Raskausajan mielialat....

Niin, siis tarkoitat "koska tulen kuukausien päästä tuntemaan kipua tämän tapahtuman johdosta, voin siis kettuilla nyt aivan vapaamuotoisesti", hmmm. eli, jos tiedän ensikuussa joutuvani vaikka tekemään sikana ylitöitä perheeni eteen ja tiedän sen olevan raskasta, vois siis jo aiemmin kettuilla kumppanilleni miten mieleen ikinä juolahtaa,
juu ymmärrän kyllä hormooni tasapainon heitot, ja hormonaalinen toimintahan kuitenkin säätelee hyvinkin pitkälti toimintaamme halusimme tahi emme,
on toisaalta kyllä vaikea vaatia toista rajoittamaan toimintaansa, koska toisen ihmisen aivot ovat kuitenkin syvästi sitä mieltä, että toiminta on täysin oikeaa, kuinkas muutenkaan, jos suorittava ja asian oikeellisuutta käsittelevä taho on sama, ei varmasti tule kauheasti erimielisyyksiä.
Mutta, tämä on kuitenkin ainoa luonnon tarjoama vaihtoehto toiminnalle, jos synnyttävän osapuolen voisi valita, veikkaisin että se jakaantuisi kyllä molemmille sukupuolille.
Nyt kun niin ei kuitenkaan ole, on mielestäni typerää esittää noita "kokeilisit itse synnyttää blaa blaa blaa" juttuja

Juupa kirjoitti:

Niin, siis tarkoitat "koska tulen kuukausien päästä tuntemaan kipua tämän tapahtuman johdosta, voin siis kettuilla nyt aivan vapaamuotoisesti", hmmm. eli, jos tiedän ensikuussa joutuvani vaikka tekemään sikana ylitöitä perheeni eteen ja tiedän sen olevan raskasta, vois siis jo aiemmin kettuilla kumppanilleni miten mieleen ikinä juolahtaa,
juu ymmärrän kyllä hormooni tasapainon heitot, ja hormonaalinen toimintahan kuitenkin säätelee hyvinkin pitkälti toimintaamme halusimme tahi emme,
on toisaalta kyllä vaikea vaatia toista rajoittamaan toimintaansa, koska toisen ihmisen aivot ovat kuitenkin syvästi sitä mieltä, että toiminta on täysin oikeaa, kuinkas muutenkaan, jos suorittava ja asian oikeellisuutta käsittelevä taho on sama, ei varmasti tule kauheasti erimielisyyksiä.
Mutta, tämä on kuitenkin ainoa luonnon tarjoama vaihtoehto toiminnalle, jos synnyttävän osapuolen voisi valita, veikkaisin että se jakaantuisi kyllä molemmille sukupuolille.
Nyt kun niin ei kuitenkaan ole, on mielestäni typerää esittää noita "kokeilisit itse synnyttää blaa blaa blaa" juttuja

Ehkä nyt kuitenkin raskaus ja synnytys on huomattavasti eri asia kuin ylityöt, vaikka raskastahan sekin on...ymmärrän täysin kantasi, oma mieheni kettuilee vieläkin että "naisellahan on hormonit" vaikka meillä on jo 2½ vuotias poika =). Koita ymmärtää naistasi, vaikka helppoa se ei tule olemaan..itselläni odotuksen aikana mielialat ja tunteet vaihtelivat todella paljon siis todella paljon..yhtäkkiä suutuin jostain ihan mitättömästä ja 2 sekunnin päästä olin taas onnellinen sitten alkoi itkettääkin kun lampunvarjostin oli vinossa :)Olin useita kertoja vuorokaudessa aivan eri ihminen..en tiedä missä vaiheessa naisesi on raskaana mutta raskauden lopussa ja synnytyksen jälkeen voi tähän kaikkeen vielä tulla mustasukkaisuus..en voi tietenkään yleistää mutta aika monilla naisilla se ilmenee, kun on maha pystyssä viimeisillään ei todellakaa n itsetunto ole korkeimmillaan, sinun pitäisi nyt vain jaksaa tukea ja jos siltä tuntuu että menee yli niin lähde vaikka kävelylle tai kaljalle..kyllä sitten asiat paranee kun vauva on syntynyt ja olette asettuneet kotiin ja pieni prinssi/prinsessa on valloittanut sydämenne..kaikkea hyvää odotus aikaan! p.s kyllä naiset tietää ettei heillä ole oikeus käyttäytyä noin vaikka onkin hormonit, mutta tuossa tilassa on hyvin vaikea hallita niitä :)

Juupa kirjoitti:

Niin, siis tarkoitat "koska tulen kuukausien päästä tuntemaan kipua tämän tapahtuman johdosta, voin siis kettuilla nyt aivan vapaamuotoisesti", hmmm. eli, jos tiedän ensikuussa joutuvani vaikka tekemään sikana ylitöitä perheeni eteen ja tiedän sen olevan raskasta, vois siis jo aiemmin kettuilla kumppanilleni miten mieleen ikinä juolahtaa,
juu ymmärrän kyllä hormooni tasapainon heitot, ja hormonaalinen toimintahan kuitenkin säätelee hyvinkin pitkälti toimintaamme halusimme tahi emme,
on toisaalta kyllä vaikea vaatia toista rajoittamaan toimintaansa, koska toisen ihmisen aivot ovat kuitenkin syvästi sitä mieltä, että toiminta on täysin oikeaa, kuinkas muutenkaan, jos suorittava ja asian oikeellisuutta käsittelevä taho on sama, ei varmasti tule kauheasti erimielisyyksiä.
Mutta, tämä on kuitenkin ainoa luonnon tarjoama vaihtoehto toiminnalle, jos synnyttävän osapuolen voisi valita, veikkaisin että se jakaantuisi kyllä molemmille sukupuolille.
Nyt kun niin ei kuitenkaan ole, on mielestäni typerää esittää noita "kokeilisit itse synnyttää blaa blaa blaa" juttuja

tarkoitettu kuvaamaan siitä miten raskasta koko homma on, raskauksineen kaikkineen, etenkin jos ja kun käy töissä raskausaikanakin. on se varmaan äijälle käsittämätöntä, mutta jos sua lohduttaa on se sille äidillekin usein sitä!

se on järkyttävä hormonimyrsky, johon liittyy järkyttävä järkyttävä väsymys etenkin tiettyinä kausina, ja karseen ärsyttävää on kun keskittymiskyky alkaa herpaantua eikä jaksa muistaa kaikkee koko ajan, kun antaa sikiölle niitä rasvahappoja aivoistaan, että vauva sais omat. tämä koskee myös ja etenkin imetysaikaa.

kyllä mun mielestä pitäis kumminkin saada takasin se raskaanaolevan ja äidin kunnioitus. mutta kait se kommunikaatio auttaa edes vähäsen.

kyl se siitä. mun mielestä isä on ihan korvaamaton kaikissa raskauden ja vauva-ajan vaiheessa, jos meidän isä ei olis lähtenyt käveleen kun vauvan syntymästä oli muutama kuukausi, olisin tosiaan osannut arvostaa sitä että olis pitänyt musta huolta, antanut olla lapsellinen, ruokkinut alkuaikoina, jne...olisin todella arvostanut ja myös osoittanut sen. isä on korvaamaton, muista se! äiti on tosi vahva, mutta kummallisella tavalle sen pitäisi saada olla omalle miehelleen heikko ja lapsellinen ja eoälooginen ja väsynytkin. äidilläkin pitää olla joku luottohenkilö kun toi homma on niin mielettömän valtava mullistus ja voimainponnistus.