos et ymmärrä mitä tarkoittaa puolueeton, niin helkkarin sääli. Sen enenpää aborttiin kannustava kuin sitä vastustavakaan sivu ei ole puolueeton.
...kukaan ei edelleenkään ole 'suostunut' linkittämään tänne sitä paljon puhuttua stakesin katumustutkimusta. Minkähän takia?
Laittakaa nyt ihmeessä jos sellainen on!!
Niin kauan kun ei näy = sitä ei ole olemassa.
Ja muuten, stakesin tilastojen luotettavuudesta vielä, satuimpa huomaamaan eräässäkin kohtaa aika kummallisen laskelman prosenttiosuuksista (oliko se abortin syistä tms.) jonka kokonaistulos oli yhteenlaskettuna YLI 100%?? Että näköjään, sattuu niitä virheitä paremmissakin piireissä..
Satuitko huomaamaan kyseisen kirjoittajan puhuvan SUHTEELLISUUKSISTA?
Näytit siis vain oman tyhmyytesi kommentillasi prosenteista.
tällä palstalla on viime vuoden puolella löytynyt linkkejä Stakesin tekemään vuoden 2005 abortin katumustuloksiin. Ne hävisivät loppuvuodesta ilmeisesti siksi, että tekeillä on tulokset vuodelta 2006. Vuosi 2006 päättyi vasta kolmisen viikkoa sitten, joten ihmekö tuo jos Stakesilla kestää uusien tuloksien tulo. Se laitos kun tutkii monia muitakin asioita kuin raskauden keskeytyksiä.
Toiseksikin, toki virheitä sattuu kenelle vaan, mutta Stakes nyt on sentään puolueeton ja jopa suomalainen taho. Kerropas minulle, että jos onnistuisin löytämään selvästi aborttia ihannoivan, ulkomaisen sivuston netistä, jossa väitettäisiin, että 94% kaikista synnyttäneistä katuu lapsensa synnyttämistä, niin uskoisitko sinä sen mukisematta? Arvaan että et. Siinä vaiheessa sinäkin katsoisit paitsi sivuston puolueellisuutta, myöskin noin suurta prosenttilukua erittäin epäilevästi, eikö niin? Jännä että toisin päin uskot vaikka väitteen, että kuu on juustoa ja lehmätkin lentää...
...jos nyt ajatellaan kumpaa on TODENNÄKÖISEMPÄÄ katua: elämän antamista vai sen riistämistä (ja kyseessä kun on vielä oma tuleva lapsi..)??
vastausta voinut odottaakaan.
Olisi ollutkin yllätys, jos olisit ymmärtänyt alkeellistakaan prosenttilaskua.
"..jos nyt ajatellaan kumpaa on TODENNÄKÖISEMPÄÄ katua: elämän antamista vai sen riistämistä (ja kyseessä kun on vielä oma tuleva lapsi..)??"
Tuo on tässä tapauksessa (kun kyseessä on ei-toivottu raskaus) täysin väärä kysymyksen asettelu ja kertoisi tutkimusta tekevän ihmisen asenteellisuudesta, ammattitaidottomuudesta ja tosiasioiden huomiottajättämisestä.
Oikeampi kysymys olisi: Kumpaa on todennäköisempää katua: ei-toivotun lapsen pitämistä, synnyttämistä ja kasvattamista vastoin tahtoaan vai sen raskauden keskeyttämistä ja oman elämänsä jatkamista ilman lasta, jota ei haluttu?
Ilmeisesti sinulla on termit hukassa, jos kuvittelet että USA:ssa tehtyjen tutkimusten prosenttilukuja voi verrata suoraan Suomen olosuhteisiin. Eihän prosentit niin toimi! Siellä kun sattuu väestörakenne ja sosiaaliset etuudet ja koulutusmahdollisuudet ja -pyrkimykset jne. olemaan täysin erilaiset kuin täällä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan siis suhteellisen luotettavasti laajentaa koskemaan koko maan väestöä, vaikka tutkimuksen osallistujalukumäärä olisi suhteellisen pienikin, MUTTA tutkimustuloksia ei voi suoraan verrata toisen maan ihmisiin, jos elinolosuhteet jne. ovat hyvin erilaiset. Aivan kuten pienen ryhmän tutkimustulosta ei välttämättä voida laajentaa koskemaan edes koko maan väestöä, mikäli esimerkiksi tutkimusjoukkoon on konsentroitunut matalaa sosiaaliluokkaa runsaanlaisesti tms.
Opettele siis itse ymmärtämään, mitä ne prosentit tällaisissa tutkimuksissa oikeasti kertovatkaan ja mitä ne eivät kerro.
otetaan muitakin esimerkkejä. Jos Suomessa tehtäisiin tutkimus, joka osoittaisi, että 90% ihmisistä kannattaa uskonnovapautta, kuinkakohan hyvin tuo luku pätisi esim. Irakissa, Afganistanissa tai Saudi-Arabiassa? Tai muuten edes Usassa? Pohjoismaissa ehkäisyvälineiden käyttöä pidetään yleisesti hyvänä asiana, mutta muualla ei aina ihan näin olekaan. Suomessa varmaan 100% pitäisi sukupuolen perusteella suoritettua aborttia moraalittomana ja pahana asiana. Olisiko prosentti se täysi sata myöskin Kiinassa?
On tullut selville mitä ymmärrät prosenttilaskusta.
Jos olisit hieman arvostelukykyinen et lähtisi enää antamaan luentoja tutkimusmenetelmien käyttöstä.
"On tullut selville mitä ymmärrät prosenttilaskusta."
No kerropa sitten, mitä olet havainnut. Vai meneekö liian vaikeaksi sinulle?
...vai sitä että tietää sen elämän jatkuvan onnellisena jossakin muualla?
Ja aika monesti se omakin asenne muuttuu jos on valinnu abortin sijaan sen raskauden jatkamisen..
Vastaus on edelleen: todennäköisintä on katua raskauden keskeyttämistä, loppuelämän syyllisyyden taakka harteillaan.
"Ja aika monesti se omakin asenne muuttuu jos on valinnu abortin sijaan sen raskauden jatkamisen.."
Etkä näe eroa?
