meillä on avipuolisoni kanssa ollut aina avoin suhde, ei mitään salaisuuksi, nyt parinvuoden jälkeen olen alkanut epäilemään miestäni. Luin hänen tekstiviestinsä ensinmäistä kertaa vuosi sitten ja sainkin tietää että hän oli tekstaillut erään entisen ihastuksensa kanssa. Tunnustin heti tietenkin että kluin viestit ja poikaystäväni sanoi että saan milloin vaan lukea hänen puhelintaan, ettei siellä ole mitään salattavaa,
puhuimme siitä mitä mieltä minä olen tästä toisesta naisesta ja miten tunsin mustasukkaisuutta miehestäni ja mieheni lupasi ettei tapailisi tai tekisi mitään mikä satuttaisi minun tunteitana.
Kuitenkin he kävivät kahville ja joka kerta kun mieheni ilmoitti minulle asiasta sanoin sen satuttavan minua. Eilen luin hänen viestinsä ja he olivat viestitelleet keskenään jokin aikaa sitten.
Olen niin mustasukkainen tästä asiasta, ja tunnen pahaa oloa siitä etten luota. Luotan enemmän mieheeni, mutten siihen naiseen. En minä käy exieni kanssa kahvilla tai edes pidä puhelimitse yhteyttä, kun tiedän että se satuttaisi omaa avopuolisoani, kuitenkin hän tekee niin minulle koko ajan, eikä kerro siitä. Vaikka aina ollaan luvattu sanoa kaikesta toisillemme...
Olenkohan minä turhaan mustasukkainen, edellinen suhteeni kaatui miehen pettämiseen ja luonnollisesti epäilen että niin voi käydä nytkin, vaikka haluaisin uskoa ettei mieheni sellaista tekisi. Kumminnkin vanhat haavat kummittelevat edelleen... mikä neuvoksi. Asiasta olen puhunut jopa oman mieheni kanssa, vaan en viitsisi tästä jankata hänelle koko ajan. tuntuu vaan vielä niin ahdistavalta.
puhuimme siitä mitä mieltä minä olen tästä toisesta naisesta ja miten tunsin mustasukkaisuutta miehestäni ja mieheni lupasi ettei tapailisi tai tekisi mitään mikä satuttaisi minun tunteitana.
Kuitenkin he kävivät kahville ja joka kerta kun mieheni ilmoitti minulle asiasta sanoin sen satuttavan minua. Eilen luin hänen viestinsä ja he olivat viestitelleet keskenään jokin aikaa sitten.
Olen niin mustasukkainen tästä asiasta, ja tunnen pahaa oloa siitä etten luota. Luotan enemmän mieheeni, mutten siihen naiseen. En minä käy exieni kanssa kahvilla tai edes pidä puhelimitse yhteyttä, kun tiedän että se satuttaisi omaa avopuolisoani, kuitenkin hän tekee niin minulle koko ajan, eikä kerro siitä. Vaikka aina ollaan luvattu sanoa kaikesta toisillemme...
Olenkohan minä turhaan mustasukkainen, edellinen suhteeni kaatui miehen pettämiseen ja luonnollisesti epäilen että niin voi käydä nytkin, vaikka haluaisin uskoa ettei mieheni sellaista tekisi. Kumminnkin vanhat haavat kummittelevat edelleen... mikä neuvoksi. Asiasta olen puhunut jopa oman mieheni kanssa, vaan en viitsisi tästä jankata hänelle koko ajan. tuntuu vaan vielä niin ahdistavalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samasta "ongelmasta" täälläkin kärsitään, nykyisin kuitekin onneksi jo vähemmän. Itse olen ollut mustasukkainen mieheni kaveruudesta exään, vaikkakin se on ollut enemmän sellaista "täytyy olla sen kaveri siitä ja siitä syystä" kuin todellista ystävyyttä jossa jaetaan elämän pieniä ja suuria asioita. Vieläkin joskus (typerää kyllä) mustasukkaisuus kouraisee, varsinkin jos he tapaavat tai soittelevat ilman että olen paikalla.
