Yläkerrassa asuu mukava perhe, joilla on lapsi (veikkaan iäksi 1-2v). Elämän äänet kuuluu asiaan, eikä siinä mitään, mutta onko normaalia että lapsi huutaa suoraa huutoa myöhään illalla/yöllä esim. klo 11-puolenyön aikaan (joskus jopa pikkutunneilla), sitten sama saattaa alkaa aamulla klo 7 maissa. Ääni on niin kova, että minäkin sikiuninen herään siihen. Joskus sitä säestää juoksun töminä. Mekastus saattaa kestää vaikka tunnin. Huuto ei kuulosta hädältä eikä paniikilta, vaan semmoiselta "kiukutteluhuudolta". En haluaisi olla tiukkapiponaapuri, jos tämä on vaikka asia, jolle vanhemmat ei voi mitään...onko tässä ylipäätään mitään positiivista tapaa ottaa asia esille, mitä sanotte pikkulasten vanhemmat? Tyyliin "jos tämä kuuluu asiaan ni ei sit mitään."
Miten ottaa asia esille?
Naapurisopu kuitenkin tärke...
101943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuule, että vaavilla on koliikkia, se huudattaa pikkuisia. Meidän naapurissa oli kerran vauva jolla oli maitoallergia, ja ennenkuin se oli diagnosoitu ja hoidettu oli huuto ihan mieletöntä pitkän aikaa. Vanhemmat ovat varmasti muutenkin jo stressaantuneita asiasta, turha heitä on kiusata enempää... Hienovaraisestihan sitä vois kysästä ohimennen että onko mahd. koliikkia pikkuisella, kun niin kovasti huutaa tjtn...
Ei kai se koliikki enää tuonikäistä vaivaa; ei se ihan pikkuvauva ole, kävelee jo portaissakin. Koliikkivauvasta naapurissa on kokemusta myöskin, mutta se huuto oli ihan erilaista (siitä kyllä kuuli että hätä on ja johonkin koskee). Sitäpä tässä itsekin pohdin, että sanomisen kanssa saa olla tarkkana jos vanhempiakin tuo stressaa...mietin vaan, että onko tuollaiseen ylipäätään mitään tehtävissäkään. Paitsi ehkä siirtää sitä nukkumapaikkaa pois meidän makkarin kohdalta (tosin se huuto kuuluu kyllä koko asunnossa niin että välillä ei meinaa telkkariakana kuulla illalla).
Voimakastahtoinen lapsi. Toinen itkettäjä ainakin meillä on ollut öiset "kauhukohtaukset".
Jos vauva tai lapsi pitää noin kauheaa meteliä, voit oikeastaan olla varma että vanhemmat itsekin ovat aika poikki sen asian kanssa. Oli syy mikä tahansa.
Voi olla jokin nukkumaanmenotaistelu ja aamulla sitten heräämistaistelu. Jos vanhemmat haluavat sen nukkuvan jossain missä se itse ei halua nukkua (esim. omassa huoneessa). Jos se on riehunut pitkin yötä niin se haluaa varmaan sitten nukkua -seitsemältä ei ole kiva herätä. No, vaikea sanoa. Mutta vanhemmat ovat varmasti myös väsyneitä ja yrittävät tehdä kaikkensa sirkuksen loppumiseksi, niin luulen.
En tiedä miten voisi ottaa puheeksi. Jos ette tunne muuten kuin rappumoikkailun puitteissa, niin itse en ehkä uskaltaisi ottaa puheeksi. Tietysti jos tutustut heihin jotenkin paremmin niin tuleehan siinä asiat esille heidän puoleltaan varmaan oma-aloitteisesti, jos kahvittelette.
Jos et lapsen itkua kestä, niin muuta omakotitaloon. Tai käytä korvatulppia.
Esim. meidän 1,5 vuotias huutaa välillä unissaan vähän aikaa ja sitten lopettaa ja taas jatkaa jne. Tekee hampaita.
Itkeminen unien aikana loppuu jossain vaiheessa 2-3 ikävuoden tienoilla, tai ainakin meillä on loppunut.
ovat niin yksilöitä. Joskus heille voi tulla jopa sellainen että eivät "uskalla" nukahtaa. Tämä on ihan totta. He eivät ehkä ole varmoja että mitä on tapahtunut kun herää. Myös silloin kun lapset alkavat nähdä unia niin että muistavat myöhemmin, se voi pelottaa heitä.