Tajuatko, että tuossa tapauksessa nainen on itse valinnut haluavansa jatkaa raskautta. Hän on sis itse päättänyt, että lapsi voikin tulla. Totta kai on todennäköistä, että hän silloin vastaa enemmän ajattelumalliltaan toivottujen lapsien äitejä.
Siis nämä naisethan eivät ole siellä aborttitilastoissa. Siellä olevat naiset eivät ole halunneet raskauttaan jatkaa. Toki löytyy aina niitä, jotka ovat tehneet väärän ratkaisun, mutta valtaosa tietää tehneensä oikean ratkaisun, joten he reagoisivat aivan varmasti psyykkisesti enemmän siihen, että heidät PAKOTETTAISIIN kantamaan lapsi ja synnyttämään sen.
"Vastaus on edelleen: todennäköisintä on katua raskauden keskeyttämistä, loppuelämän syyllisyyden taakka harteillaan."
Tuo on vain puhtaasti sinun uskosi asiasta, eikä sillä ole mitään todellisuuspohjaa yleiseksi säännöksi, koska et ymmärrä toisten ihmisten elämän filosofioita ja eettisiä näkemyksiä.
Niin harva on valmis lapsen kantamiseen ja luovuttamiseen. Onko niin vaikea ymmärtää, että useimmille se ei ole edes harkittava vaihtoehto, vaan kolmesta huonosta vaihtoehdoista pahin? Juuri täälläkin yksi adoptioon antanut nainen kertoi oman tarinansa, jossa häntä todellakin pidetään pyhimyksenä vain tällä kyseisellä palstalla. Ja hänkin sanoi, että jos vastaavaan tilanteeseen uudestaan joutuisi, hän tekisi abortin.
Ja miten voidaan tietää ettei näiden abortintehneiden asenne OLISI muuttunut?
Raskautta jatkaneiden tilanteesta voidaan päätellä että olisi muuttunut.
*"Vastaus on edelleen: todennäköisintä on katua raskauden keskeyttämistä, loppuelämän syyllisyyden taakka harteillaan."
Tuo on vain puhtaasti sinun uskosi asiasta*
Haloo??? Mitä tämän koko ketjun aloitus sanoo?
*Juuri täälläkin yksi adoptioon antanut nainen kertoi oman tarinansa*
Yhden ihmisen kokemus ei kerro läheskään yleisiä totuuksia.
Et kai nyt tosissasi väitä että ei-toivotun synnyttäneet katuisivat useammin kuin abortintehneet??
"Ja miten voidaan tietää ettei näiden abortintehneiden asenne OLISI muuttunut?
Raskautta jatkaneiden tilanteesta voidaan päätellä että olisi muuttunut."
Ei siitä voi mitään suoraan päätellä tässä tapauksessa. Vai menikö pointti ohi? Siis nykyään, koska meillä kerran aborttioikeus on, ne jotka raskautta ovat jatkaneet, ovat sen lapsen halunneet (oli se toivottu tai onnellinen vahinko), kun taas ne, jotka abortin ovat tehneet, eivät ole sitä lasta halunneet (eivät suunnitelleet, eivätkä halunneet, ja päättäneet keskeytyksen olevan parempi vaihtoehto kuin lapsen synnyttäminen). Näin ollen ei voida tehdä päättelyä, että jos namä ihmiset pakotettaisiin jatkamaan raskauksia vasten tahtoaan, heidän asenne muuttuisi. Tästähän ei mitään todisteita ole. Vaan pikemminkin päinvastoin, tuossa itsemurhariskitutkimuksessakin sanottiin, että ei-toivotun raskauden päättäminen voi olla useille parempi vaihtoehto kuin ei-toivotun lapsen synnyttäminen vasten tahtoaan. Ja vasten tahtoaanhan tarkoittaa, että heidät on painostettu raskautta jatkamaan, vaikka he olisivat itse sen halunneet keskeyttää. Eli se, mitä sinä nyt yrität tehdä.
"*Juuri täälläkin yksi adoptioon antanut nainen kertoi oman tarinansa*
Yhden ihmisen kokemus ei kerro läheskään yleisiä totuuksia."
Ei kerrokaan, mutta kertoo enemmän todellisuudesta kuin epämääräiset tutkimustulokset netissä (94% katuu jne.), joista ei edes peruslähtökohtia ole tiedossa. Ja se kertoo siitä konkreettisesta todellisuudesta Suomessa.
"Et kai nyt tosissasi väitä että ei-toivotun synnyttäneet katuisivat useammin kuin abortintehneet??"
Väitän. Mikä tahansa pakko tässä asiassa aiheutta varmasti enemmän psyykkisiä oireita kuin vapaa harkittu valintaoikeus. (Kai nyt oikeasti tajuat erottaa taas tässäkin kommentissa ne, joilla ei-toivotusti raskaus on alkanut, mutta jotka henkilökohtaisesti ovat silti halunneet sen vahingon synnyttää; siitähän näissä luvuissa ei ole kyse.)
"Siis nykyään, koska meillä kerran aborttioikeus on, ne jotka raskautta ovat jatkaneet, ovat sen lapsen halunneet "
Tai sitten ovat ajatelleet ensin antaa adoptioon (eli edelleen ei-toivottu) mutta sitten asenne muuttunutkin > pitäneet itsellään.
Ja sittenhän on vielä tapaukset jossa raskaus on syystä tai toisesta huomattu vasta niin myöhään ettei aboirttia ole voitu tehdä.
Tutkimustulokset ovat epämääräisiä silloin kun ne ovat a-kannattajille epäedullisia. Outoa sikäli kun vertaa että heidän toitottamistaan ei koko netistä edes sitäkään vähää löydy...
"Tai sitten ovat ajatelleet ensin antaa adoptioon (eli edelleen ei-toivottu) mutta sitten asenne muuttunutkin > pitäneet itsellään."
Ja kuinka monen arvelet näin tekevän? Eiköhän ole todellakin murto-osa.
"Ja sittenhän on vielä tapaukset jossa raskaus on syystä tai toisesta huomattu vasta niin myöhään ettei aboirttia ole voitu tehdä."
Aivan kuten tämäkin. Vai kuinka monen kuvittelet huomaavan raskautensa vasta rv 20 jälkeen?
