Kirjoittajakoulutustahan on mun mielestäni sekin, että laittaa tänne sen A-4 sivullisen tekstiä vaikka joka päivä.
Sillä eihän se juttu mun mielestäni ole sen kummallisempaa niissä ”kouluissakaan”. Sielläkin kirjoitetaan aiheen mukaan sivu tai pari A-4:sta ja sitten läsnäolevat arvostelevat vuoronperään ja lopuksi kurssin / koulun vetäjä sanoo painavia sanojaan (jos sanoo), ja muut kirjoittajat sanovat tekstistä ennen vetäjän painavia sanoja vaikkapa näin:
- ”joo ihan kiva”
- ”no mä en tykänny ku tästä toisesta kappaleesta tästä kolmannelta riviltä puuttuu piste”
ja seuraava sitten jatkaa siihen heti:
- ”ai sä tarkotat tästä... ai ei tää kohta...mutta täällähän puuttuu useampi pilkku täältä neljännen rivin takavasemmalta...”
-
ja muut yhteen ääneen:
- ”ai joo tosiaan niin puuttuukin, joo”
-
ja seuraava sitten:
- ”mitä sä kuule tällä oikein tarkoitat tässä, et onks tää tyyppi tässä jotenkin hullu vai miten sen nyt sanois sillai vinksahtanu?....ai ei oo... oukidouki...anteeks mä sain ihan väärän kuvan tästä sun tyypistä... siis tää onkin sellainen lammasmainen pullanössö siis... joo, mun täytyy lukee tää sun juttus tosiaan ajan kanssa uudelleen ihan rauhassa kotona, kun jotenkin en nyt tajunnut...sorry”
jne. jne.
Eli mitä te kirjailijanalut oikein kaipaatte siltä kirjoittajakoulutukselta?
Sellaista mä tässä olen välillä miettinyt, kun luuraan täällä palstalla. Ja sellaistakin, että olisko kivaa lukea tälläkin palstalla tekstejä enemmän kuin nyt, tai sitten jatkonovelleja tuolla toisella palstalla, tai sitten ...
Mitä te kirjailijanalut oikein olette mieltä? (Ai se olis hyvä juttu, et kaikki maksaa itsensä kipeeksi jostain ”luovan kirjoittamisen koulutuksesta” ja tällainen palsta kun tämä on ihan ”paska saitti johon ei timantteja tekstejään voi kertakaikkiaan pöytälaatikostaan repiä ja pistää esille kaikenmaailman ihmisten luettaviksi.”)
Joo-o. Näin se ehkä menee... mene ja tiedä...
Tää on tätä.
---
???
Sillä eihän se juttu mun mielestäni ole sen kummallisempaa niissä ”kouluissakaan”. Sielläkin kirjoitetaan aiheen mukaan sivu tai pari A-4:sta ja sitten läsnäolevat arvostelevat vuoronperään ja lopuksi kurssin / koulun vetäjä sanoo painavia sanojaan (jos sanoo), ja muut kirjoittajat sanovat tekstistä ennen vetäjän painavia sanoja vaikkapa näin:
- ”joo ihan kiva”
- ”no mä en tykänny ku tästä toisesta kappaleesta tästä kolmannelta riviltä puuttuu piste”
ja seuraava sitten jatkaa siihen heti:
- ”ai sä tarkotat tästä... ai ei tää kohta...mutta täällähän puuttuu useampi pilkku täältä neljännen rivin takavasemmalta...”
-
ja muut yhteen ääneen:
- ”ai joo tosiaan niin puuttuukin, joo”
-
ja seuraava sitten:
- ”mitä sä kuule tällä oikein tarkoitat tässä, et onks tää tyyppi tässä jotenkin hullu vai miten sen nyt sanois sillai vinksahtanu?....ai ei oo... oukidouki...anteeks mä sain ihan väärän kuvan tästä sun tyypistä... siis tää onkin sellainen lammasmainen pullanössö siis... joo, mun täytyy lukee tää sun juttus tosiaan ajan kanssa uudelleen ihan rauhassa kotona, kun jotenkin en nyt tajunnut...sorry”
jne. jne.
Eli mitä te kirjailijanalut oikein kaipaatte siltä kirjoittajakoulutukselta?
Sellaista mä tässä olen välillä miettinyt, kun luuraan täällä palstalla. Ja sellaistakin, että olisko kivaa lukea tälläkin palstalla tekstejä enemmän kuin nyt, tai sitten jatkonovelleja tuolla toisella palstalla, tai sitten ...
Mitä te kirjailijanalut oikein olette mieltä? (Ai se olis hyvä juttu, et kaikki maksaa itsensä kipeeksi jostain ”luovan kirjoittamisen koulutuksesta” ja tällainen palsta kun tämä on ihan ”paska saitti johon ei timantteja tekstejään voi kertakaikkiaan pöytälaatikostaan repiä ja pistää esille kaikenmaailman ihmisten luettaviksi.”)
Joo-o. Näin se ehkä menee... mene ja tiedä...
Tää on tätä.
---
???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai se nyt ois ihan eri asia saada palautetta ammattitaitoisilta ohjaajilta kuin jostain nettipalstalta. Noissa koulutuksissa varmasti paneuduttais monipuolisesti eri lajeihin, tehtäis hyväksi todettuja harjoituksia jne... Itseäni ainakin on ruvennut rassaamaan se, että joutuu yksin kirjottamaan ja miettimään että onkohan tää nyt minkäänlaista tää teksti. Itselleni on käynyt niin että kirjoitan aina sitä samaa, omalla tyylilläni, en juuri kokeile muita lajeja.
