Hei,
olen 9-vuotiaan pakko-oireista kärsivän lapsen äiti,(jo 3 1/2 ollut rajuja vuotta pakko-oireita) ja olen paljonkin joutunut tämän ongelman kanssa kamppailemaan.
Maailmallahan tämän sairauden nimi on Obsessive Compulsive Disorder eli OCD, ja sillä nimellä löytyy maailmalta tosi paljon tietoa. Sitä ei pidä sekoitta Touretteen jossa on erilaisia ticsejä eli tahdonvastaisia liikkeitä tai äänteitä!
Jos osaat lukea ruotsia niin Ruotsissa (ja myös kaikissa muissa Pohjoismaissa) toimii pakko-oireisten oma tukijärjestö Ananke (www.ananke.org)
Ja se on aivan uskomattoman hieno asia saada apua tämän järjestön sivujen välityksellä. Täällä ei vielä vastaavanlaista ole keksitty. Valitettavasti...
No, yleensä kuulemma paras hoitotulos saadan kun yhdistetään Kognitiivinen Käyttäytymisterapia ja SSRI-lääkkeet(masennuslääkkeet). Moni jopa täysin paranee, jopa ankaristakin pakko-oireista, näillä keinoilla!
Me olemme lapsellemme onneksi onnistuneet viime vuonna löytämään kokeneen terapeutin (juuri OCD-asioissa) , ja hän noudattaa kansainvälistä OCD-terapiaohjelmaa ja tulos on ollut melko hyvä. Ongelma on meillä vain se että 9-vuotias ei ole aina terapia-tuulella, mutta motivaatio yleensä kasvaa kun erilaisuus rasittaa enemmän ja siitä halutaan kipeästi eroon. Joten kärsivällisesti edetään, kunnes lapsi kasvaa ja kypsyy.
Joten toivoa on tähän vakavaan sairauteen.
Suomen Mielenterveysseura listasi pakko-oireisen häiriön maailman kolmanneksi eniten lamaannuttavaksi psyykkiseksi sairaudeksi!! Joten tässä on kuitenkin leikki kaukana jos siitä kärsii.
Ei kannata luovuttaa koska taistelun voi voittaa!
yjv
olen 9-vuotiaan pakko-oireista kärsivän lapsen äiti,(jo 3 1/2 ollut rajuja vuotta pakko-oireita) ja olen paljonkin joutunut tämän ongelman kanssa kamppailemaan.
Maailmallahan tämän sairauden nimi on Obsessive Compulsive Disorder eli OCD, ja sillä nimellä löytyy maailmalta tosi paljon tietoa. Sitä ei pidä sekoitta Touretteen jossa on erilaisia ticsejä eli tahdonvastaisia liikkeitä tai äänteitä!
Jos osaat lukea ruotsia niin Ruotsissa (ja myös kaikissa muissa Pohjoismaissa) toimii pakko-oireisten oma tukijärjestö Ananke (www.ananke.org)
Ja se on aivan uskomattoman hieno asia saada apua tämän järjestön sivujen välityksellä. Täällä ei vielä vastaavanlaista ole keksitty. Valitettavasti...
No, yleensä kuulemma paras hoitotulos saadan kun yhdistetään Kognitiivinen Käyttäytymisterapia ja SSRI-lääkkeet(masennuslääkkeet). Moni jopa täysin paranee, jopa ankaristakin pakko-oireista, näillä keinoilla!
Me olemme lapsellemme onneksi onnistuneet viime vuonna löytämään kokeneen terapeutin (juuri OCD-asioissa) , ja hän noudattaa kansainvälistä OCD-terapiaohjelmaa ja tulos on ollut melko hyvä. Ongelma on meillä vain se että 9-vuotias ei ole aina terapia-tuulella, mutta motivaatio yleensä kasvaa kun erilaisuus rasittaa enemmän ja siitä halutaan kipeästi eroon. Joten kärsivällisesti edetään, kunnes lapsi kasvaa ja kypsyy.
Joten toivoa on tähän vakavaan sairauteen.
Suomen Mielenterveysseura listasi pakko-oireisen häiriön maailman kolmanneksi eniten lamaannuttavaksi psyykkiseksi sairaudeksi!! Joten tässä on kuitenkin leikki kaukana jos siitä kärsii.