No, mitäpäs se auttaisi että olisin aina paikalla? Jos mies haluaisi exänsä kanssa mennä, kyllä se menisi. Ei minun mustasukkaisuudella miestä pidettäisi luonani, jollain muilla syillä kyllä. Ei auta vaikka kuinka haluaisin olla joka jutussa läsnä ja "kyttäisin", se vain pahentaisi tilannetta, ärsyttäisi miestä ja saisi hänet vähän vähemmän minusta pitämään. Minun on siis ollut opeteltava antamaan miehelle tilaa tässä asiassa, vaikka en itse pidäkään samalla tavalla exiini yhteyttä kuin hän.
Mieheni kuitenkin sanoo rakastavansa minua enemmän kuin ketään toista naista aikaisemmin. Siihen on siis luottaminen, muuta en voi, enkä näe yhtäkään syytä olla uskomatta tätä mitä hän sanoo minulle. Luotettavuuden mies on kuitenkin osoittanut niin monessa asiassa.
Tiedän että on vaikeaa olla iloinen ja positiivinen miehelle kun itseä kiukuttaa ja mustasukkaisuus kalvaa mieltä, mutta ainakin omasta kokemuksestani se on mielestäni parempi keino kuin mustasukkaiset kohtaukset. Turha on miestä omalla mustasukkaisella kiukuttelulla rasittaa, kuten jo sanottu, jos se on mennäkseen se menee vaikka itse miten päin olisi.
Usein sekin pitää paikkansa, että jos avoimesti kertoo olevansa yhteydessä toiseen (vaikka sitten exään) niin silloin ei siinä myöskään mitään salattavaa ole. Joskus toki oma mieheni on jättänyt kertomatta että "se soitti tänäänkin" ja olen siitä heti jotain kuvitellut että MIKSI se ei kertonut, mutta ei se mitään merkannut, joskus unohtuu ja joskus ei viitsi kertoa ettei kiva ilta mene hetkeksi ainakin pilalle.
Yritä luottaa, opettele eniten rakastamaan itseäsi, se on auttanut minua. Ajatus siitä että minä olen arvokas ja elämä jatkuisi vaikka toinen jättäisikin, saa minut toimimaan vähemmän mustasukkaisella tavalla. Elämä ei lopu siihen vaikka jäisi yksinkin, silloin riippumattomana ei tarvitse takertua toiseen tai etsiä onnea hänen kauttaan. Onhan se toki joskus ollut kutkuttavaa vähän herätellä miestä puhumalla itse jostain omasta miespuolisesta ystävästä, mieskin huomaa hetkittäin ettei se "ystävyys" nyt niin hienoa kaikkien kanssa ole ainakaan toisesta osapuolesta. Kostolinjalle ei silti kannata lähteä.
Mitäs jos ehdottaisit miehelle että sinä kuuluisit heidän ystävyyteensä mukaan ainakin jollakin tavalla? Kyllä minua ainakin helpotti kun minäkin mahduin mukaan joihinkin menoihin joissa exän kanssa hän meni. Itseluottamusta vahvistaa jotenkin se että se toinen nainenkin näkee että ME olemme miehen kanssa erottamaton pari ja olemme sitoutuneet toisiimme - riippumatta siitä ketä meillä on ystävinä tai exinä. Me olemme kuitenkin valinneet toisemme, emme sitä exää.
Kiitos hyvästä vastauksesta :) Oikein hyvä kirjoitus ja tuli oikein sellainen stempattu olo. :)
En minä millekään kosto linjalle viitsikkään edes lähteä, kyllä rehellisesti sanottuna kiukattaa joskus ihan huisisti. Välillä olo on erittäin luottavainen ja välillä taas eritääin epäileväinen.
