Masennus...hmm,mä en tienny mitä se tarkottaa.En ennen viime kesää.Lääkäri mun eessä vaa sano,sulla on vakava masennus.Tuntu et aijaa...no mitäs siitä jatketaan samaan malliin.Meni pari päivää ja mä löysin itteni psykiatriselta osastolta,meni pari viikkoo ja yritin itsemurhaa...elämä tuntu pahalta ja halusin tappaa itteni...
Mut nyt kesän jälkeen.Masennus alko mulla sala kavalasti...se hiipi hiljaa mun elämään,se alko about yli vuos sitte,se diagnosoitiin vakavax masennuksex vasta puolen vuoden kuluttua.Nyt syön mielialalääkkeitä et jaxasin...nyt mä alan tuntee itteni voittajax,oon melkein selvinny...mut masennus voi millon vaa hiipii takas mun elämään...yhtä sala kavalasti ku viimex.Mut nyt vaik pelottaa ja masentaa nii oon päättäny et mä en luovuta!!!
Antakaas kommentteja asiasta...ois mielenkiintosta lukee=)
Mut nyt kesän jälkeen.Masennus alko mulla sala kavalasti...se hiipi hiljaa mun elämään,se alko about yli vuos sitte,se diagnosoitiin vakavax masennuksex vasta puolen vuoden kuluttua.Nyt syön mielialalääkkeitä et jaxasin...nyt mä alan tuntee itteni voittajax,oon melkein selvinny...mut masennus voi millon vaa hiipii takas mun elämään...yhtä sala kavalasti ku viimex.Mut nyt vaik pelottaa ja masentaa nii oon päättäny et mä en luovuta!!!
Antakaas kommentteja asiasta...ois mielenkiintosta lukee=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
...mul oli tänä syksynä masennus...semmone iha lievää sorttii, mut olin vaa masentunu, ja mietein kaikkii asioit, ja tunsin et kaikki o turhaa...se oli tosi kamalaa, ja aattelin, et enks enää koskaa voi elää sillee ko ennen... mut nyt se on jo menny pois, ja odotan jo kesää, jollo voi tehd kaikkee kivaa...
hyvä et säkin toivuit...luovuttaa ei saa!=)
juuh.. taistelen lievän masennuksen kourissa tälläkin hetkellä... olen lintsannut koulusta jo muutaman päivän.. ei oikein huvita mikään muuta kuin pillitys, mutta usko huomiseen päivään toimii vielä.. En tiedä mitä on oikea masennus. En tiedä muuta kuin että sen on oltava jotain pahaa, todella pahaa..
Jaksamisia teille ihmiset. Rakastakaa itseänne vaikka ei aina jaksaisikaan.
=)
Mä en rupea enää kertoo omaa tarinaa, koska se on tääl varmaan miljoonaan otteeseen, mut siitä masennuksen hiipimisestä..
"...Sulje ovi pahuuden,
avaa ovi rakkauden..."
(Keksin just ton pätkän..Pitää kehitellä koko runo..)
Kuvittele et sul on kaksi ovea, ja vain toisesta pääseee paha ja pahaolo sun sisälle..Sulje se..:)
*halaa*..
Itse sairastin masennusta, yritin päästä siitä pois, ensin viinalla. Mutta paras lääke oli mulle ystävät ja treenaus. Kai oon niin huono ihminen, kun masennus ja paniikkikohtaukset on tullu takas.
Tiiättex te mitä masennus on?
Masennus on sitä kun ei pelkää että kuolee vaan ettei kuoliskaan. Masennus on iso krapula. Sattuu sydämeen ja tahtoo vain maata, eikä ymmärrä mikä on vikana. Masennus on sitä kun tahtoo pudottaa verhot ja hautautua lumeen ikuisesti. Masennus on sitä kun on niin väsynyt ettei jaksa yrittää itsemurhaa.
Se mitä mulla oli ei ollut masennusta. Mä jaksoin aktiivisesti viiltää, yrittää kuolla, vetää mitä vaan ettei sattuis enempää.
Ja mikä tähän auttaa? Ei auttanut mielisairaala, ei auttanut rakkaus, ei auttanut muu kuin aika. Ja nyt, en mä ole masentunut, en koskaan ollutkaan. Aika kuluu... ja mitä nyt, on jäljellä kova ja kylmä ihminen. Mä nautin kun saan tehdä pahaa, olen katkerista katkerin maailmalle ja kaikelle, nautin kun saan sanoa "se oli vain seksiä, mä en koskaan rakastanut sinua niin kuin amfetamiinia". Mitä tämä sitten on? Kerro se mulle. Kerro se maailmalle, etten mä aina ollut tällainen.
Voi mite kauniisti sä osaat kirjottaakkaa...ihanasti...=)
*halii*
Masennus jakaantuu useisiin muotoihin, mutta koska tämä on nuorten palsta niin keskityn asiaan siltä mallilta.