Ei kannata luovuttaa koska taistelun voi voittaa!
yjv
Vastaukset 5
Vanhimmat
usealla erilaisella psyykenlääkkeellä, mutta niitä on käytettävä pitkään ja oleellisesti korkeammilla annoksilla kuin tavallisen masennuksen hoidossa.
Oma lääkitykseni oli suurimmillaan
Remeron (SNRI) 45 mg vrk:ssa
Efexor (SNRI) 300 mg vrk:ssa
Buspar (anksiolyytti) 40 mg vrk:ssa.
Tosin ongelma voi olla lapsesi nuori ikä. Ymmärtääkseni ainaakaan noista em. lääkkeistä yhtäkään ei määrätä alle 18-vuotiaalle.
aina parane.Itselläni on kokeiltu monenlaisia lääkkeitä.Nyt syön Optiparia annoksella 60mg.Mutta edellenkin juodun syömään rauhoittavia lääkkeitä.Vaikealta elämä tuntuu sittenkin.
Hei, sattuuko kukaan tietämään ketään OCD-asiantuntevaa psykiatria? Siis Etelä-Suomessa?
En ole onnistunut löytämään ketään joka olisi erikoistunut tähän ongelmaan.
Kertokaa nimiä jos tiedätte, ja paikkakuntaa!
Olisin kiitollinen vastauksista.
yjv
Pakko-oireita ja ajatuksia voi lähestyä muillakin tavoilla kuin lääkitystä käyttäen ja kognitiivista terapiaa. Psykoanalyyttinen tai psykodynaaminen voi myös olla hyvin tehokasta, ainakin vanhemmille ihmisille, koska näissä on enemmänkin tarkoitus tiedostaa mistä tämä käyttäytyminen johtuu ja minkälaisia tunteita tuolla on taustalla. Tällöin tunteet pääsevät pikkuhiljaa esiin ja kun käyttäytymisensä tajuaa, elämäänsä voi yleensä muuttaa niin, että saa niitä tunteita joita tarvitsee kipeästi.
Käytännössä kuitenkin vaikeat tunteet aiheuttavat nuo pakko-oireet ja pakko-oireiden avulla ihminen voi hallita tai pitää tietoisuutensa ulkopuolella nuo vaikeat tunteet. Eli ne toimivat eräänlaisena suojana. Olen myös huomannut, että elämää tarvitsee oikeasti myös muuttaa pikkuhiljaa. Omat rajat pitää pitää. Muuten tulee ongelmia. Eli tuossa suhteessa kognitiivinen terapia voi olla hyvinkin tehokas.
Noiden pakko-oireiden taustalla olevien tunteiden tiedostaminen on kuitenkin varsin raskasta puuhaa. Koska ne on juuri niin vaikeita tunteita, että ne haluaa varmasti pitää pois mielestä. Kuitenkin pikkuhiljaa noita voi "pureskella" ettei kaikkea tarvi eikä paranekkaan kerralla tiedostaa ja tuskin pystyykään.
Sitten unista pystyy päättelemään uskomattoman paljon mitenkä toisen minuus toimii, jos se kertoo rehellisesti mitä unia näki.
Pakko-oireet liittyvät myös koko minuuden heikkouteen. Eli siihen kuinka pystyy pitämään omat rajansa ja puolensa ja kuinka hyvin erottaa oman mielikuvituksensa ulkoisesta maailmasta. Tästä seuraa kokemukseni perusteella taikauskoisuus yms. pakko-oireisiin liittyvät jutut. Ei siis voi uskoa itseään ja luottaa itseensä juuri sen takia, että todellisuudentestaus on joiltain osin heikentynyt.
Pakko-oireisuudessa ei kuitenkaan yleensä ole liian vakavasti tai liian suurelta osin todellisuuden tunnistaminen häiriintynyt ja juuri nuo pakko-oireet pitää ne tunteet pois tietoisuudesta jotka tuota voisi sotkea.
Minullakin on ollut OCD- ja tics-oireita jo aivan pienestä lähtien. :) Se on mukavaa