Pitänee pyytää se ex vaikka meille kahville tai jotian ;) ei voi mieskään valittaa siitä kun ei saa tavata häntä :) ja tottahan se on että se olis jo menny sen toisen kanssa moneen kertaan jos olisi ollut mennäkseen :)
Tulipas positiivinen ja hyvä olo!! Kiitos sinulle :) ja koetahan sinäkin pärjäillä :)
fiiliksen, joka sulla on. Itselläni on kokemusta vastaavanlaisista asioista. Avopuolisoni viestitteli ensisensä kanssa ja nainen kutsui kahville ja kertoi kaipaavansa jne. En kyllä lukenut viestejä, mutta mies kertoi. En pitänyt siitä ajatuksesta, että nainen piti itsestään selvänä, että saa entisensä takaisin. Häntä toisin sanoen kiinnosti avopuolisoni täsmälleen siitä hetkestä alaken kun aloimme olemaan yhdessä eli mies olikin varattu.
Itse olen entisteni kanssa ystäviä, eikä siinä ole mitään kummallista, kun välillämme ei ole mitään ystävyyttä tai kaveruutta suurempaa tunnetta. Olen monesti pyytänyt miestäni kahville, oluelle jne siten, että he olisivat voineet tutustua ja olisi siinä myös huomannut, ettei mitään "peliä" ole. Muutenkin olen sellainen, että ei ole vanha suola vielä janottanut koskaan. Ehkä mielessä kaivannut joitakin hetkiä, mutta en sitä ihmistä varsinaisesti ja kun rakastaminen on loppunut, sitä ei voi enää takaisin saada. Ei ainakaan minun osaltani.
Vähän sekavaa tämä mun kirjoitukseni, mutta sinun sijassasi menisin kahville mukaan ja tutustuisin ihmiseen ennen kuin tekisin päätöksen siitä millainen nainen miehesi entinen on.
Minä en ainakaan voi kieltää miestäni tapaamasta yhtään ketään, olipa henkilö sitten entinen tai ei. Sinu on tehtävä valinta. Joko aiot olla mustis ja sekoat lopullisesti tai sitten kutsut naisen kylään ja tutustut häneen. Jos miehesi ei halua teidän tutustuvan, niin siinä tapauksessa kuulostaa siltä, että heidän juttunsa ei ole ohi vaan alkamassa uudestaan.
Mustasukkaisuus sabotoi suhteenne, jos annat sille luvan!
Kiitos asiallisesta palautteesta :) Ajattelin ensin etten uskalla laittaa tänne mitään kun luin näitä tekstejä... :)
Kertaakaa minua ei ole vielä pyydetty kahville mukaan tämän entisen ihastuksen kanssa. Ehkä asiaa hämmentää vielä sekin että kun mieheni oli tekemisissä tämän ihastuksesa kanssa, me olimme silloin ainoastaan vain ystäviä ja mieheni kertoi tästä ihastuksesta silloin minulle. Niinkuin ihastuksistaan kerrotaan kavereille. Kun me aloimmekin monien vaiheiden kautta olemaan yhdessä ei mieheni kertonut minulle samalla laoilla innoissaan ihastuksestaan minuun, miksi olisikaan kertonut, emme olleet enää pelkkiä ystäviä vaan jotain vakavampaa. Kyllä hän siis muuten ilmaisee rakkauttaan, muttei samoin kuin miten kertoi tästä suuresta ihastuksestaan minulle, ollessamme vielä vain hyviä ystäviä.
Meinasinkin että seuraavan kerran kun he ovat menossa kahvittelmemaan niin pyydän päästä mukaan. Varmaan mies ihmettelee miksi, ja varmaan tämä naikkonenkin ihmettelee että miksi. Kun tietää että olen ollut mustis, mieheni siis on vielä kerotnut tälle naiselle siitä että olen ollut mustasukkainen. Nainen ei oikeastaan edes pidä minusta, ainekaan mitä hän miehelleni on minusta sanonut, vaikkei edes tunne minua. Pitäisiköhön vaikka tutustua ensin :)
Tulee kyllä väistämättä fiilis että pidä ystävät lähellä mutta viholliset vielä lähempänä ;)
Katsellaan mitä tässä tapahtuu :)