en innostu enää oikein mistään,olen usein kärttyisä,elämä itsessään ei enää millään tavalla innosta.
tällä hetkellä olen sinkku,välillä pidin sinkkuutta vain taakkaana,mutta nyt ei parisuhdekaan tunnu vaihtoehdolta joka tuntuisi hyvältä.
kaverisuhteita mennyt poikki,omaan useita pakkomielletoimintoja,tuntuu että olen välillä harhaluuloinen, olen hyvin kriittinen oman ulkonäköni vuoksi,sen vuoksi saatan jättää joitakin menoja väliinkin,omaan huonon itsetunnon,joka varmaan tuli jo edellisestä melkoisen selväksi :D
anteeksi pötköön kirjoittaminen.mutta kirjoitin kaiken mitä päähän pälkähti.
eikä tuossa ole kaikki.
tällä hetkellä olen sinkku,välillä pidin sinkkuutta vain taakkaana,mutta nyt ei parisuhdekaan tunnu vaihtoehdolta joka tuntuisi hyvältä.
kaverisuhteita mennyt poikki,omaan useita pakkomielletoimintoja,tuntuu että olen välillä harhaluuloinen, olen hyvin kriittinen oman ulkonäköni vuoksi,sen vuoksi saatan jättää joitakin menoja väliinkin,omaan huonon itsetunnon,joka varmaan tuli jo edellisestä melkoisen selväksi :D
anteeksi pötköön kirjoittaminen.mutta kirjoitin kaiken mitä päähän pälkähti.
eikä tuossa ole kaikki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
unohtui mainita,että olen n.5v. kärsinyt unettomuudesta,eli en nukahda. nyt on tullut uusi oire,kun nukahdan..niin sitten herään kesken unien ja siinä sitten ollaan taas ilman unia 1-2h.
vaikka olen ulkonäön kriittinen en muuten hirveämmin välitä itsestäni,eli sen vuoksi saatan toilailla mitä vain,esim. seksin saralla.
entisestä hymyilevästä,puheliaasta,olen muuuttunut apaattiseksi tylsimykseksi.
Jos et vielä ole käynyt lääkärissä, tee se mahdollisimman pian. Kyllä noi oireet masennukseen viittaavat, etkä niistä luultavasti pääse yli ilman ammattiapua. Aloita lähimmästä terveyspalvelusta, joka käytettävissä on. Pelkästään unirytmin kuntoon saaminen auttaisi jo paljon.
vaikka olo onkin huono ja tietää mistä pahaolo olo peräisin,niin silti yleensä suhtaudun tilaani huumorilla ja en pidä sitä vakavana..vaikka itsemurha-ajatuksetkaan ei ole vieraita.
niin jotenkin tulee sellainen olo,että kuinka osaan puhua vakuuttavasti ongelmistani ammattiauttajalle, kun itsekin otan ongelmani niin heppoisesti.
sekin on myös yksi ongelma,etten kenellekään ystäville/läheisille osaa/pysty puhumaan pahasta olostani.
Minäkään en pysty kellekään rehellisesti ja suoraan kertomaan miltä tuntuu, kun kukaan ei yksinkertaisesti tajua mitä yritän sanoa. En välttämättä edes osaa ilmaista sitä.
Ei minuakaan mikään kiinnosta, tulevaisuuden toiveita tai haaveita ei ole, olen varma että joudun elämään vielä ainakin puolet elämästäni täysin yksin. Kaikki on samaa paskaa. Töistä kotiin ja joskus kouluunkin, ei muuten kiinnosta koulukaan paskan vertaa. Olen pettymys kaikille.
Vaikein juttu on se, että on myös hyviä päiviä. Töissä olen usein todella hyvällä tuulella. Kotona usein alkaa samat ajatukset pyöriä päässä ja sama epätoivo tulee taas. Viikonloppuisin masentaa. Joskus taas ei niin paljon.
Paskaa tämä elämä kuitenkin on.
"Vaikein juttu on se, että on myös hyviä päiviä."
Ja vaikeaa siinä on se, että silloin ei ainakaan lähde hakemaan minkäänlaista apua. Olisi sitten edes selkeästi niin maassa ettei pystyisi mitään tekemään niin saisi ainakin jotai selkoa asiasta, mikä vaivaa ja miten asiat on. Nyt sitä vaan elää päivästä ja vuodesta toiseen tässä samassa harmaassa elämässä, jossa joskus saattaa tapahtua jotain ihan vähän hauskaa, kuten joku kertoo vaikka vitsin, ja sitten sen jälkeen onkin taas samaa paskaa.
Niin samaa,niin samaa.
koska kyllä se aurinko tähänki ryteikköön toisinaan paistaa...
välillä tuntuu et tappaaks itsensä tällä kun ei tee ongelmilleen mitään,vai saisiko suurempaa tuhoa aikaan jos hankkisi lääkkeet tähän oloonsa..en tiedä.
mut tylsyyden multihuipentuma tää elämä kyl on :D vaikkakin pienil ilonhipuil maustettu!