Olen 11-Vuotiaan tytön "puoli-isi", eli en siis oikeasti mitään sukua tytölle.
Asun avoliitossa tytön ja äitinsä kanssa.
Äidillänsä ja isällänsä on "yhteishuoltajuus", Viime vuonna isä tapasi tyttärensä kolme kertaa. Nämä kolme kertaa olivat lisäksi kahden - kuuden tunnin mittaisia. Tätä samaa rallia on jatkunut usean vuoden ajan. Ollaan tultu pisteeseen, että tyttö on vieraantunut isästään eikä haluaisi tavata tätä enää.
Nyt mielenkiinnosta kysynkin, miten usein te yhteishuoltajat tapaatte lapsianne?
Asun avoliitossa tytön ja äitinsä kanssa.
Äidillänsä ja isällänsä on "yhteishuoltajuus", Viime vuonna isä tapasi tyttärensä kolme kertaa. Nämä kolme kertaa olivat lisäksi kahden - kuuden tunnin mittaisia. Tätä samaa rallia on jatkunut usean vuoden ajan. Ollaan tultu pisteeseen, että tyttö on vieraantunut isästään eikä haluaisi tavata tätä enää.
Nyt mielenkiinnosta kysynkin, miten usein te yhteishuoltajat tapaatte lapsianne?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vähintään viikon aina kerrallaan.
on kahden viikon välein viikonloppu isällä ja parittoman viikon keskiviikko yö ja hän palauttaa lapset kouluun aamusta.
Lomat/juhlapyhät vuorovuosin ja sitten kesällä oli 2 x 2 vko isällä kesälomalla.
Kuutisen vuotta erosta.Isälle tehtiin sos.toimistossa oikein paperille lappu,että saa tavata kahta lastaan milloin haluaa.Alku vuosina tapasi 5-6 kertaa vuodessa ja piti muistaakseni yhden päivän.Tapaamiset olivat muutaman minuutin mittaisia,yleensä parkkipaikalla.
Nyt haluaisi tavata enemmän,mutta nuoret eivät halua tavata häntä.Sanovat,että eivät tunne enää ja uusi vaimo tuntuu vieraalta.
No exäni on alkanut syyttää minua,että minä olen lapset vieraannuttanut hänestä.
No se on hyvä,että aina löytyy kaikkeen syyllinen vaimosta,myös avioliiton aikana kaikki syy oli minussa.
Ei koskaan edes kiittele,vaikka käytänössä olen yhteiset lapsemme yksin huoltanut 0-vuotiaasta lähtien.
Ai niin nyt on tavannut n.5-6 kertaa vuodessa muutaman minuutin ajan.
Yleensä,jos on pitänyt tunteja,silloin ollaan oltu kylässä ja isukki on istunut uusine vaimoineen eri huoneessa kuin lapset.Lapset vaatineet kotiin,niin on vain hermostunut.
Ilmeisesti ei halua tuntea omia lapsiaan.He ovat vain näyttelykappaleita hänelle.
No joo nyt alkaa kirjoittelu,että taas yks katkera ämmä kirjoitteli.täytyy myöntää,että välillä olenkin..mutta lapset ovat ihaninta elämässäni.
Uutta miestä en ole hakenut ja ilmeisesti olen niin ruma,että kukaan ei huoli ja pahansisuinen..mutta kielitaitoinen
joka toinen vkonloppu, kesällä pari viikkoa ja juhlat vuorovuosin. Samoin koulun syys- ja talvilomat. Enemmänkin pitäisin...
Kun "jako lapsista" on tehty ja kumpaisellakin on yksi, niin meillä on niin, että periaatteessa lapset näkevät toisensa joka viikonloppu ja vanhemmat joka toinen.
Poika 13 v tapaa isäänsä n 20 päivää/kk ja 2 v n 15 päivää per kk. Pyhät vuorovuosin, lomat 3-4 viikkoa.
Lapsi.
3 viikonloppua kuusta(2 yötä)
ja 2 viikkona (1yön) viikolla lisäksi (vien tarhaan).Sekä tapaan,jos haluan viikolla (käydään kylässä tms.).
Kesällä 2-3viikkoa (yleensä 2 viikkoa ja myöhemmin 1viikon).
Talvilomalla noin viikon.
Sekä juhlapyhät vuorovuosin (uusivuosi ja joulu puoliksi).
Syys ja hiihtolomilla ei ole,mutta olen pitänyt sitten viikolla joskus enempi,esim. 2yötä.
kuukaudessa keskimäärin. Vaihtelee 8-12 päivään.
Meillä tapaamiset eivät suju.Tapaamisasiat on sovittu tuomarin luona ja sopimus oli,että lapset voivat tavata isäänsä kahden viikon välein viikonloppuisin pe-illasta su-iltaan.Kysymyshän on lasten oikeudesta tavata isäänsä.Kuus kuukautta on kulunut ja ei vielä kertaakaan ottanut lapsia viikonlopuksi,saati muuten tavannut tai soittanut edes isänpäivänä,jouluna tai uutena vuotena.Liekkö jotenki katkera ku on jätetty osapuoli?Kuitenkin lapset ovat aina syyttömiä avioeroon.Ala-ikäisiä lapsia on viisi.
