Moi! tartteisin apuja koiran hankinnas ku mä haluisin cotonin tai king charlesin spanielin ja muut meijä perhees ei haluu koiraa, lähinnä siks et ne ei usko et pystyisin/jaksaisin/viittisin hoitaa sitä. Mä kyl viittisin... sit toinen onkelma on raha iskä aina valittaa rahast et siihe menis iha kauheest... siis meneehän siihen en mä sitä kiellä mut lopputulos on tärkeempi...tai siis saishan siit sit frendin mä oon ainoo kauheen eläinrakas meijä perhees et en ihmettele niitten suhtautumist (en maininnu aikasemmin niit on 3,iskä,äiti,veli) et miten voisin pehmittää ja muuttaa niitten käsityst siit koirast :) kiitti kaikil jokka vastaa koska tosissaan tartten neuvoo tähä
:D;DMaliah kirjoitti:
Jos en mitään kummallisempaa keksi, niin viimeinen vaihtoehto on se, että kerron vaan tyynesti hankkivani koiran, ja porukoiden on se vaan pakko hyväksyä... mutta sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä..
Minä tein juuri noin Rockyn kohdalla. Ilmoitusluontoisena asiana kerroin, että nyt on vuosi säästetty, rahat on kasassa ja lainaapas iskä autoa niin me haetaan koira meille.
Äiti oli ehdottomasti rotua vastaan, koska pelkäsi (olevinaan) tanskandoggeja. No, se pelko loppui siihen että näki Rockyn. Iskä suhtautuu hyväntuulisella välinpitämättömyydellä, koska hän pelkää oikeasti hiukan. Kyllä minun vanhempani sen tiesivät, että ihan sama mitä olisivat sanoneet, koiran olisin hankkinut silti. Inhottavaa se oli kuulla, kun he julistivat kovaan ääneen ennen koiran tuloa että "meille et sitä hurttaa sitten hoitoon tuo". No, enpä ole tuonut. Olisin vaan halunut, että hekin olisivat olleet siitä innoissaan, mutta se otti vaan aikaa.
Nykypäivänä äiti kyselee melkein päivittäin että mitä Rockylle kuuluu? Lähettelen mesen kautta hänelle kuvia ja ensimmäisenä soitan äitille jos joku asia on mennyt koiran kanssa hyvin tai huonosti. Lisäksi Rocky on saanut omalla nimellään kortteja äitiltä ja mummulta. Se alkukankeus tuossa asiassa on varmasti vaan sitä epäilystä, että vanhemmat eivät luota lapsensa kykyyn ottaa vastuuta tai haluavat varmistaa ettei ole mitään ruusunpunaisia kuvitelmia koiran ottamisesta. Kunhan sen sitten käytännössä näyttää, miten hommansa hoitaa, niin eiköhän se suhtautuminen muutu?
:D
:D;DMaliah kirjoitti:
Jos en mitään kummallisempaa keksi, niin viimeinen vaihtoehto on se, että kerron vaan tyynesti hankkivani koiran, ja porukoiden on se vaan pakko hyväksyä... mutta sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä..
Minä tein juuri noin Rockyn kohdalla. Ilmoitusluontoisena asiana kerroin, että nyt on vuosi säästetty, rahat on kasassa ja lainaapas iskä autoa niin me haetaan koira meille.
Äiti oli ehdottomasti rotua vastaan, koska pelkäsi (olevinaan) tanskandoggeja. No, se pelko loppui siihen että näki Rockyn. Iskä suhtautuu hyväntuulisella välinpitämättömyydellä, koska hän pelkää oikeasti hiukan. Kyllä minun vanhempani sen tiesivät, että ihan sama mitä olisivat sanoneet, koiran olisin hankkinut silti. Inhottavaa se oli kuulla, kun he julistivat kovaan ääneen ennen koiran tuloa että "meille et sitä hurttaa sitten hoitoon tuo". No, enpä ole tuonut. Olisin vaan halunut, että hekin olisivat olleet siitä innoissaan, mutta se otti vaan aikaa.
Nykypäivänä äiti kyselee melkein päivittäin että mitä Rockylle kuuluu? Lähettelen mesen kautta hänelle kuvia ja ensimmäisenä soitan äitille jos joku asia on mennyt koiran kanssa hyvin tai huonosti. Lisäksi Rocky on saanut omalla nimellään kortteja äitiltä ja mummulta. Se alkukankeus tuossa asiassa on varmasti vaan sitä epäilystä, että vanhemmat eivät luota lapsensa kykyyn ottaa vastuuta tai haluavat varmistaa ettei ole mitään ruusunpunaisia kuvitelmia koiran ottamisesta. Kunhan sen sitten käytännössä näyttää, miten hommansa hoitaa, niin eiköhän se suhtautuminen muutu?
:D
Vastaukset 3
Vanhimmat
soory jos ette ymmärrä tota se loppuu tohon ennen tota Maliah kirjoitti: se tuli iha vahingos sorry...:(
oikeasti hintava harrastus. Ja ehkäpä kun muutama vuosi menee vielä, saat oman koiran.
Ehdottaisin, että alkaisit säästää rahaa jo koiran ostoon. Ja menisit 4H-yhdistyksen DogSitter-kurssille, jotta vanhempasi ymmärtäisivät, että haluat todella koiran ja pystyt oikeasti hoitamaan sitä.