Mikähän siinä on, että prosentit merkitsevät vain silloin kun ne sattuu sinulle sopimaan? Eiköhän tosiasia ole, että valtaosa tehdyistä aborteista eivät kuulu noihin esittämiisi kategorioihin?!
Vaan aivan kuten sanoin:
"Siis nykyään, koska meillä kerran aborttioikeus on, ne jotka raskautta ovat jatkaneet, ovat sen lapsen halunneet "
Siis kommentoi asiaan uudestaan. Tai kumoa minun puheeni.
"Ja kuinka monen arvelet näin tekevän? Eiköhän ole todellakin murto-osa."
"Aivan kuten tämäkin. Vai kuinka monen kuvittelet huomaavan raskautensa vasta rv 20 jälkeen?"
Tapauksia on, joten kaikki siis eivät ole halunneet.
Minkä kumosin? Väitinkö, etteivät KAIKKI ole sitä halunneet? En, vaan puhuin pätevästä yleistämisestä.
Jep, tapauksia on varmaan muutama. Siis verrattuna siihen noin 10500 naiseen, jotka abortin vuodessa tekevät. Ja sinä väität minun kumonneen sen tuolla "muutamalla"... Huh huh sun kanssas...
Ja miten se estää sen, että _keskimääräisesti_ ne naiset ovat erittäin reilusti itse sen päätöksen tehneet? Siis valtaosa on päätöksen itse tehnyt!
Sinä et sitten vissiin usko tilastotieteeseen?
Etkä myöskään väitä, ettei ehkäisy petä, ethän?
Siihen sinulla ei nääs tuon kommenttisi valossa ole rahkeita, koska ne ehkäisyt pettävät varmasti aidosti useammassa tapauksessa kuin mitä nuo sinun esimerkkisi pitävät sisällään!
Valitettavasti et siis saanut tuolla kommentillasi mitään aikaiseksi.
"Siis nykyään, koska meillä kerran aborttioikeus on, ne jotka raskautta ovat jatkaneet, ovat sen lapsen halunneet "
"Minkä kumosin? Väitinkö, etteivät KAIKKI ole sitä halunneet?"
Mitä tämä sitten on? Yleistystä, huomattuasi väitteesi mahdottomuuden?
Väitit kaikkien raskautta jatkaneiden sen lapsen halunneen.
"Jep, tapauksia on varmaan muutama. Siis verrattuna siihen noin 10500 naiseen, jotka abortin vuodessa tekevät."
Täysin omaa arvailuasi. Ei voida mitenkän tietää moniko raskaus on ollut alunperin ei-toivottu. Luultavasti huimasti useampi kuin mitä ikinä tietoon tulee.
Muistatko koko jutun lähteneen siitä, että sinä väitit, että on todennäköisempää katua elämän antamista kuin riistämistä?
Tämä oli sinun oletuksesi väitteeseen, miten uskot tuota väitettä, jonka mukaisesti 94 % katuu aborttiaan, ja jolle ei mitään todellista pohjaa ole löytynyt, ainoastaan epämääräinen ei-suomalainen nettisivu, jonka viite ei johda mennekään.
Tämä sinun oletuksesihan ei kerro mitään millään todennäköisyydellä, kun puhutaan Suomessa abortin tehneistä naisista, jotka oikeasti ovat itse saaneet päättää raskauden keskeytyksestään ja heillä on kaikki realistiset olosuhteet päättää myö lapsen pitämisen suhteen. He ovat siis puhtaasti omaan tahtoonsa ja arvoihin pohjautuen valinneet abortin. Nythän on kyse siitä, katuvatko he aborttiaan.
Siis TOTTA KAI, jos puhutaan "abortin tekijöistä" aina puhutaan yleistäen. Ja nostetaan yleistykseksi se ryhmä, joita siellä on selvästi eniten. Näitähän Suomessa todellakin ovat ne, jotka ovat itse ratkaisuun päätyneet. Vai onko sinulla muuta tietoa? Pakottavatko suurin osa miehistä naisensa aborttiin tai huomaako suurin osa naisista raskautensa vasta kuudennella kuulla?
Tuskinpa.
"Mitä tämä sitten on? Yleistystä, huomattuasi väitteesi mahdottomuuden?
Väitit kaikkien raskautta jatkaneiden sen lapsen halunneen."
Väitätkö sinä, että naiset jatkavat raskauksia, vaikka eivät sitä lasta halua? Tuskinpa. Tähänhän ei liity juurikaan se, onko lapsi ollut vahinko eikä sitä ole tarkoituksenmukaisesti tekemällä tehty. Ei-toivottu on minusta tässä tapauksessa sellainen, jonka syntymää ei oikeasti haluta. Kun taas "toivottu lapsi" voi minusta siis aivan loistavasti olla vahinkokin, mutta loppujen lopuksi onnellinen sellainen. Heidän syntymäänsä on odotettu ja toivottu. Näissä tapauksissahan naiset ovat päättäneet lapsen haluta, vaikka se yllätyksenä on tullutkin, joten lapsi ei ole ei-toivottu! Ei-toivottuja ovat minusta ne, jotka pakotettaisiin synnyttämään vastoin vanhempien tahtoa.
"Ei voida mitenkän tietää moniko raskaus on ollut alunperin ei-toivottu. Luultavasti huimasti useampi kuin mitä ikinä tietoon tulee."
Siis kuten sanoin, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, katuvatko ne naiset, jotka sen abortin ovat valinneet. Hehän eivät halunneet jatkaa raskautta, se oli heidän päätöksensä, joten lapsi todellakin oli konkreettisesti ei-toivottu, ei onnellinen vahinko, kuten näillä, jotka ovat sen vahingon halunneet synnyttää. Näiden kahden ryhmän vertaaminen ei ole järkevää.
"Muistatko koko jutun lähteneen siitä, että sinä väitit, että on todennäköisempää katua elämän antamista kuin riistämistä?"
Tähh? Käsittääkseni juuri päinvastoin?
"Tämä oli sinun oletuksesi väitteeseen, miten uskot tuota väitettä, jonka mukaisesti 94 % katuu aborttiaan, ja jolle ei mitään todellista pohjaa ole löytynyt, ainoastaan epämääräinen ei-suomalainen nettisivu, jonka viite ei johda mennekään."
Niin, sitä parempaa tietoa odotellessa...
