Nyt kun täälläkin on muutamaan otteeseen esitetty kysymys, miksi esim.Kelalla ei ole tarjottavana kuntouttavaa ja ohjaavaa, lihavuudesta kärsiville suunnattua hoitoa, haluaisin heittää ajatuksen miten vastaavaa palvelua voitaisiin kehittää yksityissektorilla henkilöille joilla taloudellisesti olisi mahdollista palvelusta maksaa.
Jos yksityinen laitos järjestäisi ns. "läskileirejä" joissa määrätyn ajanjakson aikana ohjattaisiin ilmoittautuneita henkilöitä terveempien elämäntapojen suuntaan sekä vastuuntuntoisesti kehittäisi sekä seuraisi toimintajakson jälkeen määrätyn ajan henkilön painonkehitystä ja kuntoa, niin olisiko tässä toiminnassa mitään pohjaa?
Nykyisillä resursseilla versus lihavien määrä, ei ole pienintäkään toivetta saada tämänkaltaista palvelua yhteiskunnan maksettavaksi, varsinkaan jos hoitotulosten onnistuvuus perustuu hoidettavan henkilön halusta toteuttaa annettuja ohjeita "leirin" jälkeen. Jos tämä menisi omasta pussista, saattaisi motivaatio olla toista luokkaa ja kynnys palata entiseen elämäntyyliin korkeammalla.
Voisi kuvitella, että tiloista sekä henkilökunnasta homma ei kanita ainakaan. Ainoana ongelmana voisi olla se, että tämänkaltaisen laitoksen sijainti tulisi olla erittäin tarkkaan harkittu ja sen tulisi toimia irrallaan esim.norm hotellitoiminnasta houkutuksineen.
Tottakai tämä eriarvoistaa ihmisiä, mutta lähestynkin tätä siltä kantilta, että apua olisi edes jotenkin saatavilla. Ei tarvitse muistuttaa siitä, että lihavuus on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa joiden taloudelliset resurssit rajoittaisivat em.kurssien käynnit. Toisaalta vuositasolla säästyneet, täysin turhiin ruokiin ja juomiin menneet rahat saisivat merkityksen joka saattaisi vaikuttaa positiivisella tavalla.
Se, että onko ihminen valmis maksamaan palveluista jotka tuottavat hänelle oman mielihyvän vastaista toimintaa, on tietysti arveluttavaa ja tähän idea todennäköisesti kippaakin koska tämänkaltainen palvelu olisi ehdottomasti perustettava pohjalle joka perustuu niihin toimintamalleihin(liikunta & energian saannin rajoittaminen) jotka aiheuttavat suurimmassa osassa ylipainoisia negatiivisia tunteita. Poppakonstileiri on jo ideana kuollut.
Sosiaaliselta kantilta tämä voisi toimiakin. Vertaisryhmä olisi läsnä tuon kurssi/hoitoajan ja koko "paketti" olisi räätälöity pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta yhdenmukaiseksi ottaen huomioon rajoitukset henkilötasolla.
Onko idea kuollut vai kaatuneeko "mukavan ja kivan" puutteeseen jo pöydällä?
Jos yksityinen laitos järjestäisi ns. "läskileirejä" joissa määrätyn ajanjakson aikana ohjattaisiin ilmoittautuneita henkilöitä terveempien elämäntapojen suuntaan sekä vastuuntuntoisesti kehittäisi sekä seuraisi toimintajakson jälkeen määrätyn ajan henkilön painonkehitystä ja kuntoa, niin olisiko tässä toiminnassa mitään pohjaa?
Nykyisillä resursseilla versus lihavien määrä, ei ole pienintäkään toivetta saada tämänkaltaista palvelua yhteiskunnan maksettavaksi, varsinkaan jos hoitotulosten onnistuvuus perustuu hoidettavan henkilön halusta toteuttaa annettuja ohjeita "leirin" jälkeen. Jos tämä menisi omasta pussista, saattaisi motivaatio olla toista luokkaa ja kynnys palata entiseen elämäntyyliin korkeammalla.
Voisi kuvitella, että tiloista sekä henkilökunnasta homma ei kanita ainakaan. Ainoana ongelmana voisi olla se, että tämänkaltaisen laitoksen sijainti tulisi olla erittäin tarkkaan harkittu ja sen tulisi toimia irrallaan esim.norm hotellitoiminnasta houkutuksineen.
Tottakai tämä eriarvoistaa ihmisiä, mutta lähestynkin tätä siltä kantilta, että apua olisi edes jotenkin saatavilla. Ei tarvitse muistuttaa siitä, että lihavuus on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa joiden taloudelliset resurssit rajoittaisivat em.kurssien käynnit. Toisaalta vuositasolla säästyneet, täysin turhiin ruokiin ja juomiin menneet rahat saisivat merkityksen joka saattaisi vaikuttaa positiivisella tavalla.
