Kuinka pääsette kauriit yli, jos puoliso pettää? Itselläni ei meinaa millään pää kestää. Vaikka suhteemme on nyt itseasiassa parempi ja keskustelut syvempiä, en pysty yhtään ajattelemaan, että meillä olisi tulevaisuutta... päivä kerrallaan ja etsien syitä, jotta pääsisi pois...vuorille...yksin :-)
Unissani maksan jollekin mieheni iskemisestä, jotta saisin huutaa ilmoille kaiken padotun vihan ja surun, että voisin katkerana ja jääkylmänä sanoa, että minä yritin ja rakastin, mutta sinä et ansaitse minua. En mitenkään haluaisi myöntää, että itse olen se, joka ei usko ja yritä, vaan lähtee "kevyin perustein" kipsuttelemaan pois elämänsä rakkaustarinasta. Onko kauris todelliselta minuudeltaan synkkis ja yksinäinen susi?
Unissani maksan jollekin mieheni iskemisestä, jotta saisin huutaa ilmoille kaiken padotun vihan ja surun, että voisin katkerana ja jääkylmänä sanoa, että minä yritin ja rakastin, mutta sinä et ansaitse minua. En mitenkään haluaisi myöntää, että itse olen se, joka ei usko ja yritä, vaan lähtee "kevyin perustein" kipsuttelemaan pois elämänsä rakkaustarinasta. Onko kauris todelliselta minuudeltaan synkkis ja yksinäinen susi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
itse kaurisnaisena metelöin koko aviolittoajan miehelleni (kakasoselle), että eroan sinusta. Toinen tykkäsi minusta ja minulla oli ase mitä käyttää.. toisen rakkaus. Mutta sille tuli loppu. Jostain kumman syystä, en vielä itsekkään tiedä miksi, koska aviomieheni halusi jatkaa elämää rinnallani. Mutta nyt varmaan huomaa, että turhaan pelkäsi tulevaisuutta, on onnellinen uuden naisensa kanssa. Tulevaisuuden pelko on peikko. Minä tein ratksisun järjestelin elämän, eron ja kaikki. Minulla oli mies jo valmiina (tyypillistä kaurista) ja huikkasin , että eroon vaan mutta sitten jostain syystä menetin malttini ja provosoin, olin kohta joutua käräjille mutta mielessäni hehkutin sitäkin ajatusta, kuika voin yleisön edessä latistaa exäni maarakoon ja kertoa sen kaikki kohtuuttomuudet kaikelle kansalle. Käräjäoikeuden istunnot on avoimia.No joo suostuin siihen, että jätän ne kaks rauhaan ja jätin.Mitä oikein kysyit? kaurishan on selviytyjä! Älä höpsötä yksinäisistä susista. Mieti rauhassa. Tai ei sinun tarvi miettiä jos olet tyypillinen kauris, anna palaa. Selviät kuitenkin!
Kauris.
Se on selvää kuin pläkki.
ehkäpä en sitten ole tyypillinen kauris, olen tavallista "kaihomielisempi" ja uskon mitä ilmeisimmin kokreettisia tekoja enemmän kuin (koru)lauseita. Minunhan se päätös on, uskonko äijän muuttuneen vai en ja jatkanko suhdetta vai en. Kaipaan kommentteja siitä, onko joku vähänkään kaltaiseni osannut antaa anteeksi (keinot?)ja aloittanut reippaasti puhtaalta pöydältä luottavaisin mielin, jouduttuaan loukatuksi :)
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Täydellistä elämää ei ole. Kannattaa miettiä tarkoin, onko järkevää lopettaa suhde toisen yhteen virheeseen, jos muuten menee hyvin.
samaa mieltä kanssasi. Ja kokemuksesta tiedän, että kauris kyllä pystyy siihen.
Asiat eivät välttämättä unohdu eikä tarvitsekaan.
Jutun ydin on siinä, että vaikka muistaa ei ryhdy muistelemaan, koska kaikella mitä ruokkii on taipumus kasvaa.
Vähän minua kuitenkin alkuperäisen kirjoittajan tekstissä arveluttaa tuo ansaitsemisasia.
Jos lähtökohdaksi asettaa pettäjän tai ei-pettäjänkin kohdalla sen, että oikeastaan et minua ansaitse, niin asenteessa on korjaamisen varaa.
siltä, että todellisuudessa et rakasta miestäsi vaan jotain, jonka toivot hänen olevan.
