Onko kellään ongelmia kylässa käymisessä? Meidän pikkumies (1v 1kk) on ihan mahdoton kyläiliä. Kaikki paikat, tavarat ym. kiinnostaa niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä ja sanaa Ei on ihan turha käyttä, vaikka tietysti käytetäänkin. Kylästä tai yleensäkkin vieraasta paikasta lähtiessä mietityttää ja pelottaa aina, että mitähän tämä herra ehti suuhunsa laittaa. Yritän tietenkin aina katsoa pojan perään, mutta hetkeksikin jos päänsä kääntää niin ei tiedä onko hän jo ehtinyt haukata myrkyllisestä kasvista tai nielaista kolikon tai..... Asia jää vaivaamaan koko päiväksi ja koko ajan pitää seurata onkohan pojalla nyt kaikki ihan kunnossa. Olenkohan vähän ylihuolehtiva vai pelottaako muita vieraassa ympäristössä käyminen kun ei voi tietä mitä kaikilla on esim. lattiallansa. Tietääkö kukaan sulaako pienet muoviesinnet mahalaukussa vai tulevatko ulos?
Liian kerkeävä pikkumies
ätä
8617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vilkkaasta pikkuisestasi.
Ja kun normaalisti pidät lasta silmällä niin varmaankin vältytte suuremmilta vahingoilta. Kyllähän se vaatii silmät selkäänkin mutta ikä karttuu ja homma tasoittuu ajan kanssa.
Ja kun opetat lapselle vaaralliset paikat niin tuon ikäinen osaa ne jo hallita.
Pienet muoviesineet ja muut eivät sula elimistössä mutta toivottavasti tulevat kakan mukana pois. Näin yleensä käy.
Muista olla johdonmukainen kielloissasi niin lapsi oppii varmasti mikä on sallittua ja mikä ei.
Varmaankin aivan ihana se sinun viipeltäjäsi, on juuri parhaassa iässä oppimassa kaikkea uutta. Onnea teille !
Mutta minä enemmänkin murehdin jättämäämme sotkua.. Vuoden ikäinen neiti kun on tehokas kaappien inventaarion tekijä! Onneksi kyläpaikoissa ollaan yleensä ymmärtäväisiä, eikä pieni epäjärjestys kauhalaatikossa haittaa. Rasittavinta on sellaisissa paikoissa, joissa talon asukas kulkee perässä, koska kaikkien lusikka- yms laatikoiden täytyy olla tip top..
Pikkumiehellä ikää myös 1v1kk, ja kylläpä ehditään kaikkea tekemään! Meillä jo kotona oleminen on niin ongelmallista, että kylään en nyt uskalla miekkosen kanssa ollenkaan... Ja vielä tempperamenttiakin löytyy, niin että kun jotain kieltää, alkaa kamala huuto, pureminen, lyöminen ja pään hakkaaminen! Siinäpä saa sitten kylässä naama punaisena yrittää rauhoittaa miekkosta, korjata pikkumiehen jälkiä ja selitellä käytöstä...
Ja poika siis tosiaan tuhoaa IHAN kaiken minkä saa käsiinsä, repii kukat ja kirjat, hakkaa astiat, radiot, lasiovet ym. rikki, vetää verhot ikkunoista jne. Kiipeää joka paikkaan, ja putoaa sitten päälleen... Siispä nyt ollaan vaan kotona, ja odotetaan, että tämä ikä menisi ohi!!!
meillä aivan sama meno ja poika jo 1v7kk.
eli onko asia niin että tuo käytös kuuluu ikään???
milloin helpottaa?
Kuinka toimit kun saa ns. raivareita = puree, lyö ja heittää tavaroita??
Meillä ainakin välillä päivät on aamusta iltaan tappelimista ja itkemistä.
Todella vilkas poika meillä ja luonnetta on...
Aina en vaan oikein tiedä kuinka asioihin pitäisi reagoida vanhempana.
Voisiko olla syynä se että lapsella ei ole tarpeeksi virikkeitä.
Milloin olet viimeksi päivittänyt lapsen lelulaatikon.
Olen huomannut monessakin perheessä, että lapsen lelut ovat aina samat vaikka lapsen ikä karttuu.
Pitäisi varmaan katsoa josko antaisi jotain kehittävää ja sellaista jonka seurassa aika kuluu, vaativampaa ja mielenkiintoista.
Lisäksi vanhemmat voisivat leikkiä enemmän lapsen kanssa sitä mukaan kun ikää kertyy. Vuosikas on jo aika vaativa tekemisen suhteen.
Jos vanhemmilla ei ole aikaa, pyytäkää mummu tai pappa kylään leikkimään lapsen kanssa. He varmasti tekevät sen enemmän kuin mielellän.
Varmasti ihan totta :-)
Lelut ovat kieltämättä samat vanhat ja kaappejenkin sisältö on edelleen sama. (ei ihan olisi tarkoitus ostaa kaikkea uusiksi )
Mutta tuo aikuisen ihmisen aika on kyllä maailman tärkein asia. Pitänee siis satsata siihen nytten tosissaan.
Meillä siis poika hajottaa kaiken, niinkuin edellä kerroin. Yritän vaan raivarin tullessa ottaa tiukasti syliin, pitää kiinni ja sanoa tiukasti EI! Mutta tulokset eivät ole kovin hyviä... Kun puree, sanon tiukasti EI PURE, ja yritän olla näyttämättä että minuun koskee, sillä siitä poika vaan innostuu! Tuntuu että päivästä toiseen on vaan yhtä huutoa, tai sitten poika tekee pahojaan, jos en kiellä! Pojan isä antaa luunappia tai tukistaa, jos poika tekee pahojaan, ja se tuntuu kyllä auttavan... Mutta kun minä en vaan kykene lasta satuttamaan! En tiedä mitä tehdä, kun mikään muu ei tunnu auttavan!
Meillä poika on ollut syntymästä asti tosi itkuinen, tempperamenttinen ja seurankipeä ns. "vaativa vauva". Oma tahto on kova! Uniongelmia on myös, ei nukahda oikein millään, ja heräilee yöllä n. 5-10krt. Ja on koko ajan liikkeellä, ei esim. halua olla sylissä yhtään.
... tuon tunteen. :-)
Siinä itse seisoo isona kysymysmerkkinä kun ei oikein tiedä mikä auttaisi parhaiten tilanteeseen. Toki teidän poika on vielä huomattavasti nuorempi kun meidän ja tuon ikäiselle en usko auttavan luunapit tai tukistamisen. (oppii että niin pitää toimia kun kaikki ei suju) Kun ei se pieni vielä ymmärrä miksi edes suuttuu ja kuinka tulisi toimia. Lapsesi on siis yhtä suuri kysymysmerkki kun sinä kun suuttuu ja raivoaa.
Moni sanoo tuon puremisen ja lyömisen kuuluvan ikään ja odotan kovasti että siitä iästä päästään ohi.
Meillä myös nukutan huonosti. Tulee öitä kun nukutaan koko yö ja sitten taas herätää monta kertaa. Todella raskasta, tiedän.
Itse olen nyt huomannut että meidän poika tarvitsee erittäin kovat rutiinit että arki pelaa ja sit olen myös tullut siihen tulokseen että alkaa olemaan mustasukkanen 6kk pikkuveljelle.
Lisäksi on nuha vaivannut elämää ja tekee toisen vielä itkuisemmaksi.
Ulkona kulkeminen on parasta lepoa äitille ja lapsi saa energiansa purettua pois.
Voimia teille sinne ja yritä ajatella että helpompaan suuntaan olet menossa kunhan pidät samat säännöt joka päivä.