Lisäksi kerron omasta esikoisestani sen verran että hänkin ensin nukahti mutta n.1-2h alkoi huutaa suoraa huutoa, hereille ei saanut millään.
Asiaa pahensi sitten se että itse olin nuori ja arka ja pelkäsin juuri naapureiden reaktioita. Kuinkas kävikään, lapsi vaistosi pelon minusta koska jopa päivisin hyssyttelin äänistä.
Huuto oli taas varmaa illalla. Asia meni siihen että ekaksi alakerran rouva kopisteli kattoaan jollain harjan varrella. Seuraavaksi tuli postiluukusta nimetön kirje, jossa epäiltiin että asiat meillä eivät ole hyvin.
Paha vaan kun kuulin kirjeentulon ja tarkistin asian niin alakerran rouvahan se livahti kotiinsa.
MIeheni meni tapaamaan häntä ja hän kovasti vakuutteli että ei mitään pahaa tarkoittanut MUTTA kun hänen lapsensa eivät noin olleet huutaneet.
Hänen lapsensa olivat silloin jo teinejä. Hmmm...... Olisikohan aika kullannut muistot, nekin itkut ja hampaiden puhkeamiset yms.
Toiset lapset itkee enemmän kuin toiset, eikä siihen parannusta tuo ainakaan naapureiden huomauttelu. Ne itkut kyllä vähenee ajan kanssa.
Jos mahdollista niin hankkii sitten kodin rivarista tai ok-talon. Nimittäin jos ei siedä tai kestä itkua.
PS:Ei pahalla.
No niin, kiitoksia asiallisista vastauksista. Vaikuttanee siis siltä, että sanomisella ei meluongelma poistu, mutta paha mieli vaan lisääntyy eli viisainta varmaan olla hiljaa ja odottaa että se huuto loppuu sit jossakin välissä.
Ja siitä omakotitaloon muutosta: ei tässä semmoista vaihtoehtoa olla harkitsemassa tai vastaavasti haluamassa savustaa ketään kotoaan. Korvatulpat on olleet kyllä käytössä kun ei muu ole auttanut. Koitin vain arvioida, että onko olemassakaan semmoista ratkaisua, että kaikki voisivat olla "vähän tyytyväisiä". Asiaa kyllä olisi auttanut, että reippaasti sanoo naapureille että "meillä muuten totutellaan yksin nukkumaan, että voipi tulla mekkalaa".
juu olis varmaan helpompi naapureitten ymmärtää ja olla kärsivällisiä, jos tietäisivät mistä huuto johtuu. Vanhemmat ei varmaan ole tulleet ajatelleeksi, että se huuto kuuluu oman kämpän seinien ulkopuolellekkin. Mut oikeesti, niille vanhemmille se on vielä hirveempää kun sulle.
Koitahan jaksaa...
...siinä, että jos naapuri vain sanoisi sen että sorry kun lapsi huutaa se jotenkin katkaisee ärsytyksen. Voin vakuuttaa sen auttavan, koska meidän naapurin vauveli huutaa ja siitä on puhuttu naapureiden toimesta. On todella helppoa valehdella, ettei se häiritse, jos tietää naapurin ottavan vastuun tilanteesta ja me voimme tulla puolitiehne vastaan väittämällä kaiken olevan ok. Joten korvatulpit korviin ja naapurisopu säilyy.
Toivotan hyvää sietokykyä teille ja olen sitä mieltä, että aina voi smalltallkin nimissä kautta rantain kysellä voiko lapsi hyvin.Kaikkea ei voi sanoa ääneen suoraan, mutta kiertoteitse saa yllättävän paljon selville ja vähän kiinni itse aiheeseen.
entiset naapurini. En tiedä tosin kumpi huusi kovempaa, lapsi vai äiti kellonajasta riippumatta ja sen yhteydessä hullua tömistelyä ympäriinsä. Välillä kuulosti että kaadetaan siinä juoksemisen ohessa pöydät ja hyllyt nurin räminästä päätellen. Muistaisin tämän naisen kirkuneen kuin viime voimillaan joskus öisin..Kamalaa kuunneltavaa kerrassaan. Muutivat sitten pois,liekö perheen äiti joutunut hourulaan tai mitä lie..huh