Normaalia nuoruudessa:
Ovat tavalliset surureaktiot, välillä saattaa parikin kuukautta mennä "masentuneena" ja itkeskellen, tunteiden myllerryksessä. Tähän saattaa liittyä lievää oireilua aina syömisvaikeuksista nukkumisvaikeuksiin. Itsetunto voi tietysti heittelehtiä aika tavalla, samoin sosiaalisuus ja ihmissuhteet.
Epänormaalia:
Masennus on aika yleiskielellinen termi, mutta varsinaisesta masennuksesta voidaan puhua vasta kun se on saanut sairauden asteelle meneviä piirteitä.
Yleensä vähintään puolisen vuotta jatkunut yksinäisyyden tunne, tunteiden ja ajatusten yleensä jatkuva kielteisyys ja sosiaalisten suhteiden pikkuhiljaa esiintyvä häviäminen ovat omianaisoireita. Toivottomuuden tunne itseä ja tulevaisuutta kohtaan kasvaa kun masennus edistyy. Yleensä yli puoli vuotta jatkuneeseen masennukseen alkaa ilmestyä "psykosomaattisia" oireita, mm. unihäiriöitä, syömishäiriöitä ja mahdollisesti jopa psykoottista käyttäytymistä kuten itsensä viiltelyä tai tahallista itsensä vahingoittamista. Itsemurha ajatukset ovat tavallisia vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneilla.
Eristyneisyyden tunne ruokkii pahaa oloa. Masentunut kokee, ettei ympäristö yritä tai halua ymmärtää häntä. Tästä yleensä johtuu sosiaalisten suhteiden karsiutuminen masentuneen elämästä. Mikään ei juuri tuota iloa eikä ole hauskaa, joten ihmisten seurassa on vaikea olla. Ikävä kyllä, ihmisten ei ole myöskään helppo olla masentuneen seurassa, koska ne normaalit tunnetilat mitä ihmiset toistensa seurassa kokevat, eivät masentuneessa näy mitenkään.
Kaikenkaikkiaan masennuksen oireet johtavat noidankehään, josta on vaikea päästä irti omin avuin. Masennus on sen takia salakavala sairaus, ettei potilas useinkaan ole kykenevä hakemaan apua itse, koska ei halua ottaa kontaktia ihmisiin.
Hoitoon tulisi hakeutua, jos oireet ovat jatkuneet ainakin sellaiset 6kk:tta ja elämäntilanteessa on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei näe ystäviään enää edes kertaa kahdessa viikossa, ei jaksa tai kiinnosta lähteä ystävien kanssa yhtään mihinkään, haluaa vain avautua pahasta olostaan ja keskittyä siihen, välttelee sosiaalisia yhteyksiä kauttaaltaan tai esim. esiintyy edellämainittuja somaattisia oireita.
Painotan kuitenkin sitä, että nuoruudessa erilaiset tunnetilat ovat tavallisia ja jopa rajujakin, ja nuoruusiän masennuksessa täytyy ennenkaikkea keskittyä tarkastelemaan sitä, minkälaisia muutoksia mahd. potilaan elämäntilanteessa on tapahtunut minkälaisessa ajassa.
Yksi masennuksen, samoinkun muutaman muun psykiatrisen oiretilan (esim. skitsofrenia) selkeä merkki on täydellinen sosiaalisten suhteiden puuttuminen, niin ettei kohdehenkilöllä ole ollut ystäviä yhtään pitkään aikaan (ei nettiystäviä eikä mitään kirjekavereitakaan).
Sitten vielä sana hoidosta.
Nykyään suositut, mutta ennakkoluulojen värittämät lääkehoidot ovat hyvä keino hoitaa masennusta.
Uudet masennuslääkkeet ovat hyvin siedettyjä, eivätkä aiheuta käyttäjälleen paljoa sivuvaikutuksia.
Psykiatriselta kannalta masennuksen lääkehoitoon pitäisi kuitenkin liittää supportiivinen (tukea antava) terapia, jotta masentunut oppisi tunnnistamaan ja ymmärtämään omaa ajattelumaailmaansa ja sen virheitä, sekä jotta masentunut oppisi jälleen luottamaan itseensä.
Ja kaikille niille, jotka pelkäävät lääkärille menoa:
Terveyskeskuslääkärit ovat hyvinkin työllistetyjä nykyään eikä heillä välttämättä riitä aikaa tehdä erotusdiagnoosia masennuksesta. Sen takia kannattaa ottaa yhteyttä kunnan mielenterveystoimistoon tai yksityiselle psykiatrille jos ja vaikka terveyskeskuslääkäri saattaisi kehottaa menemään kotiin vielä katsomaan asioita. Ja muistakaa, ettei terapeutti ole keräämässä masentuneen viimeisiäkin rahoja, vaan auttamassa koska nimenomaan haluaa tehdä sellaista työtä.
Ja voimia kaikille tulevaisuuteen ;)