Mä voin olla ehkä vähän väärällä palstalla, jos tän otsikko on nimenomaan vauvakuume. Toivon, että saisin kuitenkin ihan asiallisia vastauksia kirjoitukseeni. En tosin edes itsekään tiedä minkälaisia vastauksia odotan. :) Johonkin pitää nyt vain saada kerätä ajatuksiaan.
Eli tässä mun tilannetta.
Entäpäs sitten, kun toisaalta sitä lasta ehkä tekis mieli, mutta toisaalta ei oikein ole varma asiasta. Mulla ei koskaan ole ollut varsinaista vauvakuumetta enkä edes voi sanoa, että olisin aina tiennyt haluanko lapsen. En tiedä vieläkään.
Mutta ei mulla sellastakaan oloa puolestaan ole, että ehdottomasti en halua lasta. Elän kymmenisen vuotta kestäneessä suhteessa, naimisiinkin on ehditty. Miehen suhtautuminen asiaan on hyvin samankaltainen.
Voi sanoa, että olen hyvin pitkälle asioita järkeilevä. Sopivaa aikaa ei tälle asialle olisi missään nimessä aiemmin ollut. Olen tällä hetkellä lopettelemassa yliopisto-opintojani. Ennenkaikkea haluan töitä ja varman toimeentulon - tällä alalla se tuskin lie koskaan tulee olemaan ongelma. En halua tehdä lasta sellaiseen tilanteeseen, jossa en kykene sille turvaamaan parempaa elintasoa kuin ns. välttävä tai ehkä edes tyydyttävä.
Ikää kuitenkin alkaa olla jo jonkin verran. Ei sillä, etteikö hedelmällisyyttä riittäisi, mutta olisin kuitenkin mielelläni alle 30-vuotias ensisynnyttäjä.
Eipä täällä kukaan voi minulle kertoa teenkö lapsen vai en. Joskus vaan on niin, että tuntee ittensä jotenkin oudoksi, kun ei voi sanoa kantaansa puoleen eikä toiseen. :/ Heitänkö siis pillerit pois viimeistään parin vuoden sisään ja annan elämän kulkea sinne minne se menee... Onko kellään ajatuksia?
Eli tässä mun tilannetta.
Entäpäs sitten, kun toisaalta sitä lasta ehkä tekis mieli, mutta toisaalta ei oikein ole varma asiasta. Mulla ei koskaan ole ollut varsinaista vauvakuumetta enkä edes voi sanoa, että olisin aina tiennyt haluanko lapsen. En tiedä vieläkään.
Mutta ei mulla sellastakaan oloa puolestaan ole, että ehdottomasti en halua lasta. Elän kymmenisen vuotta kestäneessä suhteessa, naimisiinkin on ehditty. Miehen suhtautuminen asiaan on hyvin samankaltainen.
Voi sanoa, että olen hyvin pitkälle asioita järkeilevä. Sopivaa aikaa ei tälle asialle olisi missään nimessä aiemmin ollut. Olen tällä hetkellä lopettelemassa yliopisto-opintojani. Ennenkaikkea haluan töitä ja varman toimeentulon - tällä alalla se tuskin lie koskaan tulee olemaan ongelma. En halua tehdä lasta sellaiseen tilanteeseen, jossa en kykene sille turvaamaan parempaa elintasoa kuin ns. välttävä tai ehkä edes tyydyttävä.
Ikää kuitenkin alkaa olla jo jonkin verran. Ei sillä, etteikö hedelmällisyyttä riittäisi, mutta olisin kuitenkin mielelläni alle 30-vuotias ensisynnyttäjä.
Eipä täällä kukaan voi minulle kertoa teenkö lapsen vai en. Joskus vaan on niin, että tuntee ittensä jotenkin oudoksi, kun ei voi sanoa kantaansa puoleen eikä toiseen. :/ Heitänkö siis pillerit pois viimeistään parin vuoden sisään ja annan elämän kulkea sinne minne se menee... Onko kellään ajatuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli vähän samanlainen tilanne, 30 v alkaa lähestyä eikä koskaan ole ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Enkä koskaan ole varmaksi pystynyt sanomaan haluanko lapsia ollenkaan. Toisin kuin sulla, mun mies taas haluaa lapsia ehdottomasti ja se on ehkä vaikuttanut osaltaan siihen, että asiaa on miettinyt entistä enemmän ja kyllä mä paremmin näen itseni tulevaisuudessa perheen kera kuin kaksistaan miehen kanssa.
Jätimme sitten ehkäisyn pois pari kuukautta sitten ja voin sanoa että vaikkei varsinaista kuumetta olekaan niin kyllä sitä on koko ajan entistä enemmän alkanut kiinnostamaan kaikki lapsiin liittyvä, eikä kyllä kaduta ehkäisyn pois jättäminen ollenkaan. Ja nyt on tajunnut myös sen, että ei se raskaaksi tulo onnistu tosiaankaan ihan noin vaan, siihen voi mennä aikaa useita kuukausia/vuosia.
Valmistuin itse toissa vuonna, tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa, mies vakituisessa. Olemme miettineet myös taloudellista tilannetta ja tulleet siihen ratkaisuun että kyllä sitä pärjäillään, ovat pärjänneet muutkin jotka ovat olleet huonommassa tilanteessa. Toki sitä olisi hiukka turvallisempi olo jos itse olisi vakinaisessa työssä.
Mutta jos yhtään on sellainen olo, että niitä lapsia haluaa vaikkei vauvakuumetta olekaan niin kyllä mä sanoisin että kannattaa toimia ennen kuin on liian myöhäistä!
Harvempi sitä katuu, että on lapsia tehnyt, mutta se se on ikävää, jos niitä ei enää saakaan sitten, kun puitteet on viimeisen päälle kunnossa... Ja onko ne ikinä?
sanat suustani!
Kiitos teille viesteistänne! Tuota sitä itekin on miettiny, että mistäpä sitä tulevaisuutta voi koskaan kuitenkaan tietää ja sikäli ei niistä puitteista voi varma olla. Täytyypä antaa tän asian vielä hiukka kypsytellä tuolla mielessä. Jos se siitä vaikka heittäis sen kuumeen puolelle. :)