kumpa tietäis

Mitä sinä itse haluat? joka tapauksessa sinä olet se, joka viime kädessä ratkaisun tekee! tiedän, ettei helpota oloa tuo tieto, mut näin se menee kuitenkin. Ryhdy ajattelemaan asiaa siltä kannalta. Ja tietenkin myös miehesi kanssa pitää nyt keskustella ahkerasti, hänen täytyy kuitenkin vastuunsa kantaa tässä tilanteessa.
Voimia selkeään ajatteluun!

Nyt olet tilanteessa, jossa vain sinä itse ja miehesi yhdessä voitte päättää miten toimitte. Siinä mielessä sanoisin, että nyt olette yhteistuumin ensin lasta tehneet ja kun raskaaksi olet tullut, on mielestäni vastuutonta "muuttaa mieltään" ja sitten harkita aborttia. Onko vain niin että miestäsi pelottaa tuleva vastuu (se on aivan normaalia) ja siksi hänelle tulee ajatus "perua koko homma" kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Miehelle voi näin käydäkin, ettei hän sitä sen kummemmin ajattele, koska se ei ole hänen kroppansa ja kohtunsa missä se tuleva vauva kasvaa. En missään nimessä halua moralisoida, mutta ei lapsia niin voi tehdä kuin elloksen tilauksen, että perutaankin tai palautetaan tilaus kun ei se enää kiinnostakaan. Et myöskään voi tanssia miehesi pillin mukaan, käytä omaa järkeäsi ja päätäsi tässä asiassa. Lukekaa yhdessä, on paljon kirjallisuutta aiheesta miten vauvan tulo perheeseen muuttaa parisuhdetta ja tutustukaa oikein perinpohjin aiheeseen. Mitään hätiköityä ratkaisua sinun ei kannata tehdä, ei mitään sellaista mitä jälkeenpäin joutuisit katumaan. Harva varmasti lapsen synnyttyä ajattelee; miksen sittenkin tehnyt abortin, mutta abortin jälkeen voisi mieleen tulla: miksen sittenkään antanut sen syntyä. Ajattele niin että harva ihminen on etukäteen "valmis" vauvan tuloon. Yleensä siihen vanhemmuuteen ja vastuuseen kasvetaan yhdessä, kunhan on kyseessä järkevät, vastuulliset ja huolehtivat vanhemmat. Äidillä se kasvaminen alkaa jo siinä raskausvaiheessa, miehillä vasta myöhemmin, joillain vasta sitten kun lapsi on niin "iso" että isä uskaltaa ottaa kontaktia ja osallistua täysillä lapsen hoitoon. Jos miehesi ei ole nyt valmis, onko hän vuoden päästä, kahden vuoden, ei koskaan, mitä huominen voisi tuoda sellaista tullessaan että hän olisi sitten valmiimpi kuin nyt?
Hei, elämä on vaikeaa, mutta enempi niistä elämän itkuista oppii kuin nauruista, se kannattaa aina muistaa!

on tuossa tilanteessa kohtuullisen normaalia. Ei ilmeiseti sisäistä että jos keskeytetään, paluuta ei ole, perumismahdollisuutta ei ole? Minä sanoisin että jos alsta on yritetty, sitä on tarkotiuksella tehty, pieni epävarmuus kuuluu asiaan mutta sen perusteella ei keskeytystä kannata mennä tekemään. Varsinkin jos itse olet lapsen saamiseen valmis ja asennoitunut (ilmeisesti koska ehkäisy on jätetty pois).

Sano miehellesi että epävarmuus on inhimillistä ja sitä saa tuntea, mutta aiot jatkaa raskautta. useallekin miehelle se positiivinen kokemus tulee vasta vauvan synnyttyä... sinusta tämä loppupelissä kiinni on, ei mielipidettään vaihtelevasta kumppanista :D

***

joko pidät tai et.. mutta minusta monet naiset aloittaa kun mies ei halua... ja sitten mietitään että olisi pitänyt pitää lapsi ja heivata mies jne..

mieti itse mitä itse haluat älä sitä mitä miehesi haluaa;P