Lasten kasvatus

Kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille ja he antavat lapsilleen rajat. Se että tuleeko lapsista "hyviä kansalaisia", emme voi muuta kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla - tapahtukoon sinun tahtosi...
Toki me teemme parhaamme täällä ajallisessa elämässä.

Lasten käynti seuroissa on pienenä helppoa, mutta kun tulee mukaan täysi-ikäisyys, asiat VOI muuttua. Kaikki ei ole itsestään selvää. Jos Jumalan siemen on jäänyt itämään lasten sydämeen, jäljellä on vain yksi toivon paikka, rukous, rukous ja rukous että taivaan isä kuljettaa omat lapset sinne, missä saadaan voimia arkeen ja anteeksiantoon.

Olkaa te vanhemmat kiitollisia Jumalalle, joiden lapset käy seuroissa ja usko on omakohtainen.
Mutta on myös paljon niitäkin vanhempia, joiden lapsia on sielunvihollinen saanut eksyttää. Monilla isillä ja äideillä on surua ja murhetta omista rakkaista lapsistaan ja toivo on suuri sydämessä, että tuhlaajapojat ja tytöt saisivat palata takaisin isän kotiin.

Me luonnolliset vanhemmat ollaan aika usein siinä tilanteessa, että Jumala, anna minulle uskon voimia ja johdata minut ja omat lapseni sellaiselle paikalle, että me kaikki voimme yhdessä ja yhteen ääneen sanoa; Herra armahda meitä syntisiä ja ole meille armollinen.

Mutta...niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa eikä rukoustenmalja ole vielä täynnä.