Onko kukaan ollut "pakkohoidossa"? Kertokaa siitä jotain asiallisesti, että tiedän vähän varautua, jos sellaseen laitetaan... Tuskin siellä nyt kaikki on ihan hulluja? Ehkä siellä tutustuu samanikäsiin ja voi jutella heidän kanssa... saaks kattoo tv:tä? Mitä siellä tehdään päivät pitkät? Mikä on lyhin aika kun siellä pidetään? Saaks ottaa omia tavaroita mukaan?
Pakkohoidosta
kertokaa!
121267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pakkohoito perustuu mielenterveyslakiin ja mielenterveyslaki menee about siten, että sinun pitäisi olla mielisairas, eli todellisuudentjusi pitäisi olla heikentynyt. Sinun pitäisi olla itsellesi taikka muille vaaraksi tai mielisairaus huonontua hoitamatta jättämällä, eikä mikään muu mt-palve sovellu käytettäväksi.
Pakkohoitoa koskevaa lainsäädäntöä rikotaan lääkärien toimesta hyvin helposti.
Aluksi siis lääkärin pitäisi tutkia tilanne ja lähettää sinut sairaalaan tarkkailuun tai kotiin, käytännössä siis päätös kohdallasi on jo tehty siinä vaiheessa kun joudut lääkärin juttusille, eli tarkkailuun. Tarkkailussa viimeistään neljäntenä päivänä pitää tehdä kotiuttamis taikka pakkohoitopäätös, mikäli pakkohoitoa, niin sen jälkeen vain pelkkää odottelua, että pääsee kotiin. Pakkohoito on suljettua hoitoa, käytännössä siis suljettu osasto, jossa aluksi ulkoilukieltoa, ehkä känny otetaan pois. Osastolla katsellaan telkkua, poltellaan röökiä, syödään ja odotetaan uutta päivää. Hoitajista taikka potilaista ei kannata odottaa kovinkaa luovaa seuraa. Ne jotka ovat sairaalassa vapaaehtoisesti, niin ovat pihalla kuin lumiukot ja valtaosa pakkohoidettavista ovat eriävää mieltä koko hoidosta, joten lopputuloksen saatat arvata.
Tässä just mietin, että onkohan mun todellisuudetaso heikentynyt. Viimeksi kun kävin mielenterveydellisten ongelmien takia lääkärillä, niin olin sopinut, että terapeuttini puhuisi puhelimessa lääkärin kanssa. Kun lääkäri sitten puhui sen kanssa puhelimessa ja terppa selitti tilannetta ja hänen mielipidettään, niin puhelun jälkeen lääkäri kysyi minulta melkein heti, että näenkö mitään näkyjä tai kuulenko jotain ylimääräistä? Ihmettelen todellakin, mitä se mun terapeutti musta oli puhunut. Vastasin sitten vaan, että en näe enkä kuule mitään ylimääräistä. Huomenna on psykiatrille aika ja terppa on nyt soittanut sillekin tänään (itse hän ei ole lääkäri koulutukseltaan). Kiva, mitäköhän lääkettä se psyka mulle lykkää.. Itselleni olen kyllä koko ajan vaaraksi,viiltelen ranteita auki sun muuta.
Voisin lisätä sinun erittäin hyvään tiedotteeseen, oma kohtasen kokemuksen oltuani vapaa ehtois hoidossa ja kun olin esittäny eriävän mielipiteen ehkä aggressiivisessa muodossa niin jouduttuaan osasto lääkärin/yli lääkärin jututettavaksi että siirtävät minut suljetulle ja siihen riitti kommentiksi että uloskirjotan itseni, eivätkä he voineet mitään.
Skitsofreeniaan sairastuminen on mahdollista mutta erittäin epätodennäköistä, ja se voidaan diagnosoida vasta 6kk tuloksettoman hoidon jälkeen ja hoidossa täytyy olla vähintään 2-3 psykoosia elikkä näkyjen näkemis / tilanteen tajuamattomuus jaksoa.
minultakaan eivät löytäneet (vaikka ite uskon sen tuolla taustalla olevan), kun selittiin omia johtopäätöksiäni niin aina väliin kyselivät että onko minulla semmonen sekavan utuinen olo kun kerron näistä menneistä tapahtumistani.
välillä tosin ihan tahallani selittiin oikeen sekavia :) mutta kun on todellisuuden taju tallella niin eivät onnistu provosoimaan omilla kommenteillaan.
Tietääkseni kenelläkään ei ole samalainen todellisuuden taju ja kellään se ei ole täydellinen varsinkaan masentuneella tai muuten stressaantuneena, todellisuuden tajun heikentymisenä ei pidetä esimerkiksi sitä että tuntuu että kaikki olisivat sinua vastaan, tai että puhusivat puutaheinää selkäs takana koska toi on todellisuus, sen sijaan jos epäilet että joku yli luonnollinen kykysi olisi selitteenä oireilullesi esimerkiksi yli tarkka hajuaisti että kykenet haistamaan viereisen talon ruoka/tupakka merkin, tai kuulet kuinka alakerran hiiret juoksentelee niin nuiista voi alkaa oleen jo huolissaan.
