Luin juuri, että kaksi nuorta miestä löytyi kuolleena asunnosta tod.näk.päihteisiin menehtyneinä. En tunne taustoja,rauha heille ja läheisilleen. Omat ajatukset säikyttivät,olin kateellinen ja toiveikas! Jospa minunkin poikani kuolisi..loppuisi tämä kauhun ja katastrofien loppumaton jatkumo. Olen läheisenä nyt omassa pohjassani, enkä jaksa toivoa muutosta parempaan. Onneksi elämä on rajallista, antaahan sekin jotain lohtua, kunhan omantuntonsa kanssa jotenkin pärjäisi.
syyllistävät ajatukset
syyllinen
5680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täysin normaaleja tuntemuksia, kun olet joutunut poikasi vuoksi elämään maanpäällisessä helvetissä, vaikka aina olet toivonut hänelle parasta. Koet voimattomuuden tunteen tuomaa tuskaa ja vihaa, ja se tuo myös syyllisyyden tunteen - aiheetta.
Huolehdi itsestäsi.
http://www.al-anon.fi/
Alitajuisesti vihaat poikaasi ja itseäsi.
Auta itseäsi, ei sitä kukaan muu tee.
Lehden mukaan alkoholia ja lääkkeitä sekaisin.
Tämä on niitä asioita, joille emme enään voi mitään, se täytyy vaan hyväksyä.
Haluan sinulle kertoa, että sinun tulisi kaikin keinoin päästä eroon syyllisyydestäsi. Se invalidisoi koko elämääsi, vaikka olet täysin syytön poikasi tilanteeseen.
Kun toivot läheisesi kuolemaa, se kertoo todella paljon omasta tilanteestasi. Sinun tulisi hetimiten hakea apua itsellesi, sillä samanlaisessa tilanteessa elää tuhansia äitejä ja isiä, jotka auttavat ja tukevat toinen toisiaan.
Ollessani itse hoidossa, siellä oli nuori tyttö, jonka vanhemmat olivat teholla käydessään toivoneet lapsensa kuolevan ja vapauttavan heidät siitä tuskasta. Tuo tyttö kuitenkin raitistui ja elää nyt omaa päihteetöntä elämäänsä, tuottaen siten vanhemmilleen päivittäin iloa.
Eli aina on toivoa, kun vain on voimia uskoa tulevaan. Sitä voimaa sinä saat jostain vertaistuki-ryhmästä, esim. al-anonista.
Et voi auttaa lastasi oikeastaan mitenkään, ellei hän halua apuasi.
Mutta kun hän jonain päivänä sitä sinulta pyytää, sinun itse täytyy olla silloin kunnossa, muuten et pysty apua kenellekään antamaan.
Kiitos ymmärtävistä vastauksista! Mietintämyssyyn menivät. Kirjoitin epätoivoisessa kotitilanteessa. Tiedän kaksikin kertaa poikani teholle toimittaneena että tosipaikan tullen lapsensa pelastaa keinolla millä hyvänsä(väsyneenä ja epätoivoisena sitä kyllä katuu niitäkin pelastamisiaan). Onneksi ajatukset ja tunteet eivät saa mitään näkyviä seurauksia aikaan. On olemassa sanonta että "murha päivässä pitää lääkärit loitolla".
Siitä vihaamisesta vielä, tämä oman lapsen elämän tuhoutuminen olisi varmasti helpompi kestää jos vihaisikin, eikä äidinrakkautta olisi olemassakaan.
tiedän.että vanhemmat yrittävät kaikkensa,voimia sinulle toivon