nimenantojuhla

Esim. kummiksi pyydetty on kertonut lapselle annetun nimen merkityksestä ja ehkä nimen historiasta suvussa. Lapsella kun on 3 etunimeä, niin siinä sitä oli jo kerrottavaa. Mitään siunauksia ei ollut, muuten juhla varmasti muistutti kastejuhlaa, puku vauvalla pitsiä, kukat pöydässä, kaikki juhlavaatteissa, valkoiset pöytäliinat, yms.
Molemmilla kerroilla juhlista tuli ikimuistettavat, eikä kaivattu pappia tai kirkon kuvioita.

..ei muksua siunattu, mutta muuten pidettiin tuollaiset juhlat.

Näin jälkeenpäin sanoen - ja pian toiset, vastaavat juhlat järjestävänä - niin ajattelin ottaa käyttöön Ruotsissa yleisen nimityksen näistä juhlista, eli "tervetuliaisjuhlat". "Nimenantojuhlat" kuulostaa keinotekoiselta.

Meillä tilaisuus järjestettiin niin, että kutsuttiin kaikki asianomaiset pitoravintolaan, jossa oli perinteinen ruokailu. Jossakin vaiheessa isä sitten otti sanan haltuunsa, ja ilmoitti lapsen nimen. Siinäpä se. Ei ole kummeja, enkä tullut puhuneeksi lapsen nimien merkityksestä mitään. Ihan hyvä idea sinänsä.

Lapsi on isänsä näköinen, mutta muuten terve.

Oman lapsen nimenantojuhlat pari vuotta sitten. Tilaa oli liian vähän ja porukkaa liian paljon, mutta muuten ihan ok ja omannäköiset juhlat. Jokin seremonia olisi aina hyvä olla (puhe, musiikkia...) korvaamaan papin höpinöitä. Uuden tulokkaan nimen historia on aina kiinnostavaa ja hyvää sisältöä. Siviilijuhlista tehty kirja joitakin vuosia takaperin:
Aurejärvi-Karjalainen, Anneli (1999). Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin.

Siskolla oli papin siunaus. Joutui sitä aika paljon tinkaamaan, mutta lopulta kirkko suostui ja lainasi vielä kirkon tilat (sisko kuuluu kirkkoon, puoliso ei). Pappi hieman kakisteli kun sanoi 'lapselle annetaan siunaus, ja sekin on ihan hyvä...' mutta muuten hyvä.

Anoppi sanoi äidilleni hyvin: kaikki lapset ovat syntyessään samanarvoisia, eikä se ole siitä ristimisestä (tai edes siunaamisesta) kiinni. Lapsi voi sitten oman vakaumuksen löydyttyä liittyä kirkkoon, jos siltä tuntuu. Seremoniat on kirkon omien tutkimusten mukaan selvästi tärkein syy kirkkoon kuulumiseen, kirkon tarjoama sisältö tulee kaukana perässä. Kirkkoon kuuluvia tapakristittyjä riittää niin kauan kun ei ole rohkeutta eikä mielikuvitusta toteuttaa esim. nimenantojuhlaa ilman kirkon tarjoamaa seremoniaa. Katsotaan mitä kirkon jäsenmäärälle tapahtuu, kun vaihtoehtoiset tavat yleistyvät.

meil oli pojalle nimenanto juhla.käy pro seremonian sivuilla.mielestäni kaunis juhla ja voi tehdä oman perheen näköiseksi.

Olin vieraana sellaisissa juhlissa. Siellä oli tarjoilua ja lyhyt "ohjelma". Eli lapsen nimi kerrottiin ja mistä nimi tullut. Sen jälkeen kaikki rukoilivat lapsen puolesta. Lähimmät panivat kädet vauvan pään päälle niin kuin siunatessa on tapana. Kummejahan ei varsinaisesti ole, koska kummeja on vain silloin virallisesti, kun lapsi kastetaan kirkon jäseneksi. Rukouksen jälkeen oli yhteinen laulu. Sen jälkeen kahviteltiin. Eipä se sen monimutkaisempi juhla ollut, kaunis kylläkin.