Tuskin sinusta sen kummempia on puhuttu, lääkäri vain hahmoittaa tilanteen vakavuutta ja sairaalahoidon perusteita.
On toki ristiriitaista kun on olemassa ihmisiä kun on vaaraksi itselleen ja muille, mutta heille ei ehkä koskaan osoiteta sairaalapaikkaa, mutta samalla ihmisiä viedään poliisivoimin hullujenhuoneelle pelkästään lähimmäisten vaatimuksien vuoksi.
Yksi skitso ahdisteli mua, toinen juoksee verisena ympäri käytävää ja huutaa Jeesus pelasta. Osa on niin koomassa, että tollattaa vaan eteenpäin. Yksi kerää huoneensa täytee safkaa. Toinen sytytti tulipalon eristyshuoneeseen. Oli vieny sytkärin persreiässään sinne. Ja olihan siellä yksi rikollinen mielentilatutkimuksessa.
Itse jouduin lepositeisiin, tai muuten vaan lääkittiin koomaan.
Meillä ei ollu telkkua, ja ainoa yhteistila oli parveke, jossa oli talvella kylmä. Muuten oli vaan käytävällä pari penkkiä. Värikyniä löyty, joilla saa piirellä paperille.
Olin tuolla hullulla osastolla kuukauden. Ko. sairaala ei kyllä ollut Suomessa. En kyllä kaipaa takasin.
Olen kyllä ollut muissakin sairaaloissa, mutta tämä on kyllä jäänyt mieleen...
että ei ollut Suomessa, koska täällä oikeasti todellisuus on kaikkea muuta. Suurin osa sairaaloista on kodinomaisia laitoksia.
jossa myös toinen potilas,tai kaksi muuta potilasta ei ole mitään rauhaa.Kaikki vaeltelevat ympäriinsä rauhattomina.Muuta tekemistä siellä ei ole,kun odottaa ruokaaikoja.Lääkärin tapaa kerran viikossa,siinä kaikki hoito,paitsi roimasti pillereitä.Voivat pitää vaikka kuukausia,lääkäri arvio pois pääsyn
Ja yhteiskuntamme käsityksistä, joissa maailmaa katsellaan kaltereiden jommalta kummalta puolen. Ihminen on joko kaupassa asiakas taikka myyjä, pankkivirkailija taikka asiakas, vanki tai vanginvartija tai potilas tai hoitaja jne... Kaikki yhtä ja samaa, kansan vapauden riistämistä poliittisin perustein ja vaikka pakkohoidon peruste ei ole politiikka, niin mielentyerveyslaki perustuu politiikkaan joskin virkamiehellä (lääkärillä) on "lain tulkinnan vapaus" ja edelleen edetään ristiriidassa muihin maailman maihin nähden siinä, että muualla maailmassa pakkohoidon peruste on lääketieteelinen. Eihän kukaan terve kanna perseessään sytkäriä jotta saisi sytytettyä tuleen eristyskopin :D
Samaa kieltä puhuu edelleen se, että jos mielisairaudet katsotaan kaikista sairauksista marginaaliseksi ryhmäksi, niin silti psyykelääkkeitä syödään kaikista lääkkeistä eniten. Samalla joka kyläpahasessa on mielenterveystoimisto ja avohoito, mutta esim. terveyskeskuksen yöpäivystystä ei ole saatavilla kuin suuremmasta kunnasta taikka kaupungista.
Harva vain jaksaa muistaa kuinka pieni maa Suomi on. vähänkö täällä on asukkaita suhteessa esim. mielisairaalapakkojen tarpeeseen.
Sain tänään lähetteen vapaaehtoiseen sairaalahoitoon ja uuden lääkkeen. Toivottavasti ei tartte lähetettä käyttää.. mitä jos joku ilta mun tulee niin huono olo ja itsetuhoiset ajatukset, että päätänkin mennä päivystykseen ja näyttää lähetettä? Kannattaako? Kait sieltä sit päästetään kuitenkin pois...?
Kovasti on puhuttu siitä, että vapaaehtoisesta hoidosta on "kaaputtu" pakkohoitoon. eli käytännössä sairaalahoidossa saattaa mystisesti ilmaantua välttämättömän hoidon tarpeet. Toisaalta vapaahtoisessa hoidossa olevat "situoutuvat" suljettuun hoitoon ja uskoisin, että tämä merkitsee todellakin ulkoilukieltoja, kieltoja poistua sairaala-alueelta jne... Tietenkin kannattaa mielummin mennä sairaalaan kuin viilellä itseään. Sinuna kysyisinkin itseltäni, että voisinko elää hieman normaalimpaa elämää?
jos sinut katsotaan itsellesi vaaralliseksi,Itsetuhoisuus ym.Sen jälkeen jääkäri määrää koska hoidosta pääset,voi mennä kuukausiakin