" He ovat siis puhtaasti omaan tahtoonsa ja arvoihin pohjautuen valinneet abortin. Nythän on kyse siitä, katuvatko he aborttiaan."
Niin, sen hetkiseen tahtoon ja arvoihin. Ne voivat muuttua (ja usein muuttuvatkin iän myötä). Katua voi paljon myöhemminkin.
"Väitätkö sinä, että naiset jatkavat raskauksia, vaikka eivät sitä lasta halua?"
No juurihan todettiin että aina sitä aborttia ei enää voi tehdä.
Ja on todella niitäkin joillekka se abortti olisi se pahempi vaihtoehto. Vai miksi lapsia annetaan adoptioon?
"Ei-toivottu on minusta tässä tapauksessa sellainen, jonka syntymää ei oikeasti haluta."
Tai sellainen jota ei haluta omaan elämään.
"Hehän eivät halunneet jatkaa raskautta, se oli heidän päätöksensä,"
Katuminen onkin sitä että jonkin asian muuttaisi/ tekisi eri tavoin jälkeenpäin jos voisi.
"Muistatko koko jutun lähteneen siitä, että sinä väitit, että on todennäköisempää katua elämän antamista kuin riistämistä?"
Tähh? Käsittääkseni juuri päinvastoin?"
Joo sori, meni väärin päin :D
""Tämä oli sinun oletuksesi väitteeseen, miten uskot tuota väitettä, jonka mukaisesti 94 % katuu aborttiaan, ja jolle ei mitään todellista pohjaa ole löytynyt, ainoastaan epämääräinen ei-suomalainen nettisivu, jonka viite ei johda mennekään."
Niin, sitä parempaa tietoa odotellessa..."
Heh, siis jos perustan sivun, jolle laitan, että "tutkimustuloksen mukaan" vain viisi prosenttia naisista todella katuu aborttiaan (eihän tähän toki mitään viitteitä tarvita), sinä uskot tuonkin, kun se kerran "virallisilla nettisivustoilla kerrotaan"? Parempi vielä jos kirjoitan sen englanniksi ja laitan muutaman linkin aborttikuvasivustoille? Kyllä on sun usko nettiin ja epämääräisiin sivustoihin kova, vaikkei mitään todellisia viitteitä tuohon tutkimukseen ollut.
"" He ovat siis puhtaasti omaan tahtoonsa ja arvoihin pohjautuen valinneet abortin. Nythän on kyse siitä, katuvatko he aborttiaan."
Niin, sen hetkiseen tahtoon ja arvoihin. Ne voivat muuttua (ja usein muuttuvatkin iän myötä). Katua voi paljon myöhemminkin."
Voi toki. Se on sitä jälkiviisautta, mikä on useimmiten turhaa. Monia muitakin asioita voi katua; kuten vaikka sitä lasten hankintaa, kun jäi kouluttautuminen sen takia väliin. Siis isnusta elämässä ei saa tehdä mitään, koska kaikkea voi katua? Edelleen usein toistettu fakta: päätöksiä ei voida tehdä 20 vuoden kuluttua, eikä 20 vuoden kuluttua keskeytystään katuva ihminen olisi "sama" ihminen eikä samassa tilanteessa, jos sen lapsen olisi pitänyt. Kysymys onkin, haluaisiko hän todella kaiken elämässään olevan toisin, eli haluaisiko hän OIKEASTI muuttaa 20 vuotta vanhan päätöksen ja peruuttaa kaiken muun, jonka on siihen mennessä kokenut? No, nämä ovat asioita, joita voi toki jossitella. Aivan kuten yksikin esimerkki, joka sanoi katuneensa aborttiaan vuosikymmenten kuluttua, koska MUIDEN asioiden seurauksena oli masentunut ja näin ollen myös se abortti oli siinä alakulossa palautunut mieliin. Siis yhtä hyvin, jos muut asiat eivät olisi menneet puihin, hän ei olisi välttämättä koskaan jossitellut aborttiaan. Että niin. Kummallisia ovat mielenliikkeet ja vielä kummempia ne, jotka väittävät paremmin toisten ajatukset tietävänsä kuin he itse.
""Väitätkö sinä, että naiset jatkavat raskauksia, vaikka eivät sitä lasta halua?"
No juurihan todettiin että aina sitä aborttia ei enää voi tehdä.
Ja on todella niitäkin joillekka se abortti olisi se pahempi vaihtoehto. Vai miksi lapsia annetaan adoptioon?"
Voi luoja sun kanssas! On sullakin taso keskustella: uskot 100 rosenttisesti, mitä tahansa nettiin painettua ulkomaista sivustoa, mutta Stakesin tutkimustuloksia ja ainoita loogisia vaihtoehtoja et suostu uskomaan, koska noin 10 500 naisen joukossa on ehkä joku, joka ei ole itse päätöstä tehnyt :D
Kiinnostavaa myöskin, että sinun mielestäsi kuitenkin on peruste jollekin se, että "joillekin" adoptio olisi parempi vaihtoehto kuin abortti! Siis ne muutamat, jotka eivät tunnista omia tunteitaan ja ota asioista selvää, ennen kuin sinne aborttiin menevät. Joista ei myöskään ole todisteita missään. Siis miksi ne "muutamat" nyt nousevat kaikkien muiden yli? Ja mites huomioidaan taas ne, jotka olisivat adoptioon antaneet ja sitä loppuelämänsä katuneet? Näitähän toki on myös. Voidaanko siis puhua itse asiassa yhtään mistään, jos kerran sinun mielestäsi mitään ei voi yleistää? Paitsi ne nettisivut, joista sinä satut tykkäämään :D
""Ei-toivottu on minusta tässä tapauksessa sellainen, jonka syntymää ei oikeasti haluta."
Tai sellainen jota ei haluta omaan elämään."
Juuri niin. Ei haluta omaan elämään, joten syntymääkään ei haluta. Vapaaehtoisesti adoptioon annettavakaan ei ole minusta ei-toivottu. Sen syntymä on kovastikin toivottu sen raskaana olevan naisen kannalta, koska hän kerran uskoo sen olevan paras ratkaisu.
""Hehän eivät halunneet jatkaa raskautta, se oli heidän päätöksensä,"
Katuminen onkin sitä että jonkin asian muuttaisi/ tekisi eri tavoin jälkeenpäin jos voisi."
