Näin jännää unta toissa yönä. En vain tajunnut siitä mitään, se vaikutti täysin turhalta (verrattuna painajaisiin, joissa yleensä käsitellään pelkoja jotka tiedostan ihan tajunnallisestikin, kuten hämähäkkejä ja kummituksia tai uniin joissa on selkä juoni ja joita siis yleensä näen).
Uni tapahtui merenrannalla, selkeästi jossain ulkomailla, näkyvissä oli vain hiekkaa ja merta. Rannalla mies käveli harmaassa popliinitakissa ja hatussa veteen.
En ole varma yrittikö mies itsemurhaa vai mitä, koska se meri oli harmaanvihreä ja myrskyisä ja taivas harmaa ja synkkä, ja mies menetti otteen pohjasta eikä korkeiden aaltojen takia tienny missä suunnassa maa oli ja lähti uimaan väärään suuntaan ja hukkui. En ole varma oliko kyse tarkoituksellisesta itsemurhasta juuri siksi, että mies yritti löytää oikean suunnan takaisin rantaan (tavallaan "tiesin" miehen tahdon päästä rantaan).
Näin miehen kasvot vasta veden alla (vaikka en siis ollut itse vedessä sillä hetkellä, tilanne oli vähän samanlainen kun elokuvissa, kun kamera on paikalla, mutta ei edusta ketään toista ihmistä), hän oli kolmissakymmenissä ja klassisella tavalla komea (tuli mieleen n.50-luvun filmitähdet). Ei siis kukaan tuttu.
Tavallaan olin siellä rannalla läsnä tuossa vaiheessa, tavallaan en. Kuten sanoin, "kameramainen" fiilis. Sitten taivas muuttui kirkkaan siniseksi ja meri samoin, ja minä ja jotain ystäviäni (en pysty havaitsemaan montako meitä oli) menimme veteen. Siellä oli miekkakaloja ja seisoin vedessä ja kuvasin kännykälläni kun nämä miekkakalat hyppivät ilmaan kuin delfiinit. Niitä kaloja oli siis todella paljon, tyyliin puolen metrin välein niitä hyppi ilmaan. Allot olivat vieläkin isoja, vaikkei tuullut ja oli aurinkoinen sää.
Unen aurinkoinen osa oli todella kaunis (rakastan todella merta), mutta tuo teeman ja tunnelman muutos hämää. Ja siinä vaiheessa kun olin selvästi fyysisesti rannalla läsnä ystävieni kanssa, tiesin hukkuneesta miehestä, ja tästä syystä sanoin ylempänä, että tavallaan olin läsnä. Ja sää siis muuttui todella nopeasti miehen hukuttua, ikään kuin sää olisi odottanut häntä kunnes kirkastui. Ja hassua oli, että meri tosiaan velloi vielä kirkkaalla säälläkin kuin navakassa tuulessa, vaikka oli täysin tyyntä.
Olisin kiitollinen jos joku yrittäisi tulkita tätä jollain tapaa.
Uni tapahtui merenrannalla, selkeästi jossain ulkomailla, näkyvissä oli vain hiekkaa ja merta. Rannalla mies käveli harmaassa popliinitakissa ja hatussa veteen.
En ole varma yrittikö mies itsemurhaa vai mitä, koska se meri oli harmaanvihreä ja myrskyisä ja taivas harmaa ja synkkä, ja mies menetti otteen pohjasta eikä korkeiden aaltojen takia tienny missä suunnassa maa oli ja lähti uimaan väärään suuntaan ja hukkui. En ole varma oliko kyse tarkoituksellisesta itsemurhasta juuri siksi, että mies yritti löytää oikean suunnan takaisin rantaan (tavallaan "tiesin" miehen tahdon päästä rantaan).
Näin miehen kasvot vasta veden alla (vaikka en siis ollut itse vedessä sillä hetkellä, tilanne oli vähän samanlainen kun elokuvissa, kun kamera on paikalla, mutta ei edusta ketään toista ihmistä), hän oli kolmissakymmenissä ja klassisella tavalla komea (tuli mieleen n.50-luvun filmitähdet). Ei siis kukaan tuttu.
Tavallaan olin siellä rannalla läsnä tuossa vaiheessa, tavallaan en. Kuten sanoin, "kameramainen" fiilis. Sitten taivas muuttui kirkkaan siniseksi ja meri samoin, ja minä ja jotain ystäviäni (en pysty havaitsemaan montako meitä oli) menimme veteen. Siellä oli miekkakaloja ja seisoin vedessä ja kuvasin kännykälläni kun nämä miekkakalat hyppivät ilmaan kuin delfiinit. Niitä kaloja oli siis todella paljon, tyyliin puolen metrin välein niitä hyppi ilmaan. Allot olivat vieläkin isoja, vaikkei tuullut ja oli aurinkoinen sää.
Unen aurinkoinen osa oli todella kaunis (rakastan todella merta), mutta tuo teeman ja tunnelman muutos hämää. Ja siinä vaiheessa kun olin selvästi fyysisesti rannalla läsnä ystävieni kanssa, tiesin hukkuneesta miehestä, ja tästä syystä sanoin ylempänä, että tavallaan olin läsnä. Ja sää siis muuttui todella nopeasti miehen hukuttua, ikään kuin sää olisi odottanut häntä kunnes kirkastui. Ja hassua oli, että meri tosiaan velloi vielä kirkkaalla säälläkin kuin navakassa tuulessa, vaikka oli täysin tyyntä.
Olisin kiitollinen jos joku yrittäisi tulkita tätä jollain tapaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.