Hei!
Olemme mahdollisesti hankkimassa kahta kissaa ja mietimme, minkä rodun valitsisimme. Puheissa on ollut brittiläinen lyhytkarva, burma tai eurooppalainen.
Kertoisivatko kokeneemmat, miten nuo rodut eroavat luonteen puolesta toisistaan.
Toki olemme lueskelleet internet-sivuja ja kirjoja, mutta olisi ihan hyvä, jos saisi vielä vinkkejä. Esim. onko burma niin äänekäs kuin joissain lähteissä mainitaan ja onko britti liian rauhallinen, jos kuitenkin haluaa leikkisän kissan.
Entä onko joitain rajoituksia, jos vaikka ottaisi kaksi erirotuista kissaa, tuleeko esim. burma hyvin toimeen eurooppalaisen kanssa?
Vastauksista kiitollisena
Kissafani
Olemme mahdollisesti hankkimassa kahta kissaa ja mietimme, minkä rodun valitsisimme. Puheissa on ollut brittiläinen lyhytkarva, burma tai eurooppalainen.
Kertoisivatko kokeneemmat, miten nuo rodut eroavat luonteen puolesta toisistaan.
Toki olemme lueskelleet internet-sivuja ja kirjoja, mutta olisi ihan hyvä, jos saisi vielä vinkkejä. Esim. onko burma niin äänekäs kuin joissain lähteissä mainitaan ja onko britti liian rauhallinen, jos kuitenkin haluaa leikkisän kissan.
Entä onko joitain rajoituksia, jos vaikka ottaisi kaksi erirotuista kissaa, tuleeko esim. burma hyvin toimeen eurooppalaisen kanssa?
Vastauksista kiitollisena
Kissafani
Vastaukset 3
Vanhimmat
Burma ehdottomasti paras .
Kaikki kissat on omanlaisiaan ja ympäristöllä on oma vaikuttuksensa ,joten älä usko ihan kaikkea mitä kirjoitellaan .
Täytyy sanoa ettei kahta ihan samnlaista kissaa kyllä löydä kaikki on ihania mutta kaikilla on jotain ihan omaa .
Ja käy katsomassa vaikka kissanäyttelyssä ja juttele siellä näiden kissojen omistajien kanssa rodusta mitä heidän kissansa on ja katsele onko se juuri sun kissarotusi vai joku ihan muu .
Itse tykkään monenlaisista mutta ehdottomasti myös ykkössuosikkini on viisas ihana abessiinialainen
oletko tutustunut devon rexiin? surex.fi....suosittelen tutustumista! :-)
Britti kyllä on aina valmis leikkimään, kun "haaste" ilmaantuu. Tosin kissamme ei ole leikattu, joten ei ole varmaa, miten se vaikuttaisi, jos kissa on leikattu. Meidän brittimme ei koskaan paljasta kynsiään isäntäväelle, ei myöskään leikin yhteydessä. Onkohan se luontaista, koska se on ollut sellainen alusta asti?
Britin rauhallisuus, tyytyväisyys yksinkin ollessa, on myönteinen asia, jos kotoa ollaan paljon pois. Ei harrasta extreme-kiipeilyjä ja repimistä. Ainakaan meidän kissamme ei ole koskaan tonkinut kukkaruukkuja tms. Tosin alkuaikoina se kaateli roskakoreja, mutta on siihen nyt kyllästynyt.
Britti on vakaa ja kotiväkeen kiintyvä, ei kovin sähäkkä, muttei veltto tai syrjäänvetäytyväkään. Meille tällaisessa kaupunkiasunnossa se on ihanteellinen. On sanottu, että brittikissassa on hiven koiraa. Ainakin meidän brittimme osaa kulkea vieressä aivan kuin koira (opettamatta)!
Voi olla, että kahden kissan eri rotu ei ole niin tärkeää kuin se, otetaanko ne yhtäaikaa vai erikseen, tai se, mikä on niiden ikäero ja sukupuoli.