Ja missä kohti sinä tuosta tutkimustuloksesta (94 % katuu) osasit tulkita tuon noin? Oletko nähnyt tutkimuksen perusteet? Jos olet, laita toki viittaus, koska kukaan muu ei ole sitä löytänyt.
*"Katuminen onkin sitä että jonkin asian muuttaisi/ tekisi eri tavoin jälkeenpäin jos voisi."
"Ja missä kohti sinä tuosta tutkimustuloksesta (94 % katuu) osasit tulkita tuon noin? Oletko nähnyt tutkimuksen perusteet? Jos olet, laita toki viittaus, koska kukaan muu ei ole sitä löytänyt."*
Se olikin omaa(?) tulkintaani, sitä miten näen katumuksen tunteena. Mitä se nyt yleensä sitten tarkoittaa..
*""Tämä oli sinun oletuksesi väitteeseen, miten uskot tuota väitettä, jonka mukaisesti 94 % katuu aborttiaan, ja jolle ei mitään todellista pohjaa ole löytynyt, ainoastaan epämääräinen ei-suomalainen nettisivu, jonka viite ei johda mennekään."
Niin, sitä parempaa tietoa odotellessa..."*
Kun siitä väitetystä stakesin tutkimuksesta ei ole löytynyt tuotakaan vähää, edes pientä mainintaa MISTÄÄN jonka mukaan katujia olisi se 20%.
Kukaan ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta kyseistä tietoa linkittänyt joten koko jutun olemassaolosta ei edelleenkään ole minkäänlaista todistetta.
Linkitäppä sinä vuorostasi tieto/todiste jolla kumoat tämän 94%n.
"Kun siitä väitetystä stakesin tutkimuksesta ei ole löytynyt tuotakaan vähää, edes pientä mainintaa MISTÄÄN jonka mukaan katujia olisi se 20%.
Kukaan ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta kyseistä tietoa linkittänyt joten koko jutun olemassaolosta ei edelleenkään ole minkäänlaista todistetta.
Linkitäppä sinä vuorostasi tieto/todiste jolla kumoat tämän 94%n."
Kyllä nyt vielä sinulla on velvollisuus TODISTAA se 94 % :D Muutenhan se ei ole mitään muuta kuin luku jollain täysin epämääräisellä sivustolla, jonka sinä olet sattunut löytämäään ja joka ei edes mitenkään käsittele suomalaisia. Netissähän voi julkaista ihan mitä tahansa. Todista se, mistä se luku on saatu ja miten tutkimus tehty. Sitä et ole vielä pystynyt tekemään. Ei siis sitäkään uskota ennen oikeata tutkimusnäyttöä, ethän sinäkään usko _Stakesin_ tutkimusta kuulopuheelta, ja siinä on sentään kyse SUOMALAISESTA VIRALLISESTA TUTKIMUSLÄHTEESTÄ. Sitä odotellessa siis. Siihen mennessä tuo sinun 94 % ei kerro edes muusta maailmasta yhtään mitään, jos et tutkimusta jostain löydä.
"Kyllä nyt vielä sinulla on velvollisuus TODISTAA se 94 % :D Muutenhan se ei ole mitään muuta kuin luku jollain täysin epämääräisellä sivustolla, jonka sinä olet sattunut löytämäään ja joka ei edes mitenkään käsittele suomalaisia. Netissähän voi julkaista ihan mitä tahansa. Todista se, mistä se luku on saatu ja miten tutkimus tehty. Sitä et ole vielä pystynyt tekemään. Ei siis sitäkään uskota ennen oikeata tutkimusnäyttöä, ethän sinäkään usko _Stakesin_ tutkimusta kuulopuheelta, ja siinä on sentään kyse SUOMALAISESTA VIRALLISESTA TUTKIMUSLÄHTEESTÄ. Sitä odotellessa siis. Siihen mennessä tuo sinun 94 % ei kerro edes muusta maailmasta yhtään mitään, jos et tutkimusta jostain löydä."
Ei. Jos väität että näin ei ole niin sinun pitäisi pystyä se todistein kumoamaan.
No jos nettiin saa kirjoitella mitä sattuu niin kuinka enää mikään täällä voi olla uskottavaa?
Niin kauan tieto pätee kunnes todistat että se on julkaisijaltaan pelkkää tutkimatonta tekstiä.
Asia on siis tosi niin kauan kunnes toisin todistetaan. Ainakin todempi kuin sellainen mitä ei edes mainita muualla kuin kenen tahansa epävirallisessa käytössä olevalla foorumilla..
Nyt olet kyllä väärässä. Sinä et ole osoittanut vielä mitään todisteita, että tuo kyseinen tutkimus on olemassa. Kun minä kysyn sen todenperäisyyttä, miksi et laita edes linkkiä sille kyseiselle sivustolle? Miksi et laita linkkiä siihen tutkimukseen, johon se viittaa? Jostainhan ne luvut täytyy tulla, ja jos et pysty mitenkään todistamaan niiden alkuperää ja edes maata, tai kuka sen tutkimuksen on teettänyt ja julkaissut, et todellakaan voi vaatia toisia kumoamaan sen todenperäisyyttä. Ethän sinä ole edes yrittänyt näyttää sitä vielä toteen! Minkä takia minun tarvitsisi etsiä netistä tietoa kuin neulaa heinäsuovasta, jostain epämääräisestä "tutkimuksesta", jonka tiedoiksi olet minulle antanut, että "94 % abortin tehneistä katuu". Kuka tutkimuksen on tehnyt, missä, ja mikä sivusto oli se, missä tuokaan tulos oli?
"Ei. Jos väität että näin ei ole niin sinun pitäisi pystyä se todistein kumoamaan."
Siis ei, JOS minä väittäisin maapallon kiertävän auringon ympärillä neliönmallista rataa, MINUN tehtäväni olisi todistaa, miksi niin väitän. Vasta sen jälkeen on nykyisen ellipsin (?) muotoisen kiertoradan puolustajien aika kumota väitteeni!
"No jos nettiin saa kirjoitella mitä sattuu niin kuinka enää mikään täällä voi olla uskottavaa?"