Se, että onko ihminen valmis maksamaan palveluista jotka tuottavat hänelle oman mielihyvän vastaista toimintaa, on tietysti arveluttavaa ja tähän idea todennäköisesti kippaakin koska tämänkaltainen palvelu olisi ehdottomasti perustettava pohjalle joka perustuu niihin toimintamalleihin(liikunta & energian saannin rajoittaminen) jotka aiheuttavat suurimmassa osassa ylipainoisia negatiivisia tunteita. Poppakonstileiri on jo ideana kuollut.
Sosiaaliselta kantilta tämä voisi toimiakin. Vertaisryhmä olisi läsnä tuon kurssi/hoitoajan ja koko "paketti" olisi räätälöity pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta yhdenmukaiseksi ottaen huomioon rajoitukset henkilötasolla.
Onko idea kuollut vai kaatuneeko "mukavan ja kivan" puutteeseen jo pöydällä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Periaatteessa kannatettava ehdotus. Se, mihin idea saattaisi kaatua, olisi juuri raha. Ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat, jäisivät luultavasti juuri maksukyvynpuutteen vuoksi ulkopuolelle. Tulisiko leireistä silloin "kauniiden ja rohkeiden muodonmuutoskursseja"?
Voisiko esim. RAY tulla mukaan tällaiseen toimintaan, jolloin sinne olisi mahdollisuus päästä myös niiden, joiden maksukyky ei ole riittävä yksityiseen palveluun?
Itse olen kerran ollut TYKY-kurssilla, joka oli tarkoitettu ylipainoisille työntekijöille. Kurssi järjestettiin eräässä kylpylässä, jossa oli monipuoliset liikuntamahdollisuudet, ohjattua liikuntaa, kuntotestausta, luentoja aiheesta ym. Jopa ruoka oli meille erikseen valmistettu, meidän tarpeemme huomioiden. Olihan siellä herkulliset seisovat pöydät, mutta me söimme omassa "kabinetissa", poissa houkutuksista.
Kurssi oli erittäin antoisa ja antoi potkua elämänmuutokseen. Myös vapaa-ajalle oli järjestetty toimintaa, toki sai tehdä myös, mitä itse halusi. Tässä olisi myös varteenotettava vaihtoehto lihavuuden hoitoon.
Kaiken on kuitenkin perustuttava vapaaehtoisuuteen. Ketään ei voi määrätä pakolla osallistumaan mihinkään. Pakottaminen ei saa aikaan mitään elämänmuutosta, vaan ennemminkin vastustusta.
Ilman muuta loistava idea! Mutta olen kyllä sitä mieltä, että valtio voisi kustantaa tämän hoidon tietyille henkilöille. Ei siis kaikille ylipainoisille, eikä edes suurimmalle osalle, mutta niille jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat. Sanotaan vaikka että jos on tilanne, jossa ylipaino ( mahdollisesti syömishäiriö, itseinho, masennus, ym.) vaikuttaa ihmisen terveyteen jo niin paljon että sairaalahoito on joka tapauksessa välttämätöntä, niin yhtä hyvin tällaisen henkilön voisi lähettää laihdutushoitolaan kuin sairaalaan, mikäli hän itse toivoisi tätä. Tuskin se tulisi ratkaisevasti kalliimmaksi yhteiskunnalle, ja siitä todennäköisesti olisi enemmän hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Eli omasta pussista hoidon joutuisivat maksamaan ne, joilla lihavuus ei vielä uhkaa henkeä, toimeentuloa ja mielenterveyttä (siis kaikkia noita samanaikaisesti).
Olen miettinyt tätä asiaa paljonkin. Jos sattumalta voittaisin lotossa, voisin vakavasti harkita tällaisen yrityksen perustamista. Rahoitusta ja tukea hankkeelle voisi saada lottovoiton lisäksi kenties juuri RAY:lta, KELA:lta, terveysministeriöstä, tai erilaisilta sponsoreilta esim. isoilta yrityksiltä jotka haluaisivat kohottaa imagoaan osallistumalla tämän tyyliseen juttuun. Voisin kuvitella, että riittävä positiivinen julkisuus asian tiimoilta toisi lahjoituksia vaikkapa urheiluvälineiden tai -vaatteiden valmistajilta - kuntosalilaitteita, verkkareita, sykemittareita, ym... Mahdollisesti kysymykseen voisivat tulla sen lisäksi jonkinlaiset stipendit, joilla esim. vähävaraiset pääsisivät hoitoon.
saisi ray:n tukemaan. onhan jo näitä kuntoremontteja ja muita, se menisi siinä missä nuo muutkin. perustamisvaiheessa varmaan voisi saada eu:n rahoitusta, koska ylipaino on ongelma muuallakin euroopassa kuin vain suomessa. voisin kyllä osallistua, jos vain varallisuus antaa myöten. eihän tilojen tarvitsisi mikään luksushotelli olla :)