Mä oon ollu ymmärryksessä, että nuo sovitut taapaamisjutut ois niinku isän oikeus tavata lasta, eikä velvollisuus. Näin on ainakin parempi puoliskoni mulle kertonut?
Lapsen oikeus tavata isää.Ja kai nyt jokainen isä haluaa kantaa vastuunsa ja olla lapsensa kanssa niin paljon,kun mahdollista.Ei siis siis katsoa pelkästään silloin,kun huvittaa tavata.Toisaalta niinhän voisi tehdä myös äiti,yhteishuoltajuudessa ilmoittaa,että haluu tavata lasta vain vuoroviikon(?).Mutta harva äiti on sellainen äiti.
Se todellakin on lapsen /lasten oikeus tavata toista vanhempaansa,jonka luona ei asu.Eikä vanhemman oikeus.
Tapaamisoikeus on periaatteessa lapsen oikeus tavata etävanhempaa, mutta tuota etävanhempaa ei voida pakottaa huolehtimaan lasen oikeuden toteutumisesta. Lähivanhempi sen sijaan on velvollinen mahdollistamaan ja edesauttamaan tapamisten onnistumista.
Niin väärältä kuin tämä lapsen kannalta tuntuukin, on ehkä monesti lapselle parempikin, ettei tapaamisia väkisin järjestetä, jos etävanhempi ei lasta halua nähdä.
Vastaan exäni puolesta..
Meillä lapset ovat isällään lähinnä koulun lomien aikaan,siitä syystä,että välimatkaa on useampi sata kilometriä ja toinen lapsista on jo koulussa,toinen aloittaa koulun syksyllä. Eli syysloma,hiihtoloma jne... Viime kesänä lapset olivat kesälomalla isänsä luona 3 viikkoa putkeen.
toimii.
muistutan tännekin siitä, ettei se aina ole etävanhemman vikaa, jos tapaamiset eivät onnistu. Muualla maailmassa, myös Euroopassa, tunnetaan pa-syndrooma (PAS, parental alienation syndrome). Pa-syndrooma on mielenterveysongelma, jossa (yleensä) lähivanhempi pyrkii erottamaan lapsen etävanhemmasta.
Usein tämä alkaa jo riitaisan eron ja lapsen asumista koskevan oikeudenkäynnin aikaan. Erittäin normaali käytäntö on, että äiti syyttää isää väkivaltaisuudesta, alkoholin väärinkäytöstä ja ties mistä. Joissain tapauksissa näin voi toki olla, mutta pa-syndroomaa voidaan alkaa epäillä siinä vaiheessa, kun näille syytöksille ei löydy tukea todisteiden muodossa ja silti niillä perusteilla haetaan lapsen asumista tai huoltajuutta.
Pa-syndroomainen lähivanhempi pyrkii vaikeuttamaan tarkoituksella etävanhemman ja lapsen tapaamisia ja rikkoo näin oleellisesti velvollisuuttaan kehittää lapsen ja etävanhemman suhdetta, eikä ole tästä syystä sovelias lähivanhemmaksi.
Se, että kuulee äidin kertovan, että isä ei tapaa lastaan sopimuksen mukaan, ei suoraan aina tarkoita sitä, että isä omasta tahdostaan laiminlöisi velvollisuuttaan/oikeuttaan tavata lasta. Lähivanhempi voi keksiä mitä erikoisempia syitä itse sille, että tapaaminen ei onnistukaan silloin kun piti, ja sen jälkeen valittaa sosiaalitoimeen ja oikeuteen ettei tuo etävanhempi halua noudattaa sopimusta ja on hankala, ja siksi siltä pitää evätä se vähäinenkin mahdollisuus tavata lasta.
Suomessa ei isillä ole tasa-arvoa lasta koskevissa asioissa. Tämä käy ilmi oikeuden päätöksistä lapsen lähi- ja etävanhemmuutta päätettäessä. Tämä alkaa olla onneksi jo yleisessä tiedossa, mutta eri oikeusasteissa sovelletaan edelleen lakia 60-luvun malliin (äidit hoivaavat kotona lasta, isät ovat 12 tuntia töissä => äiti on siis parempi vanhempi). Käräjäoikeudet määräävät lapset poikkeuksetta äidille olosuhteista ja tilanteista riippumatta. Hovioikeudet sitten siunaavat näitä päätöksiä, kun eivät jaksa perehtyä asiaan uudestaan tai eivät halua horjuttaa oikeuslaitoksen uskottavuutta kumoamalla käsittämättömiä, perusteettomia ja lainvastaisia käräjäoikeuden päätöksiä.
Kun isältä viedään ensin oikeudessa ihmisarvo ja ihmisoikeudet, sen jälkeen äiti kiristää tapaamisilla ja käyttää tapaamisoikeutta porkkanana ja keppinä, niin moni isä väsyy ja luovuttaa. Pa-syndroomainen ihminen kokee tyydytystä siinä vaiheessa, kun lapsi jossain vaiheessa ennen teini-ikää toteaa, ettei enää halua tavata lainkaan etävanhempaansa. Vieroitus on onnistunut. Harmi vaan, että pa-syndroomaiset eivät käsitä, että aiheuttavat traumoja ja mielenterveysongelmia toiminnallaan lapselle.
vääntää keskusteluun jossa se EI ole aiheellinen