Se on sitä kriittistä suhtautumista, jota nykyään tietoyhteiskunnan aikana iskostetaan jokaisen nappulan päähän jo ala-asteelta lähtien, mutta valitettavasti me vanhemmat vielä "uskomme helposti sokeasti painettuun sanaan", koska siihen olemme lehtiä, kirjoja jne. tietoa etsiessämme tottuneet. Siksi on kaikkea tietoa netistä hakiessaan aina mietittävä kenen sivustoilla tietoa on, ja kuinka luotettava lähde se on. Siis esimerkiksi terveydenhuollon sivut ovat pätevämpiä kuin jonkun yksityisen henkilön kotisivut; suomalaiset sivut kertovat paremmin suomalaisista todellisuuksista kuin ulkomaalaiset. Siihen on vain totuttava. Internet ei todellakaan ole mikään absoluuttinen totuus, vaikka sieltä tekstiä löytyisikin. Siksi aina kaikkeen tietoon täytyy olla lähde, josta tieto tulee. Kuten tuohon sinun 94 %:iin.
Kysyit missä se 94% on löydettävissä..? No johan se linkki on tuolla koko ketjun aloituksessakin!!
Ja kopioitu lause on suoraa sieltä.
On siis kaksi väitettä katujien %-osuudesta.
Toisesta löytyy toteamus edes joltakin viralliselta infosivustolta.
Toisesta ei löydy mitään tietoa mistään.
Kumpi tieto on uskottavampaa?
Myönnän syyllisyyteni huonoon lukemiseen ja seikkailemmiseen monien keskustelujen välillä :D
Mutta tämän keskustelun ansiosta lähdin etsimään oikeaa tietoa.
Alla yhden aiheen Review-artikkelin otsikko, tekijätiedot ja tiivistelmä sekä luku, joka kertoo naisten tunteista abortin jälkeen.
Minä en löytänyt mistään 94 %, etsikää joku paremmin, jolla on nyt aikaa :D
-----
The effects of induced abortion on emotional experiences and relationships: A critical review of the literature
Zoë Bradshaw1 and Pauline SladeCorresponding Author Contact Information
Department of Psychology, Clinical Psychology Unit, University of Sheffield, Western Bank, Sheffield S10 2UR, UK
Received 6 March 2002; revised 28 February 2003; accepted 4 September 2003. ; Available online 13 November 2003.
Abstract
This paper reviews post-1990 literature concerning psychological experiences and sexual relationships prior to and following induced abortion. It assesses whether conclusions drawn from earlier reviews are still supported and evaluates the extent to which previous methodological problems have been addressed.
Following discovery of pregnancy and prior to abortion, 40–45% of women experience significant levels of anxiety and around 20% experience significant levels of depressive symptoms. Distress reduces following abortion, but up to around 30% of women are still experiencing emotional problems after a month. Women due to have an abortion are more anxious and distressed than other pregnant women or women whose pregnancy is threatened by miscarriage, but in the long term they do no worse psychologically than women who give birth. Self-esteem appears unaffected by the process. Less research has considered impact on the quality of relationships and sexual functioning, but negative effects were reported by up to 20% of women.
Conclusions were generally concordant with previous reviews. However, anxiety symptoms are now clearly identified as the most common adverse response. There has been increasing understanding of abortion as a potential trauma, and studies less commonly explore guilt. The quality of studies has improved, although there are still some methodological weaknesses.
Author Keywords: Termination; Pregnancy; Abortion; Psychological; Distress; Relationships
-----------
7. How do women feel after their abortion?
Most studies addressing this question have involved longitudinal designs, usually with assessments prior to and following abortion. However, changes in psychological variables when a preabortion baseline is used should be interpreted with caution, as previous reviews have found this to be the time of greatest distress [Adler et al., 1992]. Unfortunately, many studies report only comparative information, rather than information that allows the interpretation of absolute levels of distress or adjustment.
7.1. How do women feel immediately after their abortion?
Situational anxiety was assessed immediately before and after abortion by [Wells, 1992]. Mean levels of anxiety decreased significantly. This provides support for Wells' suggestion that anxiety around the time of abortion is due to anticipation of the mild–moderate pain associated with this procedure, as well as the general experience of abortion, as anxiety reduces once the procedure is complete and there is no longer fear of pain. However, whilst levels of anxiety prior to abortion were elevated and comparable to levels found in preoperative samples, it was unclear whether levels had decreased to within a normal range immediately after the abortion. Additionally, this study has several problems in terms of its sample that severely limit its reliability and generalisability.
Depressive symptoms were assessed immediately after abortion, and for the month prior to abortion, by [Major et al., 2000], using the depression scale of the Brief Symptom Inventory. Levels of depressive symptoms were significantly lower after the abortion, but no general population norms were provided to aid further interpretation. Major at al. also found that women felt significantly more positive than negative emotions immediately following abortion, and significantly more relief than either positive or negative emotions.
In contrast to the decrease in depressive symptoms found by [Cozzarelli, 1993 and Major et al., 2000] found no changes in levels of depression, when it was assessed immediately before abortion using the CES-D and after abortion using the Depression subscale of the SCL-90. Low to moderate levels of depression were found at both time points, with mean scores being closer to levels found in the general population (albeit slightly raised) than reported for psychiatric populations. This study was not designed to look specifically at pre–post abortion depression, but rather was focussed on factors that predicted coping. Different measures of depression were used for each time point (to minimise recall of earlier responses) and so comparisons across time were hindered.
The final study focussing on depression [Major et al., 1990] used the short form of the Beck Depression Inventory (BDI) immediately after abortion. The mean score for the sample as a whole was in the range of no to minimal depression. In terms of classification into groups, 64% of women could be classed as having no or only minimal depression, 21% were mildly depressed, 11% were moderately depressed, and 4% were severely depressed. [Major et al., 1990] also used an 8-item original mood measure (including items on guilt, relief, sadness, control and loss), which suggested that women showed good adjustment after abortion. Whilst this measure assessed some interesting variables, it was difficult to interpret.
[Cozzarelli et al., 1998] found quite high levels of self-esteem immediately after abortion, using the Rosenberg Self-Esteem Scale (RSES). In previous work, [Cozzarelli, 1993] also found high levels of self-esteem prior to abortion. Taken together, these studies suggest quite strongly that self-esteem is quite high and stable immediately prior to and following abortion.
