OLET SULANUT KASVOILLENI
- 17 01 07 -
En tiedä mikä olisi parempaa kuin sinä.
Selkäsi takana aurinko
nousee ja laskee.
En sitä huomaa, sinuun katson.
- - -
Olet sulanut kasvoilleni
niin kuin lumihiutale sulaa.
Itken ajatellessani
lämpöisiä, helliä käsiäsi,
jotka kiertyivät ympärilleni.
Poskellani valuu kuuma kyynel.
Avatessani oven
jonka takana ei ole ketään,
siinä sinä seisot.
Vielä vähän aikaa?
Tyhjä, lumen peittämä piha
jossa kaikki muistuttaa sinusta, kertoo
ettei sinua ole, että olet
toisaalla, poissa, missä kätesi kiertyvät
jonkun ympärille, ei minun.
Tuuli puhaltaa sisälle, puhaltaa liian kylmästi.
Suljen oven,
tahdon astua huomiseen.
Kyynelehtien ehkä vielä hetken aikaa,
kuitenkin avoinna - elämälle!
Vielä vähän aikaa, kunnes hahmosi väistyy
ja näen pihan
niin kuin se on, avoimet mahdollisuudet,
kulkemaan kutsuva tie.
Enkä ole enää pois lähteneiden käsiesi vanki.
- - -
Katson kuinka aurinko kultaa
tien, sen reunoja täplittävät kukat, kuin ojentuen
puoleeni, iloisina siitä, että vihdoin lähdin
unieni vankilasta.
Otan ensimmäiset haparoivat askeleet ja tunnen,
pois lähteneet kätesi eivät ole ympärilläni.
Kaikki on parempaa kuin sinä.
- 17 01 07 -
En tiedä mikä olisi parempaa kuin sinä.
Selkäsi takana aurinko
nousee ja laskee.
En sitä huomaa, sinuun katson.
- - -
Olet sulanut kasvoilleni
niin kuin lumihiutale sulaa.
Itken ajatellessani
lämpöisiä, helliä käsiäsi,
jotka kiertyivät ympärilleni.
Poskellani valuu kuuma kyynel.
Avatessani oven
jonka takana ei ole ketään,
siinä sinä seisot.
Vielä vähän aikaa?
Tyhjä, lumen peittämä piha
jossa kaikki muistuttaa sinusta, kertoo
ettei sinua ole, että olet
toisaalla, poissa, missä kätesi kiertyvät
jonkun ympärille, ei minun.
Tuuli puhaltaa sisälle, puhaltaa liian kylmästi.
Suljen oven,
tahdon astua huomiseen.
Kyynelehtien ehkä vielä hetken aikaa,
kuitenkin avoinna - elämälle!
Vielä vähän aikaa, kunnes hahmosi väistyy
ja näen pihan
niin kuin se on, avoimet mahdollisuudet,
kulkemaan kutsuva tie.
Enkä ole enää pois lähteneiden käsiesi vanki.
- - -
Katson kuinka aurinko kultaa
tien, sen reunoja täplittävät kukat, kuin ojentuen
puoleeni, iloisina siitä, että vihdoin lähdin
unieni vankilasta.
Otan ensimmäiset haparoivat askeleet ja tunnen,
pois lähteneet kätesi eivät ole ympärilläni.
Kaikki on parempaa kuin sinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole vuoteen halunnut sinusta kuin osan.
Olisi kestämätöntä asua kanssasi.
Olisi kestämätöntä asua minun kanssani.
Omat menot, omat murheet.
Omat ikuiset ystävät ja harrasteet.
piilotan katseilta toiveen
jottei se särkyisi
Ihana