Olen ihmetellyt miksi ihmiset ei vastaa viestiin(siis jonkinmoiset mukavat tutut) jos kerran vastaavat ja kertovatkin, että olipa mukava kun otit yhteyttä?
Sitten ei enää vastausta kuulu lapsuuden ystäviltäkään kuulumisten merkeissä? Voisihan sitä laittaa, että en ehdi tai vastaavaa, kun olen eläkkeellä:))
Sitten ei enää vastausta kuulu lapsuuden ystäviltäkään kuulumisten merkeissä? Voisihan sitä laittaa, että en ehdi tai vastaavaa, kun olen eläkkeellä:))
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajan myötä. Minulla on ollut monta, mutta hyvin harva pitää yhteyttä. Olen tehnyt päätöksen, että en minäkään, vaan katselen uusia asioita. Jotkut ajavat autolla 500 km. Meille olisi sieltä 30 km, mutta niin kiire on, ettei ehdi käväistä- kesälomalla. Se tarkoittaa, ettei kiinnosta. Mutta uusiakin voi saada, sillä mielellä elelen. Itse ole yrittänyt olla aktiivinen, kirjoittelen kirjeitä ja kortteja esim. En itse katso paljon televisiota, monelle se on niin tärkeää, että närkästyvät, jos sattuu soittamaan. Hyvin harva sulkee myös television, jos menee käymään.
Minäkään en viitsi enää soitella, kun se on yksipuolista.
Aina voi olla jotain toisella joka voi häiriintyä, jos soittaa, mutta sähköposti luulisi olevan sellainen, että vastaa silloin vaikka ihan lyhyesti, kun menee koneelle.
Sen vaistoaisi, jos vastaukset on muutaman sanan pituisia, että viestintä ei ole tervetullutta, mutta jos ei vastaa mitään, tuntuu nololta, että edes viestitti.
Hyvin monethan onkin kiinnostuneita vain matkoista milloin mihinkin, tai kuinka kännissä oli milloin missäkin ja ei muista mitään, tai missä oli naisia/miehiä ja oli se sellaista menoa, että...
Vaikuttaa, että entisajan ajattelukyky on kadonnut
ei pähkäilyä ajankohtaisista aiheista, ei muisteluita, ei mitään...
Kai se noinkin voi olla. Minulla on ollut saada muutama ystävä, joiden kanssa kyllä muistellaan menneitä aina kun tavataan ja soitellaan usein! Tänään viimeksi rakennettiin uusiksi yhteiskuntaa. Me olemme vissiin tällaisia tylsiä ihmisiä, ei hirveästi matkustella, kun ei ole varaa ja niinpä jaksetaan seurata,mitä tässä ympärillä tapahtuu. Mutta nämä ovatkin sellaisia,jotka olen tuntenut vuosikymmenet ihan nuoresta likasta. Eipä ole tullut sellaista tunnetta, että otan yhteyttä sopimattomasti tai jos tosiaan on sopimaton hetki, ollaan sovittu, että soitellaan illalla ja on sitten soiteltu.
Sen sijaan erään viimeaikaisten tuttavuuden kohdalla on havaittavissa tuo ilmiö: ei soita itse, on vaivaantunut jos minä soitan, lähettää silti tyhjänpäiväisiä sähköposteja, pyytää niissä tapaamista, kun yrittää siitä sopia ei koskaan sovi. Jos lähetän sähköpostia, vastaa joskus muutaman viikon kuluttua jne. Olen jättänyt arvon rouvan omaan huomaansa. Ymmärrän kyllä miltä tuntuu: ikäänkuin kerjäisi seuraa. Ehkä hän sen niin kokeekin.
No kyllähän sen saa, mutta tuo oli vanha sananlasku. Vanhoille tutuillekin kun soitan jotkut pitkittää puhelua, kun asiat loppuu, että et kohta soita, kun tulee kalliiksi.
Sanoo aina "soitellaan", mutta soittoa ei kuulu.
Voishan se olla itselläkin jos pari kolme soittaisi(eri-ihmistä) päivittäin, että tulisi tressaantuneeksi, en usko, kun töissä tuli satoja puheluita päivittäin, enkä väsynyt siihen, ne nyt oli tuntemattomia ja joku tuttu.
Loppumetreillä sitten ihmetellään, kun kukaan ei muista? Yleensä vanhemmista ihmisistä on tullut mukavia puhekavereita, mutta he kuolevat pois..
On tainnut käydä niin, että ihminen on tullut riippumattomaksi ulkopuolisista. Ajattelen, että olemmeko luoneet ympärillemme näkymättömän muurin, jota emme rohkene ylittää?
Mutta: Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.
Hyvin moni on tittelinsä "vanki" ja luulevat tietävänsä paljon enemmän kuin toiset, mutta monien tieto on hyvin kapea-alaista.
Kymmenillä aloilla toimineella on monesti sellaista tietoa, että se "viisas" loukkaantuu, kun huomakin, että hän ei tiedä ja tuo joka on mikä lie tiesi enemmän.
Kerron tapauksen juristista joka oli tullut Töölön kirjastoon opastamaan ihmisiä asunto oy laista.
Minä kysyin ja juristi vastasi, mutta aivan väärin? Katsoi minua epäluuloisesti tarkisti lakikirjasta miten asia on ja sanoi, että olit oikeassa. Kun hän oli viidesti neuvonut väärin ja aina todennut, että "olet oikeassa" ja että "tunnet lain paljon paremmin kuin minä jonka piti antaa neuvoja". "Tule toimistoon, niin siellä opastamme, mutta se maksaa"???
Ajatella kuinka paljon vahinkoa saa sellainen opastaja?? Ja kansa maksaa aina.
useimmiten onkin helpompaa kaikessa rauhassa etsiä vastausta kirjoista ja papereista kuin kertoa se suoraan heti paikalla kysyjälle.
Jos kerran tiesit kysymäsi asiat, niin miksi kysyit? Halusitko päteä hieman?