Evidence for immediate consequences of abortion is limited, and the relevance of looking at changes over such a short period of time could be questioned. There were no good-quality studies focussing on anxiety, but the better quality studies looking at depression suggested that although depression decreased immediately following abortion, levels of depression were still slightly raised.
7.2. Are emotional responses sustained during the following month?
Whilst distress seems to decrease following abortion, there is considerable variation in rates of “caseness” reported for the first few weeks after abortion, even where the same measures are used and preabortion rates are similar. For example, [Henshaw et al., 1994] and [Slade et al., 1998] both reported rates of caseness before abortion of 40–45% for anxiety and 20% for depression, but Henshaw et al. reported fewer cases of anxiety and depression 2 weeks after abortion (19% for anxiety and 3% for depression) than Slade et al. at 4 weeks (27% for anxiety and 9% for depression). It is of note that both studies found a higher frequency of significant anxiety than depression. The fact that anxiety remained high suggests that whilst preoperative anxiety may be relevant to preabortion anxiety, it is unlikely to be the sole contributor to anxiety.
[Urquhart & Templeton, 1991a] and [Zolese, 1991] also found similar rates of caseness (using measures that combined anxiety and depression) before abortion and both found that rates of distress decreased following abortion, but again their findings for the weeks immediately following the abortion differed. Compared to rates of around 65% prior to abortion, Urquhart and Templeton reported relatively low incidence rates of 18% at 1 week (a significant decrease) and 8% at 4 weeks, whereas Zolese reported rates of 28–32% at 3 weeks. The variation in scores postabortion was attributed to differences in measurement by [Zolese, 1991] and to differences in definitions of incidence by [Urquhart & Templeton, 1991b], although this raises the question of why the results of the studies were similar prior to abortion.
Decreases in distress were again found by [Lauzon et al., 2000]. The prevalence of women reporting “high” distress on the IPSI dropped from 57% (prior to the abortion) to 42% (1 to 3 weeks after the abortion), and significantly more women were highly distressed at follow-up than in the general population comparison group (22%). The prevalence in men dropped from 41% to 31% over the same period, although at follow-up the differences between the study (31%) and general population comparison group (22%) were no longer significant.
Other studies have considered distress as a continuous variable rather than in terms of caseness. Depression and mood were assessed 3 weeks following abortion by [Cozzarelli, 1993]. Mean levels of depression had dropped significantly compared to immediately following abortion and the “moderately good” mood (assessed on a newly developed mood measure) found immediately following abortion had also improved significantly by the 3-week follow-up. Clinical significance was not addressed and though statistically significant, changes in scores were small and levels of depression were still higher than typically found in the general population. However, these results may overestimate levels of distress at the follow-up stage, as there had been a high rate of attrition (62%) by the 3 week follow-up, with analysis suggesting that women who were coping well immediately after abortion were less likely to complete the follow-up measure.
Information on emotional responses 1 month after abortion was presented by three papers, based on the same sample of women [Cozzarelli et al., 1998, Major et al., 1998 and Major et al., 1997]. The article by [Major et al., 1997] reported the most complete data, with information on 615 women. An abbreviated version of the Positive Well-being Scale and four subscales of the SCL-90 (anxiety, depression, hostility, and somatization) were used to create composite scores of “well-being” and “distress,” respectively. The well-being of women 1 month following abortion was described as “relatively high.” The distress levels were not interpreted, but appeared to be quite low. Whilst the authors did check the reliability of their composite measure, norms for the general population were not available to assist in the interpretation of the results.
[Major et al., 1998] also gathered information on levels of “distress” experienced by women in the month before and in the month after abortion. Although statistical comparisons were not reported, levels of distress were lower in the month after abortion and the anxiety, depression, and hostility subscales were all below the clinical cutoff for the scale, but higher than nonpatient female norms.
[Miller et al., 1998] found that state anxiety (on the State-Trait Anxiety Scale) was highest prior to abortion, but had decreased significantly 2 weeks after the abortion. It remained stable 6–8 months later.
In summary, whilst the majority of studies found decreases in distress following abortion, this was not invariably the case. In contrast, [Rizzardo et al., 1992] found stability in scores on the SCL-90 prior to abortion and 3 months afterwards. [Major et al., 2000] also reported that levels of depression on the Brief Symptom Inventory increased significantly 1 month after abortion, as compared to immediately post abortion. However, levels of depression at both these times were significantly lower than immediately prior to abortion.
Consideration of posttraumatic stress (PTS) symptoms in relation to abortion is an interesting addition to research in this area. [Miller et al., 1998] also assessed avoidance and intrusions before and after abortion, and found that mean levels were highest prior to abortion. Levels had dropped significantly 2 weeks after the abortion and significantly decreased even further 6–8 months following abortion. Clinically, the largest change occurred in the preabortion to 2-week postabortion phase. Unfortunately, a modified version of the Impact of Event Scale (IES) was used and interpretation of absolute levels of PTS symptoms was not possible because parameters of measurement were not provided. The use of the IES prior to abortion could be questioned, as it was designed for use after traumatic events. Prior to abortion, the IES may assess anticipatory anxiety, rather than PTS symptoms. However, the fact that avoidance and intrusions were higher prior to the abortion could suggest that not only the actual experience of having the abortion might be traumatic, but also that factors such as anticipating abortion or even having an unplanned pregnancy could act in this way.
[Slade et al., 1998] also assessed women on the IES a month following abortion. The authors were interested in whether medical abortions were associated with more PTS symptoms than surgical abortions. Such procedures involve factors previously associated with PTS symptoms (for instance, the woman is conscious and has a more active role in a procedure that involves blood, pain, and the death of the foetus). No symptomatic differences were found between the two groups, although women having medical abortions who saw the foetus experienced more intrusive events than those who did not. No comments on the absolute levels of avoidance or intrusions found were made, and no comparisons of these results with other populations were provided. Compared with a population diagnosed as suffering from stress response syndromes after serious life events [Horowitz et al., 1979], levels of avoidance were similar, whereas levels of intrusions were somewhat lower for the women who had an abortion. It must be noted that instruments potentially diagnostic of posttraumatic stress disorder (PTSD) were not utilized and aspects important to diagnosis (such as hypervigilance and symptom duration of 4 weeks) were not included. However, there is an emerging literature indicating that pain and/or medical procedures may lead to high levels of PTS symptoms, with some people meeting criteria for PTSD [Czarnocka & Slade, 2000 and Schreiber & Galai-Gat, 1993].
