Olen harkinnut hankkivani pennun koiralleni kaveriksi, että molemmilla olisi ikäeroa noin yli vuosi. Koirani on vajaan vuoden ikäinen uros. Monet kuitenkin väittävät että kaksi urosta alkaisivat ennen pitkää tappelemaan ja jos sitten nartun hankkisin niin saisi vahtia haukkana etteivät ala lisääntymään. Olisin mieluummin uroksen kannalla, mutta tuo tappeleminen vähän epäilyttää.. Koirani on äärettömän sosiaalinen ja lempeä muita koiria kohtaan, joten on hankala kuvitella sitä rähinöimässä. Enkä mielelläni alkaisi koiraani leikkauttamaan. Sanokaapa viisaampina että syntyykö kahdesta uroksesta minkälainen katastrofi?
Kaksi urosta=rähinää??
.................
3382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siitä synny minkäänlaista rähinää jos itse osaat käyttäytyä oikein. Sinä olet sen lauman johtaja, vanhin koira tulee sitten ja uusi on siellä pahnan pohjimmaisena. Etsi tietoa johtajuudesta ja vanhemman koiran aseman vahvistamisesta.
sinuna odottaisin että toinen koira n pari vuotias tai jos et itse osaa arvioida pyytäisit että joku pätevä kouluttaja arvioi kuinka kypsä koirasi on. Kaksi nuorta koiraa (vuoden ikäinenkin on vielä joskus aika pentu) ottaa helpommin yhteen siksi koska se vanhempi ei ole sen pennun silmissä välttämättä tarpeeksi jämäkkä. Eli ovat tavallaan samalla tasolla. Kun koira on jo ns aikuinen niin tulevat toimeen koska aikuinen osaa jo käyttäytyä pennun kanssa kuten kuuluu.
Kyllä minäkin olen monesta eri suunnasta kuullut tuon säännön siitä, että kahdella saman perheen koiralla tulisi vähintään kaksi vuotta ikäeroa sopuisen yhteiselon takaamiseksi. Ja onhan se kiinni myös omistajan johtajuudesta ja koirien persoonista, joten rotuvalinnallakin on merkitystä. Esim. noutajat, ajavat koirat ja monet paimenkoirat tykkäävät laumaelämästä enemmän kuin esim. terrierit. Myös asunnon koolla on väliä siinä mielessä, että helpommin sopu säilyy kun koirilla on riittävästi tilaa ymprärillä ja ne pääsevät halutessaan omiin oloihinsa.
Itselläni on ollut useampaan otteeseen isokokoisia uroksia. Parhaimmillaan saman katon alla oli kolme jätkää. Ikäeroa aina ollut vähintään kaksi vuotta. Hyvin on sujunut. Ainoastaan kerran korvaan tullut pieni naarmu. Ja urokset ovat aina pystyneet elämään siten, ettei ole edes eri huoneisiin tarvinnut eristää.