Mutta ei se oo ihan läpihuutojuttu se koulutukseen pääseminenkään, ilmeisesti. Itse hain avoimen yo:n kirjoittamisen perusopintoihin enkä päässyt. Vaikka opiskelen varsinaisen yliopiston puolella äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi ja olen ittekseni raapustanut 7-vuotiaasta asti. Kehottivat hakeutumaan johonkin kursseille hakemaan "lisää rohkeutta ja varmuutta" kirjoittamiseen.
En ilmeisesti sitten ollut mitä tuolla kaivataan. Aika vaikee oli keksiä sinne kolmen sivun näytetekstiä, kun viimeiset vuodet oon väsänny kohta 400-sivuista romaania. Pitäiskö mun lähettää se sinne, todisteena kirjoittamisen varmuudesta?? Mitä ne tuolla koulutuksessa oikein haluaa?? Onkohan toi mun kirjakin sitten ihan p...a??
Anteeksi vuodatus, mutta on vielä tuoreessa muistissa tuo pettymys ja vähän jäi vaivaamaan tällainen asia..:/
En toki mitenkään väheksy ammattitaitoista ohjausta jos sellaista vaan suinkin kirjoittajilla on saatavilla.
Itse käyn harvakseltaan luovan kirjoittamisen kokoontumisissa, joissa osanottajien määrä vaihtelee. Sinänsä tutuiksi emme sen kummemmin tule, yhtä etäisiä tavallaan olemme kuin täällä nettipalstallakin, ja se palautekin toisilta tuppaa kyllä olemaan sielläkin melko olematonta, aivan kuin täällä nettipalstallakin. Useimmat ihmisethän loukkaantuvat negatiivisesta kritiikistä. Siis korrektisti sanaillaan vaan se tavanomainen ”ihan kiva” ja vetäjä sanoo korkeintaan kaikkien kuullen, että ”voisit ajatella, että kirjoittaisit tämän uudelleen siten, että puolet pois tästä A-4:sta ja tiivistät sitten sen jäljellejäävän olennaisen niin hyvä tulee”.
Omalta kohdaltani koen tämän ”kirjallisen” kokoontumisen silloin tällöin kuitenkin tarpeelliseksi, sillä siten saan mielestäni testattua edistynkö kirjoittamisessani vai junnaanko paikallani. Täällä nettipalstoillahan joku voi tekstini haukkua äkkipäätä pelkäksi p—kaksi, mutta sellaiseen kritiikkiin on tietenkin varauduttava. (Ja onhan minulle täällä käynyt jopa niin, että nimimerkkiänikin on ”väärinkäytetty”.)
En kuitenkaan väheksy tällaisia nettipalstoja, tännehän voi sinkauttaa niin helposti tekstiä niin halutessaan.
Niinpä olisi mielestäni mukavaa, jos tälläkin palstalla olisi runsaasti erilaisia kirjoituksia. Usein toisten kirjoituksista saan itselleni uusia oivalluksia ja jotakin uutta näkökantaa kirjoittamiseeni, sillä onhan täällä välillä hyvin inspiroivia juttuja ja sellaisiakin, mistä tulen ihan vihreäksi!
Sellaiset kirjoitukset ovat minulle ehkä niitä parhaita juttuja, kun minua ärsyttää koko päivän, että toinen osaa ja minä en!
Ja sitten taas kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan.
Kirjoittamisiin!
scarabeus on oikeassa siinä, että kirjoituskursseilla luetaan ja kommentoidaan laiskasti toisten tekstejä. Monilla on motiivi saada vain palautetta omastaan ja sitten unohdetaan (Raptorin sanoin) "et jos haluu saada on pakko antaa". Ikävää, mutta totta: perusteellista palautetta on melkein mahdoton saada ellei ystäväpiirissä löydy sopivia kriitikoita, joilla on aikaa lukea ja repostella.
Päivi
http://kirjatohtori.blogspot.com
Kiljuva nälkä
Kukas siel
otsa kurtussa?
Ettei vaan
sanankäytön ammattilainen
miettis missä olivatkaan
ne hiljaiset ja hyvin hoidetut kadut…
Onkos niin hutera olo,
muttei huvita vaieta,
sillä ajattelua on vaikeaa
hajauttaa,
vaikka taustojen
hidas paljastuminen
saattaa puhua itsensä pussiin…
Juups!
Parasta liikuttua vain omista
puheistaan,
sitoa omat umpisolmunsa
ja laittaa
hurmausvaihde päälle
ja viedä kaikki ne
monipolviset tarinat
kaikilta osiltaan
loppuun.
Se jos mikä jättää
lähtemättömän
vaikutelman.
Kokeilepas sitä!
__
Kopsasin tän runoni runopalstalta.
Joo.
KYLLÄHÄN TEISTÄ NÄKÖJÄÄN JOTAKIN SAA IRTI!
(Oikeestaan mää olen kauhiast hämmästyny!!!)
¤
Jos haluaa asiantuntevaa palautetta teksteistään, niin kannattaa käyttää maksullista arvostelupalvelua.
Harva kirjailija/kriitikko ilmaiseksi alkaa kommentoimaan. Joitakin poikkeuksia olen tavannut.
... täähän oli hauskaa tekstiä, ajattelin pinkauttaa esiin tän vanhan kun etsin arkistosta ihan toista juttua. Aikamoinen arkisto kyllä tällä S24:llä on.
Hauskaa!