Considering other dimensions, [Miller et al., 1998] found that 62% of women reported that they had felt “a great deal” of relief in the first 2 weeks following abortion, 32.5% said they had felt “a moderate amount” or “a little” relief and 5.5% had felt “none.” A quarter of women reported feeling guilty “a little” in the first 2 weeks following their abortion, whereas almost three-quarters had not felt guilty. Finally, a third of women reported that they had felt depressed “a little” in the first 2 weeks, and two thirds had not felt depressed at all. However, this study is relatively weak, as the variables were assessed with a single question with restricted response options. This study also assessed self-esteem prior to, 2 weeks after, and 6–8 months after abortion, using the RSES. Mean levels of self-esteem remained constant over these times. However, it was unclear whether self-esteem was high or low, as only comparative information on a composite measure was provided. Levels of self-esteem were also found to be similar prior to and 1 month after abortion by [Major et al., 2000] using a shortened version of the RSES.
[Henshaw et al., 1994] found that compared to before abortion, self-esteem had fallen in 38% of women 2 weeks after abortion, improved in 55% of women, and remained the same in 7% of women. However, the measure of self-esteem was unstandardised and no definition of “change” was provided. The seemingly different results found compared to [Major et al., 2000 and Miller et al., 1998] probably reflects differences in reporting (i.e., the use of changes in individual scores rather than changes in group means), with group means masking individual changes.
One of the few comparative studies in this section [Cohan et al., 1993] recruited women at their pregnancy test. As mentioned previously, women who later had an abortion reported significantly more negative and less positive affect around the time of their pregnancy test, than women who decided to continue their pregnancies. Following abortion these differences almost disappeared, with moderate/high levels of positive affect and only low levels of negative affect being reported by the women who had an abortion. This suggests that the periods associated with highest distress are when women are anticipating and discovering an unwanted pregnancy and that the distress is not long lasting. However, conclusions from this study should be viewed with caution due to the small sample.
7.3. What are the long-term emotional implications of abortion?
Studies considering longer term implications tended to be of a high quality and generally found low levels of distress. With longer follow-up periods and broader measures, it becomes increasingly difficult to attribute any identified emotional problems to the abortion, as the possibility for other distressing life events to have occurred in the intervening period increases with time. [Howie et al., 1997] reported a 2-year follow-up of the sample reported by [Henshaw et al., 1994]. Scores on the Short Form 36, which includes a Mental Health subscale, were within the range found in the general population, and consultation rates for psychiatric problems were 15–19% (although no general population comparison figures were provided). Unfortunately, comparison with previous scores on the HAD was not possible as this measure was not repeated at follow-up, and it was not possible to interpret changes in self-esteem over time. The low follow-up rate of 39% reflects problems of attrition often found in studies with longer follow-up periods. [Major & Gramzow, 1999] also found low levels of distress (on a composite measure using the depression, anxiety, and hostility subscales of the Brief Symptom Inventory) in their 2 year follow-up of the sample recruited by [Major et al., 1997], where 50% of women responded. The mean level of distress was significantly lower than prior to abortion, although in real terms the amount of change was small. The follow-up study focused on how attempts at thought suppression due to stigma involved in discussing the abortion with others could lead to intrusive thoughts. This presents an alternative to the PTS explanation of intrusions. Unfortunately, though, this study focused on the relationship between the variables mentioned previously, and provided only limited details of the actual levels of intrusions experienced. The majority of women reported some intrusive thoughts, but only 3% reported experiencing intrusive thoughts “quite a bit” or “a great deal,” and 35% of women experienced no intrusive thoughts. The measure of intrusions consisted of only four items, taken from two established questionnaires, and was unstandardised.
[Major et al., 2000] also assessed PTS symptoms associated with abortion (using an adapted PTS measure), and found that only 1% of their sample of 442 women could be classed as showing evidence of PTSD 2 years after abortion. This must be placed in context of community prevalence estimates for women of equivalent age range, which are suggested to be around 2% [Perkonigg et al., 2000 and Stein et al., 1997]. Rates of depression were also assessed by [Major et al., 2000], who found that 20% of women had experienced depression in the 2 years since their abortion, as compared to 26% of the sample who had experienced depression at any time prior to the pregnancy (according to their questionnaire version of the Diagnostic Interview Schedule Depression interview). They also found that a history of depression prior to pregnancy was a risk factor for depression and lower self-esteem 2 years after the abortion. Levels of depression on the Brief Symptom Inventory were still lower 2 years postabortion than prior to abortion, although levels were higher at 2 years than immediately after abortion. This study reported a relatively wide range of measurements. Women still reported feeling more relief than negative or positive emotions after 2 years, the same as immediately after abortion. Small, but significant increases in self-esteem were also found at 2 years, compared to immediately before and a month after the abortion.
Two large-scale prospective longitudinal studies followed women for around 10 years. Both used comparison groups and were relatively sound in design. The psychiatric morbidity of over 13,000 UK women with an unplanned pregnancy was assessed over a period of 8 to 11 years in a study by [Gilchrist et al., 1995]. Total rates of psychiatric disorder were no higher following abortion than they were following childbirth, when previous psychiatric history was controlled for. However, problems may have been underrecognised as the assessments were solely via GP reports.
[Russo & Zierk, 1992] followed the reproductive status of over 5000 American women over 8 years, interviewing them annually. Having had one abortion over this period of time was associated with higher self-esteem. In terms of group comparison, those who had one abortion reported higher self-esteem than those who had had wanted or unwanted children or repeat abortions. However, these differences disappeared once preexisting self-esteem and other contextual factors were controlled. In addition the initial significant correlation was too small to be of any clinical significance (accounting for less than 1% of the variance). The authors interpreted this as meaning that the relationship between abortion and well-being was due to the role of abortion in controlling fertility and due to there being a relationship between abortion and coping resources. This was the only study to collect comprehensive baseline data before pregnancy and illustrates the importance of controlling for preexisting psychological and contextual factors. Taken together, these two studies suggest that women who have abortions have at least similar outcomes to women who continue their wanted or unwanted pregnancies.