Kaipaisin kommentteja niiltä joilla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö: miten aloit epäillä sairautta, vai sanoiko joku toinen sinulle siitä, mitkä olivat oireet, oliko pidemmältä ajalta vai lyhyen ajan sisällä, miten on hoidettu dagnoosin jälkeen ja miten elämä on onnistunut, onnistuuko parisuhde, mistä tunnistaa manian alkamisen?
Minulla on diagnosoitu masennus ja paniikkihäiriö. Olen kuitenkin alkanut epäillä sairastavani kaksisuuntaista. Siksi kaipaisin kommentteja. Rahaa on palanut, ihmisuhteet ovat olleet yhtä sinne tänne tonne, välillä menee kovaa ja välillä taas masentaa niin että mietin miten pääsisi pois, kaikkeen mikä vaatii pidempiaikaista sitoutumista (työ, opinnot, parisuhde) en ole onnistunut mutta hetkellisesti kuitenkin innolla toteuttamassa suunnitelmia. Äidilläni on todettu maanisdepressiivisyys ja mummolla on omien sanojensa mukaan tunteet joko on tai off..
Olen psykoterapiassa ja aion ottaa siellä puheeksi mahdollisen diagnoosin tarkentamisen..
Minulla on diagnosoitu masennus ja paniikkihäiriö. Olen kuitenkin alkanut epäillä sairastavani kaksisuuntaista. Siksi kaipaisin kommentteja. Rahaa on palanut, ihmisuhteet ovat olleet yhtä sinne tänne tonne, välillä menee kovaa ja välillä taas masentaa niin että mietin miten pääsisi pois, kaikkeen mikä vaatii pidempiaikaista sitoutumista (työ, opinnot, parisuhde) en ole onnistunut mutta hetkellisesti kuitenkin innolla toteuttamassa suunnitelmia. Äidilläni on todettu maanisdepressiivisyys ja mummolla on omien sanojensa mukaan tunteet joko on tai off..
Olen psykoterapiassa ja aion ottaa siellä puheeksi mahdollisen diagnoosin tarkentamisen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietää sairaskertomuksiesi perusteella.Joten rohkeasti vaan puheeksi
ovat sen verran yksilöllisiä noi ilmenemismuodot. joillakin on esim. vain yksi hypomania eläissään. niin mania on muuten jo aika hurjaa menoa, mutta hypomania on sitä lievempää vauhdikkuutta. ittelläni nousee vain hypomaniaan.
ei kannata jäädä odottamaan että se pahenee. se mut pani liikkelle. kakssuuntanen kun ei parane, jos se on niin se on siis loppuelämän ja usein menee pahempaan suuntaan tai jossain vaiheessa menee kunnolla överiks. lääkkeet rupee olemaan aika kehittyneitä.
Itse huomaan kun alkaa mennä lujaa. Silloin tuntuu että olen uudesti syntynyt einstein tms.
Ja muut ihmiset tuntuu jotenkin hitailta...
Todettiin kertaalleen bipolaarihäiriö, mutta uusi lääkäri kyseenalaisti diagnoosin ja veti takaisin. Jälkeenpäin tulin miettineeksi että olikohan ratkaisu sittenkään oikea. Paha sanoa.
Sitä kun on joskus hankittu 5 minuutin harkinnan jälkeen 15 minuutissa 1000 euroa (lainaa, valtaosa), jotka on käyttänyt "heräteostokseen" (autoon, tässä tapauksessa), joka piti hakea lumipyryssä 250 kilometrin päästä ja joskus on ihan tosissaan suunniteltu CV:n kirjoittamista (ja sisään pääsemistä) UPM:lle että josko ottaisivat sinne hommiin. Tiukat oli tavoitteet päästä toimihenkilöksi. Rekkakuskin papereilla se tavoite vain tuskin ihan heti täyttyy.
Nyt pariin vuoteen en ole kuitenkaan älyttömyyksiä mietiskellyt tai tehnyt, ja depiskin on siinä ja siinä. Tilanne on hankala analysoida tarkemmin näillä oireilla, kun ei ole elämänhalua (liian väsynyt) tahi kuolemanpelkoa (juuri nyt, huomenna taas on), muttei toisaalta olo ole myöskään alakuloinen. Vain väsynyt.
Kerroit että suvussa on todettu maanis-depressiivisyyttä. Sehän on suvusa kulkeva tauti, joten jo siinä mielessä suosittelisin sinun hakeutuvan lääkäriin.
Itse olen 24-vuotias tyttö, jolle diagnosoitiin vuosi sitten, yhden niistä itsemurhayrityksien jälkeen, että olen maanis-depressiivinen. Olin ehkä ounastellutkin tällaista tietoa kaikkien sekoilemieni vuosien jälkeen.
Uutta minulle oli se että useimmiten lapsena (oikeiden osasyyllisten myötä, esim.koulukiusaus) maanisdepressiivisuus alkaa näkyä paniikkikohtauksina n. 12-vuotiaana ja rajuna masennuksena murrosiässä ja aikuistumisen kynnyksellä. Ja selviä maanis-depressiivisyyden oireita todetaan useimmiten muutamaa vuotta yli parikymppisenä.
Eikä se kuitenkaan ole loppu, vaikka moni läheinen tai ulkopuolinen sen näkeekin piruna, lääkkeet ovat tässä sairaudessa ratkaisu. Onhan se kuitenkin pelkästään fyysinen sairaus!
Onnea matkaan :)