Parannuin vuosi sitten syömishäiriöstä.. Se oli bulimian ja anoreksia jotain väli muotoa.
Välillä ahmin kuin hullu ja oksentelin, sit taas paastosin ja paino tippu kuukaudessa 10kg. Alimmillaan olin 175/56 joten en ihan anorektikko.. Kävin psyk luona söin lääkkeitä. Elämä meni pitkään hyvin ja luulin olevani ihan kunnossa, kunnes 2kk sitten kaikki alkoi taas, paino noussut vuoden aikana takas se 10kg, joten nyt 66kg. Taas ahmin ja oksentelen..
Minulla tuli vatsa vuoden vaihteessa todella kipeäksi ja olin sairaalassa viikon tiputuksessa ja syytä ei löytynyt, tutkitaan edelleen. Hampaani ovat tosi huonossa kunnossa ja yksi taas mureni suuhun.. Masentaa/pelottaa.. Ei jaksa enään hakea apua.
Viime vuosi oli rankka, tuli ero olen yksin 3lapsen kanssa.. Uusi rakkauskin löytyi, en ole saanut voimia kertoa tälle miehelle sairaudestani.. Tuntuu et olen umpikujassa..
Kiitos jos jaksoit lukea purkaukseni.. Olen vaan ni väsynyt tähän sairastamiseen..
Välillä ahmin kuin hullu ja oksentelin, sit taas paastosin ja paino tippu kuukaudessa 10kg. Alimmillaan olin 175/56 joten en ihan anorektikko.. Kävin psyk luona söin lääkkeitä. Elämä meni pitkään hyvin ja luulin olevani ihan kunnossa, kunnes 2kk sitten kaikki alkoi taas, paino noussut vuoden aikana takas se 10kg, joten nyt 66kg. Taas ahmin ja oksentelen..
Minulla tuli vatsa vuoden vaihteessa todella kipeäksi ja olin sairaalassa viikon tiputuksessa ja syytä ei löytynyt, tutkitaan edelleen. Hampaani ovat tosi huonossa kunnossa ja yksi taas mureni suuhun.. Masentaa/pelottaa.. Ei jaksa enään hakea apua.
Viime vuosi oli rankka, tuli ero olen yksin 3lapsen kanssa.. Uusi rakkauskin löytyi, en ole saanut voimia kertoa tälle miehelle sairaudestani.. Tuntuu et olen umpikujassa..
Kiitos jos jaksoit lukea purkaukseni.. Olen vaan ni väsynyt tähän sairastamiseen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
pystyny hakeen apua ennen, pystyt kyllä nytkin, ja jos hampaat murenee nii sitä suuremmalla syyllä...
ite suosittelisin, että kerrot sun miehelle bulimiastas, koska jo se helpottaa ettei tarvi salailla ja tuki on aina tarpeen...hae myös apua sun lasten takia, ne tulee tarviin sua aina.
Ja et todellakaan ole umpikujassa, sun elämässä on paljo hyviä asioita ja nyt vaan hakeen itelles apua ja uus positiivinen asenne elämään.
jos vaan bulimikkojen vertaistukiryhmää paikkakunnaltasi löytyy niin sellaiseen kannattaa liittyä. ihmiset, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, osaavat kuunnella. yksin helposti turhautuu eikä pääse puusta pitemmälle. lääkkeetkään eivät useimmiten korjaa tilannetta.
sehän on selvä että kun olet kertaalleen onnistunut,niin potentiaalia sinusta löytyy ja onnistumiseen on täydet mahdollisuudet. mies saattaa aluksi säihkähtää mutta takuu varmasti haluaa sinun pääsevän sairaudestasi yli ja auttaa kykyjensä mukaan.
itselläni ollut pari vuotta bulimia. yksin en ole onnistunut paranemaan enkä tiedä kehen enää turvautua. läheiseni joko kieltävät asian tai ovat päättäneet olla ottamatta sitä vakavasti..todella avuton olo kun ei tiedä mitä tehdä, tosin halu parantua on kova. terveydenhoitajalla olen käynyt alunperin anoreksian takia, mutta vastaanotto oli niin kylmä etten sinne enää mene. samoin psykologilla ja ravintoterapeutilla olen anoreksian takia käynyt, korjasivat tilanteen niin, että bulimia alkoi. olivat tyytyväisiä kun paino nousi roimasti ja totesivat terveeksi. henkisiin ongelmiin eivät puuttuneet lainkaan joten tässä sitä ollaan bulimian kanssa.