Rakastamalleen ihmiselle on melko helppo antaa anteeksi ja voiko ketään oikein rakastaakkaan tuntematta myös hänen huonoja puoliaan.
Sehän on kuin rakastaisi ihmisen oloista kiiltokuvaa.
Puolison pettäminen kyllä koski ja murensi hetkeksi myös osan minuutta, mutta loppujen lopuksi anteeksi antaminen ei ollut edes kovin vaikeaa.
Kun asiaa mietiskelin tulin tulokseen, että parin parittelun ja toiselle naiselle annetun hellän hetken vuoksi ei ole mitään syytä pistää koko "maailmaa" pirstaleiksi.
Minä annoin anteeksi entiselle kumppanilleni syrjähypyn.Vaikka yritin kuinka unohtaa,niin silti asia kaihersi vähän väliä mieltäni.Luottamus oli mennyt.Jaksoin kuitenkin 14 pitkää vuotta,enkä antanut asian häiritä,kunnes entinen kumppanini sortui taas uudelleen.Sitä en enää anteeksi antanut ja ero tuli.
Itselleni kävi lähes samalla tavalla!
Puolisoni petti. Annoin anteeksi. Aina välillä mielessä kaihersi, mutta koitin unohtaa. Suhdetta jatkui vielä pettämisen jälkeen yli 10vuotta. Sitten tuli uusi pettäminen. Annoin ateeksi,mutta en voinut unohtaa ja pian pettämisiä rupesikin tulemaan yhä useammin tai oikeastaan niistä kärähtämisiä. Minulle riitti.
Jälkeenpäin selvisi,että pettämisiä olikin ollut jatkuvasti. Minä vain en ollut niistä tietoinen.
Olenkin tullut tulokseen:kerran pettäjä,aina pettäjä.
Poikkeuksiakin toki varmasti löytyy,mutta suosittelen silti miettimään tarkkaan suhdettanne ja sitä löytyykö luottamus vielä kaiken jälkeenkin.
Ilman luottamusta kun on vaikea koittaa elää parisuhteessa.
synkkä ja yksinäinen puoli vaikka kaikki menisi hyvinkin, mutta eihän sellaista elämää ole, että aina kaikki menisi hyvin. Joten aina on aihetta tuohon synkkyyteenkin. Jos et murehtisi nyt tuota asiaa, murehtisit jotain muuta. Mutta ymmärrän sinua. Jos pystyisit antamaan ensin itsellesi anteeksi sen, että et pysty antamaan anteeksi hänelle, niin uskon, että se lähtisi siitä. Jos voit antaa anteeksi hänelle, niin muutaman ajan päästä ymmärrät häntä myös. Jos hän haluaa nyt jatkaa kanssasi, armahda häntä ja anna hänelle uusi mahdollisuus. Me kaikki olemme vain ihmisiä.
Ajattele, jos olisit itse hänen asemassaan; ei hänelläkään ole helppoa.
joten terkkuja täältä tiskivuorelta.
http://positivethoughts.com/readyweekend.htm
vähän väärään paikkaan. no ei se mitään:)
http://www.positivethoughts.com/greeting_card_loveya.htm
minullakin äijä petti minkä ehti ja minä en välittänyt. Jopa sukupuolitaudinkin hommasi mulle ja itselleen ja minä en välittänyt.Toiset olisivat varmaan jo tintanneet kuonoon tai jotain, minä en. Mutta kaikki kääntyi kun tuli ikää, selkesi. En jkatsonut minkään harsojen läpi vaan aikuisen tasolla ja viimeinen pettäminen tapahtui niissä merkeissä, että avioero tuli (ajatella menini vielä naimisiin tuon pettäjän kanssa) Muuttuukohan se, oli se aika hassu kun se puhui siitä naisesta, että se on aivan ihana ja sen viimeinen pettämiskohdekin oli juuri eronnut miehestään ja kolme lasta omistaa ja nyt omistaa exäkin ne kolme lasta. Hah! Asiasta on kolme vuotta ja näinköhän tuo petturi muuttaisi suuntaa ja käytöstä. En tiedä yhtään heidän yhteiselostaan ja en välitäkkään. Ja miksi välittäisi, hän ei enää kuulu elämääni.
v..tu... :)))))